Party like it’s 2021

On hyvä tuntea itsensä. Myös sijoittajana.

Minä olen ikikarhu. Kun maailmassa menee huonosti, tykkään ostella osakkeita, mutta kun maailma alkaa näyttää iloiselta ja kaikilla on kivaa, minua alkaa pelottaa. Tekee mieli hypätä kyydistä, sillä uskon, että kaikki ilo loppuu aikanaan. Tällä hetkellä minua pelottaa, ja tuntuu kuin elettäisiin taas vuoden 2021 ränta-på-ränta-vaihetta (joskaan ei Helsingin pörssissä).

Jaan vähän mietteitä siitä, mistä pelkoni kumpuaa. Presidentillisten kolmen pointin sijaan tarjoan viisi.

Fear of missing out on kova

Olen viime vuosina sijoittanut rahojani 50–50 jenkkeihin ja Eurooppaan, sillä olen uskonut, että tuottoero näiden välillä kuroutuu umpeen vielä joskus. Olen ajatellut, että pitkäjänteisen sijoittajan ei ole kannattanut ylipainottaa jenkkejä, vaikka keskipitkällä aikavälillä se voisikin tuntua mukavalta.

Tämä uskomus Euroopan noususta ei ole kuitenkaan tehnyt sijoittamisesta helppoa, sillä melkein joka kuukausi Eurooppa on jäänyt jälkeen.

Viimeisen vuoden aikana paha olo on ollut erityisen suuri. Esimerkiksi S&P 500:n tämän vuoden tuotto on ollut 27 %, kun oma salkkuni on juuri ja juuri päässyt 10 %:n paremmalle puolelle. Tämä jenkkien tarjoama 15 % lisätuotto tarkoittaisi salkkuni kohdalla yli 30 000 euroa lisää. Ei siis ihme, että sisäinen tuulipukusijoittajani tuntee kovaa FOMOa katsellessani, miten S&P 500 pistää eurooppalaisille – saati suomalaisille – turpiin mennen tullen.

Ja kryptoveijarit siihen päälle. Herranen aika, mitä rallia!

All-in on taas voittajastrategia, ainakin sijoitussomessa

Vuonna 2021 sijoitussomessa nähtiin indeksinvoittajaa toisensa perään esittelemässä huikeita vuosi- ja kuukausituottojaan. Näiden kovien tuottojen taustalla oli usein keskitetty salkku, jossa muutama osake raketoi. Kun markkinat ovat nousussa, tällaisia hurjia kaksi- ja kolminumeroisia kasvuprosentteja näkyy yhä useammilla (joskin niillä, joilla salkku ei raketoi, punaisia lukuja ei yleensä raportoida).

Tämän kuun Pekan kuukausikäyräketju oli aivan omaa luokkaansa. Trump-ralli kryptoissa ja monissa jenkkiosakkeissa sai monet keskitetyt salkut kukoistamaan. Monien salkut kasvoivat jopa kolminumeroisilla prosenteilla, eikä kyse ollut mistään pienistä sivusalkuista, vaan ihan pääsalkuista.

Tällaiset menestystarinat ruokkivat helposti muiden FOMOa. Silloin omassa tylsässä indeksisalkussa pysyminen alkaa tuntua yhä vaikeammalta – mikä puolestaan ruokkii kursseja entisestään. Keskitettyillä salkuilla ratsastaminen näyttää jälleen olevan voittajastrategia, ja se osoittaa minun silmissäni markkinan ylikuumenemisen suuntaan.

Bitcoin on uusi .com

2000-luvun IT-kuplassa ihan yritysten osakekurssit raketoivat, kun ne lisäsivät nimeensä .com-päätteen. Sijoittajat yhdistivät yritysnimen IT-alaan ja antoivat sille IT-alan arvostuskertoimen. Jotain samaa on nykypäivän Bitcoin-huuman kanssa.

Microstrategyllä oli joku bisnes, jota kukaan ei enää muista, mutta sitten yritys keksi ottaa lainaa ja ostaa bitcoinia. Nyt sen markkina-arvo on moninkertainen suhteessa bitcoin-omistuksiin, ihan vain koska bitcoin on uusi .com-pääte. Sama kaava toistuu muillakin yrityksillä, ja Twitterissä kiertää listoja firmoista, joilla on bitcoinia taseessa.

Mitä hemmettiä?

Nordnet 125

Vuonna 2021 uutisoitiin, miten tavallinen kotiäiti tai parturi oli saanut kasaan miljoonien brutto-omaisuuden asuntosijoittamisella. Brutto-omaisuus tarkoitti isoja lainoja ja niillä ostettuja asuntoja, mutta samaan aikaan nettovarallisuus saattoi olla paljon pienempi.

Kun tavalliset kuukausisäästäjät alkavat vivuttaa sijoituksiaan, ollaan ainakin minun kirjoissani jännän äärellä. Nordnet 125 on tästä hyvä esimerkki. Se antaa 25 % vivun sijoitetun pääoman päälle: jos sinulla on 100 rahaa, saat ostettua maailmanindeksiä 125 eurolla. Tämä tarkoittaa 25 % enemmän tuottoa, jos markkinat nousevat.

Tarinat suurista voitoista kuulostavat houkuttelevilta, mutta helposti unohtuu, että vivutus toimii molempiin suuntiin. Kun markkinat laskevat, tappiot kasvavat samalla kertoimella.



👆 Kyllä, tämä on affiliate-linkki vaikka se vähän ironista tässä kappaleessa onkin

Yksilötasolla 25 % vipu maailmanindeksiin ei kuulosta mitenkään erityisen vastuuttomalta, mutta jos vivutuksesta tulee makroilmiö, jota suuret massat tietämättömiä tuulipukusijoittajiä tekee pienillä kuukausisäästöillään, alkaa touhu vähän jännittää.

Liian hiljaista

Viimeiset vuodet ovat kuluneet kriisistä toiseen. Osinkosampo tiivisti asian hyvin: viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut jatkuvasti syitä myydä, mutta S&P 500 on silti moninkertaistunut.

Tänäkin vuonna omat kriisinsä ovat löytyneet – Lähi-idässä soditaan ja Venäjä jatkaa sekoiluaan. Mutta juuri nyt kaikki tuntuu oudon seesteiseltä. Korot ovat laskussa, Lähi-idästä ei kuulu erityistä, ja Ukrainan sota on jotenkin normalisoitunut. Kukaan ei tunnu pelkäävän mitään, ja ennätysmäärä sijoittajia ajattelee, että ensi vuonna noustaan.

Optimisti voisi ajatella, että tie tähtiin on nyt auki. Itse ajattelen, että seuraava musta pilvi horisontissa käynnistää taas pakokauhun.

Mitä teen etiäseni kanssa?

Olen oppinut tässä vuosien varrella, että minua alkaa pelottaa aina liian aikaisin. Usein pelkään myös turhaan. Siksi en aio tehdä mitään erityisen radikaalia.

Jos kotitaloutemme olisi normaalissa tilanteessa ja olisimme molemmat puolisoni kanssa tienausmoodissa, jatkaisin jenkkien ja Euroopan ostamista 50–50-jaolla enkä tekisi muutoksia. Töissä ollessamme olemme ostomoodissa, ja uskon, etten osaa ajoittaa markkinoita, joten strategiani on ostaa, jos markkinat romahtavat, mutta myös silloin kun ne eivät romahda.

Vanhempainvapaat kuitenkin tulevat rampauttamaan tulotasomme ainakin vuodeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa. Olen tässä hetkessä enemmän varhaiseläköitynyt kuin netto-ostaja, ja jos talouttamme kohtaa jokin isompi kuluerä, saatan joutua jopa realisoimaan varallisuuttani. Sen takia lyhyenkin aikavälin hintaheilunnalla on väliä.

Tienaustauon takia laitan kuukausisäästämisen vähemmälle, ja keskityn kerryttämään käteispuskuria. Haluan varmistaa, että perheemme selviää vaimoni kotihoidontukijaksosta ja että voimme elää isyysvapaani mukavasti. Harkitsen myös lyhennysvapaiden ottamista, jotta voisin kasvattaa puskuria vielä enemmän.

Jos markkinat dippaavat isosti, voin käyttää puskuria osakeostoihin, ja saatanpa ottaa myös Nordnetiltä limiitin näitä hetkeä varten.

Vaikka kyyniset ikikarhut saattavat vaikuttaa fiksuilta, he yleensä häviävät pitkässä juoksussa optimisteille. Paras tapa sijoittaa on ostaa indeksirahastoja ja pysyä niissä.

(Tämän tekstin tarkoituksena oli lähinnä päästää ikävät etiäiset ulos elimistöstäni, ja dokumentoida fiiliksiä markkinasyklin tässä vaiheessa. Näin voin jälkikäteen naureskella pelokkaille tuntemuksilleni, kun kuoppaa ei sitten tullutkaan.)