Ensimmäisen vauvan myötä ehdin kuunnella kärrylenkeillä kaikki maailman podcastit läpi.
Sijoitusaiheisten podcastien kautta eksyin Mr. Money Mustachen pariin, ja tajusin, että minähän olen tehnyt tuota aina ihan luonnostani: säästänyt puolet tuloistani enkä ostanut paljon mitään.
Viiksimiehen ajatukset tuntuivat muutenkin tutuilta: säästäminen on uhraus vain, jos uskoo onnen löytyvän ostamisesta. Enpä ollut aiemmin ajatellut, että säästäväisyyteni voisi olla polku taloudelliseen itsenäisyyteen, ja vähentää työnteon tarvetta tulevaisuudessa.
Raha on aina kiehtonut minua. Muistan, kuinka lapsena innostuin laskemaan säästöpossuni euroja ja laadin kotitöille hinnaston: kahvinkeitosta 20 penniä, tiskikoneen tyhjennyksestä 30 penniä, ja imuroinnista 50 penniä. Vanhempani ostivat minulle 90-luvulla Soneran osakkeita, joiden vaihtelua seurasin teksti-tv:stä. Nuo osakkeet ovat edelleen hallussani muistutuksena, ettei jokaiseen hypeen tarvitse hypätä.
Minulle raha ei ole vain ostamisen väline, vaan enemmänkin turvan ja vapauden luoja. Turva miltä? Sitä en osaa tarkasti määritellä, mutta ainakin se suojaa toisten mielivallalta. Työelämässä olen aina kokenut outoa epävarmuutta, vaikka uralla onkin mennyt ihan hyvin.
Sijoitusstrategiani keskittyy passiiviseen indeksisijoittamiseen. Toteutus on kuitenkin ollut ristiriitaista: toisaalta olen pitänyt liikaa varoja käteisenä ja yrittänyt markkinoiden ajoitusta, toisaalta taas osakesäästötilin myötä olen harrastanut aktiivista kaupankäyntiä. Yritän päästä eroon tästä traidaus-addiktiosta.
Vauvan syntymän myötä taloudellinen riippumattomuus on alkanut kiinnostaa, vaikka se tuntuukin nyt kaukaisemmalta unelmalta kasvaneiden menojen ja korkeiden korkojen vuoksi. En kuvittele jääväni eläkkeelle aikaisin, vaikka saisin kerättyä riittävän pesämunan. Tykkään työstäni, mutta en sen tuomasta stressistä ja viemästä ajasta.
Taloudellisessa riippumattomuudessa näen useita tasoja: täydellinen ’ei tarvitse enää koskaan työskennellä’ -vaihtoehto ja toinen, jossa työskentelen kevyesti kattaen suurimman osan menoista palkalla samalla, kun pääoma kasvaisi taustalla. Tärkein taloudellisen riippumattomuuden muoto on mahdollisuus pitää pitkiä isyysvapaita, ja tehdä rahapäätöksiä puhtaasti lasten tarpeista lähtien ilman, että täytyy liikaa miettiä mihin on varaa.
Isyysvapaa- blogissa pähkin ylläolevia teemoja: kuinka sijoittaa säästöjään, mikä rahan rooli on elämässä ja miten paljon sitä tarvitaan. Lisäksi jahkailen isyyteen liittyviä teemoja.
Kirjoitan blogia puhtaasti omista lähtökohdistani. Olen ylempää keskiluokkaa oleva korkeakoulutettu mies. Vaikka kirjoituksissa kehotetaan toimimaan tietyllä tapaa, kehotukset on lähinnä suunnattu itselleni ja lapsilleni, muistutuksena toimia järkevästi. En usko että pystyisin antamaan kaikille sopivia neuvoja.