Olen yrittänyt levittää taloudellisen riippumattomuuden ilosanomaa puolisolleni, mutta niin kuin yleensä, hän ei ollut fire-villityksestäni aivan niin liekeissä.
Kumppanini kysyi osuvan kysymyksen:
”Vanhempani tekivät pitkän uran, tienasivat meitä enemmän ja ovat aina sniiduilleet. Mikseivät he ole taloudellisesti riippumattomia, jos tuo 4% sääntö toimii?”
En tiedä heidän varallisuus- tai tulotasojaan, mutta voin arvailla syitä.
He ovat säästäneet tilille, eivät sijoittaneet
Ainakin omien vanhempieni kohdalla rahat ovat menneet tilille, ja makoilleet siellä. Mikäli taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkii säästämällä ilman sijoittamista, työtä on tehtävä ainakin tuplasti sen, mitä sijoittamalla tekisi. Käytännössä tavoite muuttuu erittäin vaikeaksi saavuttaa.
Tilastotkin tukevat tätä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 alle 40%:lla 65-74-vuotiaista oli sijoituksia. Keskivertosijoittajalla tässä ikäryhmässä oli vain hieman yli 15 000 € pörssissä ja rahastoissa, eli aika pieniä määriä firettäjän näkökulmasta.
Rahat seinissä
Jos rahoja ei ole pidetty tilillä, ne on laitettu asuntoon.
Vanhemmalla ikäpolvella velaton omakotitalo on ollut ainoa ajateltavissaoleva sijoitusmuoto, ja rahoja on sullottu mahdollisimman nopeasti seinien fyllingiksi.
Takavuosien korkeiden korkojen aikakaudella, johon verrattuna nykyiset 4% korot eivät tuntuisi miltään, lainan mahdollisimman suuri lyhentäminen on varmasti ollut todella perusteltu liike, mutta korkojen laskettua ja lainan takaisinmaksun jälkeenkin muu sijoittaminen on jäänyt tekemättä.
Kun lapset ovat sittemmin muuttaneet kotoa 15v. sitten, ovat vanhemmat jääneet asumaan tuttuun ja turvalliseen, mutta nyt jo turhan suureen omakotitaloonsa. Varallisuus on nyt tyhjien huoneiden seinissä.
Mikäli vielä asuinpaikkakunnaksi sattui aikanaan valikoitumaan jokin muu kuin pk-seutu, ei asunnon arvo ole kasvanut merkittävästi enää pitkään aikaan.
Jos rahat eivät ole seinissä, ne ovat pankin rahastoissa
Aikanaan indeksirahastoja ei juuri ollut tyrkyllä, ja suorat osakesijoitukset tuntuivat monista pelottavilta. Suosituimpia pankin rahastoja on perinteisesti olleet sellaiset aktiivisesti hoidetut, tai ainakin sen mukaisesti hinnoitellut rahastot, joissa varoista puolet menevät osakkeisiin ja puolet joukkovelkakirjalainoihin eli bondeihin.
Esimerkiksi Suomen suosituimman rahaston OP-Maltillisen viimeisen kolmen vuoden tuotto on ollut yhteensä, kaikkien näiden vuosien yli n. 4%, kun samaan aikaan sen vuosittaiset hallinnointipalkkiot ovat 1.25%. Nimensä mukaisesti rahaston tuotto on jäänyt erittäinkin maltilliseksi samalla, kun kulut ovat kymmenkertaiset indeksirahastoihin nähden. Omavaraisuushaaste perkasi näitä rahastoja hyvin joitain vuosia sitten.
Useamman prosentin vuosikulujen ja matalan riskiprofiilin myötä tuotot ovat olleet hyvinkin maltilliset. Sijoittaminen ei ole juuri kannattanut.
He ovat ostaneet autoja
Vaikka yleisesti ottaen vanhempi ikäpolvi on ollut aika sniidua, ovat he tuhlanneet rahaa isoihin ostoksiin. Hienon, uuden auton ostaminen tuo varallisuuteen niin ison loven, ettei sitä saa millään katettua pirkan kaurahiutaleita ostamalla.
Lopuksi, on myös hyvin mahdollista, että todellisuudessa ylempää keskiluokkaa olevat vanhempamme olisivat olleet taloudellisesti riippumattomia, mutteivät vain ole huomanneet sitä. Etenkin uran loppupuolella, kun eläkkeeseen on jäljellä esim. 10 vuotta, todennäköisesti he olisivat voineet lopettaa työnteon nipistämällä kulutuksestaan vain hieman. Vanhemmalla sukupolvella työnteko on vain ollut jonkinlainen pyhä lehmä, jota ei voi lopettaa. (Olen salaa aika tyytyväinen tähän kielikuvaan.)
Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.
Vastaa