Isien vuoro: Aarne Leinonen, tuoteomistaja, poliitikko, tuore isä

Isien vuoro on haastattelusarja, jossa miehet puhuvat isyydestä.

Vanhemmuudesta puhutaan usein lähinnä äitien näkökulmasta, eikä muiden isien kokemuksia juuri kuule. Isyyskeskustelu painottuu helposti siihen, miten väsyttävää ja kiireistä lapsiperheen arki on, vaikka siihen kuuluu paljon muutakin. Sarja tarjoaa tuoreille isille rehellisen näkymän isyyteen, ja vähemmän tuoreille isille vertaistukea sekä uusia näkökulmia elämään.

Aarne Leinonen on noussut viime vuosina esiin politiikan kentällä. Liberaalipuolueen poliitikkona hän on ravistellut poliittista keskustelua raikkailla ja oivaltavilla ajatuksillaan, jotka haastavat perinteisiä ajattelutapoja. Mutta politiikka on vain yksi osa hänen elämäänsä – Aarne on tuore isä, ja kaiken tämän ohella hän tekee uraa startup-maailmassa tuoteomistajana. Monessa mukana, monta rautaa tulessa.

Kun päätin aloittaa Isien vuoro -haastattelusarjan, Aarne nousi heti mieleeni yhtenä kiinnostavimmista keskustelukumppaneista. Halusin tietää, miten hän onnistuu tasapainottamaan politiikan, uran ja isyyden vaatimukset, ja miten vahvasti aatteellinen maailmankuva mukautuu isyyden tuomien uusien kokemusten myötä.

Tässä haastattelussa Aarne jakaa ajatuksiaan isyydestä, arjen haasteista ja siitä, miten hän löytää aikaa kaikelle merkitykselliselle elämässään. Samalla sukelletaan syvemmälle siihen, miten isyys vaikuttaa poliitikon arvomaailmaan ja hänen tapaansa tarkastella yhteiskuntaa.

Siltä varalta ettei joku tunne sinua, kerro aluksi vähän itsestäsi: Kuka olet, mistä olet tulossa, mitä teet ja minne olet menossa? Minkälainen perhe sinulla on?

Olen Aarne Leinonen, 32 vuotias (s. 1992), yhden lapsen isä. Urbaani ja liberaali helsinkiläinen.
Koulutukseltani olen diplomi-insinööri. Olin valmistumisen jälkeen pari vuotta jatko-opiskelijana Aallolla, mutta väitöskirja palvelumuotoilusta jäi kesken. Sittemmin olen päätynyt työskentelemään startupissa tuoteomistajana, eli ohjelmistokehityksen parissa roolissa, jossa suunnittelemalla ja johtamistoimilla muunnan asiakkaiden tarpeita ja yrityksen tavoitteita sopivaksi ohjelmistoksi. Uramielessä aikomuksena on katsoa mihin yrityksen polku johtaa.
Harrastuksena minulla on politiikka. Olen Liberaalipuolueen puoluesihteeri ja pyrin markkinaliberaalien ajatusten tuomiseen Suomen poliittiselle kentälle. Se on julkinen puoleni, josta useampi minut tuntee, mutta elämän realiteettien vuoksi tosiaan pelkkä harrastus tällä hetkellä.
Ihanaan perheeseeni kuuluu rakas avopuoliso, hieman alle puolivuotias touhukas lapsemme ja yksi söpö kissa. Lisäksi “porukat” eli lapsen isovanhemmat asuvat lähellä ja tukevat silloin tällöin arjessa, kuten muutkin sukulaiset.

Perheen perustaminen

Olet verrattain tuore isä. Selitä 100 sanalla jollekin, joka ei ole sitä kokenut: Miltä isänä oleminen tuntuu?

Siistiltä. Isänä oleminen on hienoa ja antoisaa. Tunnemaailma avautuu ja saa syvyyttä. Itselleni isyys tarjoaa merkitystä, kuuluvuutta ihmispolvien ketjuun. Tulee paljon vastuuta uudesta elämästä, ja päätyy uusien päätösten äärelle.
Toisaalta olet ihmisenä ihan se sama kuin aikaisemmin. Lapsi ei estä tekemästä ja harrastamasta samoja asioita kuin aikaisemmin, vaikka saattaa väliaikaisesti rajoittaa sitä. Ihmisenä samat heikkoudet ja persoonallisuuspiirteet löytyy. Vaikka oma lapseni on nuori, niin näen jo piirteitä jotka voivat olla minulta. Siitä luultavasti oppii tuntemaan itseäänkin paremmin kun joutuu 50 % omia taipumuksiaan näkemään ulkopuolelta.
Suosittelen vanhemmuutta.

Usein lapsettomilta kysytään, miksei teillä ole lapsia. Kysytään nyt toisinpäin. Mistä tiesit, että perheen perustaminen on mitä haluat? Oletko aina tiennyt haluavasi lapsia?

Kyllä tiesin varhaisessa vaiheessa, että haluan lapsia. Se oli sellainen kaipuu, toive joka painosti mielessä. Kaipuu tuli akuutimmaksi mitä aikuisemmaksi itseni koin. Sitä toivetta tuli sitten reflektoitua seurusteluelämän aloittamisen tienoilla, parinvalinnassa ja parisuhteessa. Hyvin tunnepohjainen syy siis taustalla, jota kolmekymppiseksi tullessa oppi sanallistamaan.

Lapsia saadaan nykyään aika paljon vanhempina kuin aiemmin. Lapsia ei tietenkään saa juuri silloin kun haluaa, mutta miksi lähditte yrittämään perheen perustamista nyt ettekä esimerkiksi 10 vuotta sitten, tai vaikka viiden vuoden päästä?

10 vuotta sitten 22 vuotiaana olisin kokenut itseni liian nuoreksi ja silloin oli vielä palo nähdä maailmaa ja saada itselle kokemuksia. Opinnot olivat kesken, eikä oma paikka maailmasta ollut vielä löytynyt. Ammatillinen luotto omaan osaamiseen ja työllistymiseen ei ollut riittävällä tasolla. Vasta valmistumisen ja muutaman työelämäkokemuksen jälkeen alkoi edes tuntua riittävän aikuiselta perheen perustamiseen. Itsestäni tuntuu että täytyi kerryttää “aikuispisteitä” ensin. Maailmaakin tuli nähtyä. Vakityö, oman ensiasunnon ostaminen ja ensimmäinen asuntolaina oli sellainen riittävä purske minulle. Tapasin nykyisen kumppanin 2019. Siitä 3 vuoden päästä hänkin sai alanvaihtamisen jälkeen vakityön ja aikuispisteitä. Aloimme etsiä yhteistä asuntoa ja 4 vuoden jälkeen tapaamisesta muutimme yhteen. Yhteinen asuntolaina toi aikuispisteitä kummallekin. Vuoden yhteiselämän jälkeen, johon kuului kissojen hankkiminen, koimme kummatkin olevamme valmiita vanhemmiksi. Merkittävänä tekijänä puolisolleni oli saada esimerkki vanhemmuudesta sisareltaan. Se avasi hänelle, että kyllä vanhemmuudesta selviää.
Vertaispainetta tuli puolison tuttavien kautta. Vertaispaine on enemmänkin sellaista positiivista esikuvaa, että “ai nuokin selviävät vanhemmuudesta”.
Koitan tätä avatessa siis osoittaa, että itselleni vaati kypsymistä aikuisuuteen, jotta lasten hankkiminen tuli edes ajankohtaiseksi. Uskon, että jos kovin pitkään venyttää vastuunkannon aloittamista elämästään, voi se venähtää lastenhankintaiän ohi. 5 vuoden päästä biologinen kello olisi tikittänyt jo. Naisille tämä vaikuttaa olevan sellainen henkinen takaraja, vaikka tarkkaa vuotta hedelmällisyyden loppumiselle ei kukaan tiedä osaltaan. Meille miehille vetkuttelu onnistuu pidempään.

Tuo aikuispiste-ajatus on mielestäni hyvä tapa kuvata asiaa, ja tunnistan itsenikin kuvauksestasi. Että elämä pitää saada sopivan valmiiksi ennen kuin uskaltaa ottaa lapsia mukaan kuvioon. Onkohan entisaikaan ne pisteet kerätty aiemmin, vai onkohan pisteraja ollut vain aiemmin, kun lapsia on tehty nuorempina?

Aikuistumisen hetki ja initiaatio on mielestäni venynyt pidemmälle. Yhtenä syynä korkeampi kouluttautuminen. Globaali ilmiö. Ei olla niin parisuhdenormatiivisia heti 18 vuotiaasta alkaen, vaan sinkkuilua ja itsensä etsimistä on sosiaalisesti hyväksyttävää tehdä pitkälle 30-vuotiaaksi.
Aikuispisteet on vähän sellainen tapa vitsailla nuorilla aikuisilla kehitysaskeleistaan myös. Karrikoin niiden käyttöä tuossa.

Minkälaisia ajatuksia sinussa herättää viime aikoina käyty keskustelu syntyvyyden laskusta? Miten tärkeä aihe se on? Mitä sille pitäisi tehdä?

Politiikan puolella syntyvyyskeskustelu on harmillisen moralisoivaa lapsettomille. On ihan jokaisen oma päätös haluaako lapsia ja siihen ei kellään ole nokan kopauttamista. Useat kollektivistit haluavat ulottaa maailmankatsomustaan muille ihmisille ja politiikkatoimin saada juuri heidän mielestään “oikeat ihmiset lisääntymään”. Eriväriset sosialistit haluavat jakaa verovaroja ja kannustaa synnytystalkoisiin. Liberaalina, yksilönvapautta tehdä omia valintojaan kannattavana, se ei mielestäni ole oikea tapa edes suhtautua syntyvyyteen Suomessa. Politiikan saralla poliitikkojen kuuluu sopeutua ihmisten päätöksiin ja sopeuttaa julkista kulutusta ja eläkkeitä sille tasolle kun syntyvyys asettuu. Itse olen politiikkaan motivoitunut täysin rempallaan olevan julkisen ylikulutuksen ja kestävyysvajeen myötä. Ne pitäisi korjata, eikä vyöryttää ongelmia velkaantumisella seuraaville sukupolville.
Politiikan kentällä on joitain asioita, joita edistämällä voi välillisesti olla positiivista vaikutusta syntyvyyteen. Kirjoitin blogin https://aarneleinonen.medium.com/toimet-syntyvyyden-nostamiseen-23a2e7357c3d ajatuksistani taannoin, kun olin vielä lapseton. Mielestäni lapsettomien kokemusmaailmaa ymmärtämällä ja vertailemalla aikaisempiin aikakausiin päästään myös ratkaisujen äärelle. Syntyvyyttä voi nostaa lastenharkintaiän alkupäästä ja loppupäästä. Alkupäähän vaikutetaan elämän vakiintumisen muodossa ja loppupäähän hedelmällisyyttä tukevilla toimilla. Alkupäällä on tilastollisesti paljon enemmän merkitystä ja se lyhentää myös sukupolvien välistä aikaa. Alkupäähän vaikuttavia keinoja olivat mielestäni 1) Asumisen hinnan laskeminen sallimalla kaupunkeihin paljon enemmän rakentamista kaavoituksella, 2) Nopeuttamalla elämäntilanteen vakiintumista avaamalla kolmannen asteen koulutuksen sisäänotto ja tekemällä maisterivaiheesta maksullinen, sekä 3) Tuomalla varmuus tulotasosta ja työllistymisestä perustulolla ja työmarkkinauudistuksilla. Lisäksi 4) Naisten vakituisen työllistämiskynnyksen laskeminen tasaisemmin jakautuvilla vanhempainvapailla, ja työnantajariskin jakautumisella.
Kansalaisyhteyskunnan ja kulttuurin puolella puolestaan lapsista, vauvoista, perhe-elämästä, lapsien hankkimisesta keskustelu on mielestäni tärkeää ja hedelmällistä esimerkkien antamiseksi. Lapsiluku on tippunut niin paljon, että sukulaisista ei välttämättä tule kaikille esimerkkejä lapsiperheistä. Itse sometan hieman isä-roolissa, jotta lapsien teko ei vaikuttaisi muille niin etäiseltä ja mahdottomalta. Suosittelen myös lapsien hankintaa tapaamilleni tutuille, koska siitä saa aivan mielettömästi sisältöä ja merkitystä elämään.

Lapsiperhearki

Miltä teidän lapsiarki näyttää? Mitä muuttui lapsen tulon myötä? Mikä on säilynyt?

Arkipäivisin heräillään 7:30 joka on aikaisemmin kuin aiemmin, jotta vauvalle tulisi päivärytmiä. Minä hoidan aamun vaipanvaihdon ja pukemisen, teen aamupalan. Puoliso on nyt vanhempainvapailla, ja minä töissä. Etätyöskentelen osan viikkoa kotoa. Aloitan työt samaan aikaan kun ensimmäiset päikkärit alkavat. Illalla taas vauvavastuuta, vuorotellen nukuttamiset.
Puolison liikuntaharrastukset muuttuneet vauvajumpiksi, joissa on vauvatkin mukana. Viikonloppuna aloitimme vauvauinnin. Oman vapaa-ajan määrä on vähentynyt, kun vastuuta vauvasta tulee.

Usein suunnitelmat eivät kestä kohtaamista todellisuuden kanssa. Missä ennakko-oletuksissa olet väärässä, mitkä pitivät paikkansa, ja mitä asioita et osannut edes kuvitellakaan? Kerro pari kolme kustakin.

Oikeassa:
Oikeassa olin kun arvelin vauva-arjen olevan vaipanvaihtoa, nukuttamista ja syöttämistä. Sitä se on ollut.
Oikeassa olin, myös, että isyys tuo merkitystä elämääni.
Väärässä:
Oletin että voisimme enemmän vuorotella lapsenhoidon kanssa, jolloin kumpikin ennättää harrastaa parina iltana viikossa omiaan. Vuorottelu ei ole vielä intensiivisessä puolivuotisessa vauva-arjessa onnistunut siinä mittakaavassa.
Minulla ei ollut kauheasti vahvoja ennakko-oletuksia isyyden tästä vaiheesta. Enemmänkin testaamatta vielä oletukset myöhemmässä vaiheessa, kuten kuinka paljon yhteistä puuhastelua ja taitojen opettamista pystyy tekemään, miten koululaista voi auttaa läksyissä, kuinka läheisen isä-lapsi suhteen saa aikaiseksi.

Ei pystynyt kuvittelemaan:
Kuinka paljon rakastaa ja kaipaa lasta, kun on siitä erossa ollut päivänkin.
Kuinka pienen muutoksen kehityksessä pystyy havaitsemaan. Käsillä tarttumisessa esineisiin on viimeisimpänä ollut aivan todella suurta edistysaskeletta. Aikaisempi, kuukaudentakainenkin huitominen ja satunnainen tarttumisonnistuminen on korvautunut nyt pienillä näpeillä, jotka saavat otteen melkein objektista kuin objektista. Häntä olen käyttänyt tarttumisottimena sylissäni pyykkien levityksessä tai vessapaperirullakartongin kierrätyspussiin saattamisessa.
Kuinka paljon naurua ja iloa tulee mukana.

FOMO

Sinulla taitaa olla aika monta rautaa tulessa – niin työtä kuin politiikkaakin. Miten isäksi tulo on vaikuttanut uramietteisiisi? Tuntuuko, että pystyt luomaan uraa samaan tapaan kuin ennen? Entä onko sinulla edelleen samaan tapaan halua luoda uraa politiikan ja työn puolella?

Kunnianhimon taso uramielessä on edelleen sama, mutta ajankäyttöön lapsi on vaikuttanut. Prioriteetit ovat siis oikeasti järjestyneet eri tavalla ja lapsiperhe elämä on kiilannut ykköseksi. Työt on kakkosena. Nykyisessä roolissa ja työpaikassa startupissa ammatillinen kasvutahti on hyvä, jopa verrattuna siihen, että olen ollut konsulttina aiemmin ja projekti vaihtunut nopeasti. Myös yrittäjähenkisyys kulkee verissä, joten myös minä saatan löytää itseni perustamassa jotain omaa liiketoimintaa myöhemmin elämässä. Uskon, että myös lapseni saattaa periä sellaisia yrittäjyydelle altistavia luonteenpiirteitä ja kotikasvatusta, että ei siltä välty.
Vapaa-aikaa olen käyttänyt politiikkaharrastuksen sijaan enemmän lapsen kanssa. Se on yllättänyt itseni. Lapsettomana ei osannut hahmottaa kokemusmaailman täyttä muutosta, jonka oma ihmislapsi tuo. Työajalla pitkäjänteinen ajattelu onnistuu, mutta vapaa-ajan harrastuksiin sitä on enää vaikea ulottaa. Minut kyllä varmaan bongaa kampanjoimassa kevään kuntavaaleissa kun otan palkatonta vapaata vaalitekemiselle.
Enemmän urapolkuuni vaikutti itse asiassa aikomus tulla isäksi. Aallolla jatko-opiskelijana, tai akatemiassa yleensäkään, palkkataso ei riitä elättämään perhettä sellaisilla neliöillä, sijainnilla tai elintasolla jonka haluan. Myös tohtoriopiskelijoita paimentaneen henkilökunnan jäsenen asenne vaikutti lähtöhaluihin. Hän kertoi kuinka oli jollekin jatko-opiskelijalle sanonut, että lapsia sopii tehdä vasta kun määräaikainen tutkimusrahoitus loppuu ja väitös valmis. Mielestäni tämä on hyvin tuhoisa ajattelumalli sanoa ikäryhmänsä älykkäimmille parhaassa lapsentekoiässä noin 25 vuotiaana.
https://twitter.com/AarneLeinonen/status/1392112860554215438
Henkilökohtaisessa elämässäni ajattelen että töiden kuuluu olla rajattu osa elämää, kohtuullinen osa sitä. Ei elämää suurempi ja tärkeämpi, sillä tavalla että muu jää elämättä.

Lapsien saamiseen liittyy usein FOMO – elämä muuttuu eikä niistä dinkkuajan huvituksista pääse enää nauttimaan samaan tapaan. Mistä olet joutunut luopumaan isyyden myötä? Mitä kaipaan dinkkuajoilta?

Selvennökseksi piti googlata mistä tuo dinkku tuli. Double Income, No Kids. Arki oli aika muotoutunutta, emmekä hurvitelleet lähtöjäänkään mitenkään ihmeellisesti, joten suuria menetyksiä ei tullut elämäntyylissä.
Ehkä eniten olen alkanut haikailemaan sinkkuaikojen vapaa-ajan määrää, jonka saattoi upottaa vaikka strategiapelien pelaamiseen. Jossain vaiheessa saattaa matkailu alkaa taas kiinnostaa, mutta ehkä sillä tavoin, että haluaa näyttää omalle lapselle maailmaa Suomen ulkopuolella. Koronapandemian puhkeamisen jälkeen ei ole passilla ollut paljoa käyttöä.

Isyysvapaat

Minkälaiset perhevapaasuunnitelmat teillä on? Miten jaatte vapaat puolisosi kanssa?

Pidämme kumpikin 160 päivää vanhempainvapaata eli jaamme ne päivät tasan. Puoliso pitää ehkäpä pari kuukautta lisää vapaata kotihoidon tuella oman työjaksotuksensa vuoksi ja että lapsi on kypsempi ennen kuin viemme hänet hoitoon.

Entä oletteko miettineet, miten perheen raha-asiat hoidetaan vapaiden aikana – kompensoiko työssäkäyvä toiselle jotain, ja jos, niin miten?

Parempituloisena minä maksan kuluja enemmän kummankin vanhempainvapaan aikana.
Tein juuri 2025 vuodenvaihteessa tavaksi muotoutuneen budjetoinnin/kassavirtalaskelman vuodeksi eteenpäin. Sillä laskeskelin missä vaiheessa indeksisäästösumma pitää laittaa tauolle, jotta käteispuskuri ennättää kasvaa siten, että sijoituksia ei tarvitse alkaa myymään loppuvuodesta.
Loppuvuodesta tulotaso työssäkäyntiin verojen jälkeen tippuu noin 1100 €/kk kun jään itse vanhempainvapaalle. Siihen pitää varautua ja ennakoida, mutta se ei ole itselleni syy jättää vanhempainvapaata käyttämättä. Ihmisillä pitäisi olla puskureita, joita voi käyttää, tai sitten sopeuttaa kulutusta enemmän.

Isyys ja henkilökohtainen talous

Perheen talous ja oma ura huolettavat usein, kun mietitään perheen perustamista. Minkälaisessa taloudellisessa tilanteessa tulit isäksi?

Itse olin erittäin hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Aikaisempien vuosien valintojen ja sattumien myötä työtilanne oli hyvä ja puskureita oli kerrytetty. Kulutustaso on ollut maltillinen eikä yhteinen asunto ollut liian kallis. Mietin mitä korkojen nousu olisi voinutkaan tarkoittaa yhdessä kalliimmassa asunnossa, jota kävimme katsomassa aikanaan ennen kuin ostimme omamme. Se olisi voinut olla lähempänä keskustaa, mutta budjetti tiukemmalla. Kaukana lähiössä asumalla jää jotain säästöönkin.

Miten isyys vaikutti ajatuksiisi rahasta ja sijoittamisesta?

Ylisukupolvinen ajattelumalli varallisuudesta iski minuun monta vuotta sitten kun tajusin, että suvulla olevan metsätilan puut istutetaan seuraaville sukupolville, ja sieltä hakattava metsä on edellisen tai sitä edellisen sukupolven istuttamaa. Haluan jättää jälkipolville varallisuuden lisäksi myös hiiltä ilmakehästä paljon sitoneen metsän.
Lahjoitin lapselleni mahdollisimman nopeasti syntymän jälkeen verotehokkaan määrän rahaa ja se on nyt osakeindeksissä kasvamassa korkoa korolle. Mikäli sitä ei aiemmin tarvita tai tuhlata, niin sillä luultavasti jo kustantaisi lapsen oman eläkkeen. Tätä varallisuuden siirtoa aion jatkaa, koska mitä paremmat lähtökohdat seuraava sukupolvi saa elämälleen, sitä pidemmälle he voivat ponnistaa. En ymmärrä suomalaisten tyypillistä tapaa hillota omaisuutta itsellään.
Toki pitää opettaa rahan arvo, ahkeruutta ja nöyryyttä, mutta ei ole järkeä että tyypillinen perinnönsaaja on eläkeläinen. Nuoremmat polvet tarvitsevat pesämunaa opiskelun maksamiseen, asunnon hankkimiseen, työelämään sovittautumisjaksoon, ja kokemusmaailman avartamiseen. On mielestäni oikein rakentaa taso jälkipolvelle, jonka päältä he voivat aloittaa matkansa. Siten me kehitymme ihmiskuntana. Suomalaiseen kulttuuriin ei vaikuta tämä kuuluvan, vaan tuntuu, että kaikkien pitäisi aloittaa kuokalla suon laidalla. Esimerkkejä tästä vanhempien “uhrauksesta” jälkipolviensa eduksi piirtyykin mieleen kaikista muista maista.

Oletko seurannut yhtään, miten perheenne kulupuoli on elänyt isyyden myötä? Miten perheen perustaminen muutti menojenne rakennetta ja kulutustasoa? Mitkä kulut ovat nousseet eniten?

Perheen perustaminen ei hirveästi ole vielä muuttanut kuluja. Yksittäisiä hankintoja olemme tehneet, kuten kuormapyörä, huonekaluja, ja vaatteita. Olemme tällaisia ekohippejä, ja minä vielä saita, niin ostamme muutenkin lähes kaiken käytettynä. Lastentarvikkeilla ja vaatteilla on hyvät jälkimarkkinat. Käytännössä mitään ei tarvitse ostaa uutena, jos siis käyttää aikaa käytettynä hankkimiseen. Me saimme myös suuren osan vauvatarvikkeista sukulaisilta mikä vähensi kuluja merkittävästi.
Samaan suurpiirteiseen aikaan osunut korkotason nousu yhteiseen asuntolainaan on vaikuttanut muuhun käyttöön jääviin rahoihin enemmän kuin alle vuoden ikäinen vauva. Se on ollut useita satoja euroja kuukaudessa.
Ennen synnytystä luovuimme myös toisesta kissasta, joka alkoi stressaamaan raskausaikana tavaroiden myötä muuttuneesta reviiristään. Yhdestä lihansyöjästä luopuminen tiputti menoja useita kymppejä kuukaudessa. Kuukausittaisessa kauppatilauksessa lapsen kulut ovat vielä marginaaliset.
Ehkä omien heräteostosten sijaan tulee tehtyä lapselle tavaroiden hankkimista.

Kasvatus

Onko isäksi tulo vaikuttanut jotenkin maailmankatsomukseesi, arvoihisi tai suhtautumiseesi yhteiskunnallisiin asioihin? Miten?

Tuntuu, että nyt on viimein “oikeus kommentoida” ja puolustaa pitkälti samana pysyneitä suhtautumisia yhteiskunnallisiin asioihin kuten aiemmin. Ylisukupolvisuus konkretisoitui ja siten varmaankin vaikuttaa jollain tavalla maailmankatsomukseeni.
Vanhemmaksi tuleminen ei kuitenkaan muuttanut poliittisia mielipiteitäni. Esimerkiksi lapsilisän korottamista pidän edelleen surkeana keinona lisätä syntyvyyttä, kuten jotkut ehdottavat.
Jotkin lapsille suunnatut julkiset ja yksityiset palvelut luultavasti tulevat tutummiksi ja lähemmälle kuin aiemmin, jolloin myös niihin alkaa olla enemmän mielipidettä.
Eniten pelkään, että menetän samaistumiskykyä minua nuorempiin ja heidän kokemusmaailmaansa. Mutta ehkä se on lajin uusiutumisen hoitama asia, että tulee joku toinen seuraavasta sukupolvesta.

Olet liberaali. Vaikuttaako se jotenkin siihen, miten haluat kasvattaa lapsesi?

Ajatusmallin, että omilla valinnoilla on väliä ja omilla toimilla voi vaikuttaa elämäänsä ja muiden elämään, on sellainen jonka toivon saavan tuotua osaksi maailmankuvaa. Kuten myös sen, että muut ihmiset saavat tehdä omia valintojaan eikä niistä tarvitse pahastua.
Olen varsin vapaamielinen ja salliva. Ainakin uskon näin, ja toivon, että lapseni saa toteuttaa itseään vapaasti joidenkin rajojen sisällä.

Onko sinulla jotain oppeja tai arvoja, joita haluaisit iskostaa lapseesi kun hän tuosta vähän kasvaa?

Lapseni tulee olemaan valtavan etuoikeutetussa asemassa, minun ja minua edeltäneiden sukupolvien valintojen ja sattumusten seurauksena. Nöyryyttä tämän onnen edessä koitamme saada kasvatuksella iskostettua.
Eksistentialismi on ehkä sellainen itse jokaisen löydettävä maailmankatsomus. Humanismin ajatuksia tulee minun suunnaltani.

Vanhemmat opettavat lapsiaan, mutta samalla lapset tarjoavat vanhemmilleen itsereflektion paikkoja. Kerro kolme asiaa, joita olet isyyden myötä ymmärtänyt itsestäsi tai maailmasta.

Omia luonteenpiirteitä, kuten turhautumisen tunneilmaisua, on tullut reflektoitua. Piirteitä joita tunnistaa itsestä kun näkee niitä lapsella.
Maailma on aika kaoottinen paikka, jossa ei ole mitään mieltä, ellei sitä saa jäsenneltyä. Aivojen kehitys auttaa näkemään syy-seuraus-suhteita ja mekanismeja, kuten miksi pallo vierii pois jos sitä huitaisee.
Fyysistä kuntoa olisi voinut olla enemmän jo ennen tätä rupeamaa, koska vauva-arki ei olekaan sellaista vapaa-aikaa, jossa sitä voi pitää yllä tai saada lisää.

Käyttöohjeet

Tätä lukee moni tuore ja tuleva isä. Lasten kanssa ei tule ohjekirjaa, ja kaikki on opeteltava itse. Jos sinun pitäisi kirjoittaa tällainen isyyden ohjekirja, mitkä viisi ohjetta sisällyttäisit siihen?

Pidä päiväkirjaa. Auttaa palaamaan omaan ajatteluun ja toimii jatkossa varmaan hauskana nostalgiatrippinä omien lasten lapsuuteen.
2. Pakkaa säilyvää ruokaa synnytyskassiin, jota voit syödä poistumatta sairaalasta.
3. Synnyttänyt on melkoisissa hormonitripeissä synnytyksen jälkeen ja voi olla vaikea nukkua. Koittakaa silti vuorotella.
4. Osta lastenvaatteet käytettynä, äläkä käytä niihin tuhottomasti rahaa. Ihan vauvoilla vaate ennättää olla ehkä kerran päällä, kun se jo jää pieneksi. Vaatteissa on koot senttimetreinä kuten 62 cm, 68 cm, 74 cm. Ne on muutaman sentin välein. Ja yhtä kokoa käytetään ehkä kuukausi.
5. Et tarvitse puoliakaan siitä vauvatavarasta. Mutta jos sen hankkiminen helpottaa oloa, niin sitä saa käytettynä tai sitä voi hyvin myydä uudelleen.

Kiitos haastattelusta, Aarne! Tässä lopussa saa puffata itseään ja projektejaan. Anna palaa!

Jos politiikka kiinnostaa millään tasolla, niin suosittelen nyt ryhtymään kuntavaaliehdokkaaksi. Se on matalimman kynnyksen ehdokkuus Suomen vaaleissa.
Nyt pääsee testaamaan onko ehdolla oleminen itselle sopivaa puuhaa. Kaikille liberalismia tunnustaville ja julkisen sektorin tehtäviä tarkasti punnitseville suosittelen ryhtymistä Liberaalipuolue – vapaus valita r.p. ehdokkaaksi. Osoitteesta liberaalipuolue.fi pääsee tutustumaan. Kunnanvaltuustot ovat täynnä ihan tavallisia ihmisiä. Puoluetoiminta, jossa löytää samanmielisiä ihmisiä on aika antoisaa.