Tervetuloa Isyysvapaa-blogin haastattelusarjaan ”Isien vuoro”, jossa isät kertovat rehellisesti, millaista vanhemmuus heidän näkökulmastaan on ja mitä he ovat oppineet matkan varrella.
Vanhemmuudesta puhutaan usein lähinnä äitien näkökulmasta, eikä muiden isien kokemuksia juuri kuule. Isyyskeskustelu painottuu helposti siihen, miten väsyttävää ja kiireistä lapsiperheen arki on, vaikka siihen kuuluu paljon muutakin. Sarja tarjoaa tuoreille isille rehellisen näkymän isyyteen, ja vähemmän tuoreille isille vertaistukea sekä uusia näkökulmia elämään.
Karo Parkkonen on kahden lapsen isä ja varallisuusasiantuntija, joka työskentelee Danske Bankilla. Julkisuudessa hänet tunnetaan asiantuntevista ja käytännönläheisistä näkemyksistään perheen raha-asioiden hoitamiseen – aiheesta, joka koskettaa meitä kaikkia. Karo puhuu avoimesti taloudellisesta suunnittelusta perhe-elämässä, ja hänen ajatuksensa ovat innoittaneet monia pohtimaan omia raha-asioitaan uudesta näkökulmasta.
Karon tavassa sijoittaa on myös mielenkiintoisia piirteitä: hän ohjaa sijoituksiaan puolisonsa nimiin, mikä kertoo sekä luottamuksesta että tietoisesta taloudellisesta yhteistyöstä puolisoiden välillä. Lisäksi perheen arjessa on erityisiä vivahteita, jotka tuovat omat haasteensa – ja samalla mahdollisuutensa – elämään, sillä toinen heidän lapsistaan tarvitsee erityistä tukea.
Kun mietin, kenet haluaisin mukaan Isien vuoro -haastattelusarjaan, Karo oli luonnollinen valinta. Hänen näkemyksensä yhdistävät taloudellisen osaamisen, vanhemmuuden arjen ja perheen erityispiirteet tavalla, joka inspiroi ja herättää ajatuksia. Tässä haastattelussa Karo jakaa ajatuksiaan isyydestä, perheen talouden hallinnasta ja siitä, miten hän onnistuu tasapainottamaan työn, perhe-elämän ja sijoittamisen.
Olet puhunut perheen raha-asioista blogeissasi, podcasteissa ja lehdissäkin, mutta ihan siltä varalta ettei joku vielä tunne sinua, kerro aluksi vähän itsestäsi. Kuka olet, mistä olet tulossa ja minne olet menossa? Minkälainen perhe sinulla on?
Olen nyt 32-vuotias, alunperin kotoisin Pieksämäeltä Etelä-Savosta mutta tällä hetkellä asumme Jyväskylässä Keski-Suomessa.
Työskentelen tällä hetkellä asiantuntijana pankissa erityisesti kokonaisvaltaisen varallisuusneuvonnan parissa.
Perheeseeni kuuluu vaimo jonka kanssa olemme olleet naimisissa tulevana keväänä 13vuotta sekä kaksi lasta, vanhempi on 7-vuotias ja nuorempi 4-vuotias.
Perheen perustaminen
Olet kahden lapsen isä. Selitä 100 sanalla jollekin, joka ei ole sitä kokenut: Miltä isänä oleminen tuntuu?
Sitä on kyllä hankala kuvailla. Voisi ajatella että ohjaat ja kipparoit seilaavaa laivaa meren aalloilla hienoissa maisemissa ja samaan aikaan on asioita joihin voit vaikuttaa, joita voit ennakoida mutta samaan aikaan paljon sellaista mikä on täysi yllätys tai jotain sellaista että joudut oppimaan uutta ja soveltamaan hetkessä.
Se on samalla jotain ainutlaatuista ja sisältää paljon sellaista mitä ei varmasti unohda koskaan. Samalla kokee ja tuntee jotain mitä ei muissa yhteyksissä voi kokea tai tuntea.
Ison osan ajasta se tuntuu hienolta etuoikeudelta mutta mahtuuhan mukaan epävarmuutta ja niitäkin hetkiä kun kaikki ei ole mennyt kuten Strömsössä.
Usein lapsettomilta kysytään, miksei teillä ole lapsia. Kysytään nyt toisinpäin. Milloin ja mistä tiesit, että perheen perustaminen on mitä haluat? Oletko aina tiennyt haluavasi lapsia?
Hyvä kysymys. Muistan että olemme keskustelleet puolisoni kanssa jo varsin aikaisessa vaiheessa siitä että hankimmeko lapsia ja olimme molemmat samaa mieltä siitä että jossain vaiheessa haluamme lapsia. Itselläni on useampi sisarus mutta puolisoni on ainoa lapsi joten lähtökohtammekin olivat hieman erilaisia.
Puolisoni erityisesti oli sitä mieltä että haluaa lapsia verrattain nuorena ja hyvä niin koska lapsethan saadaan, ei varsinaisesti hankita. Aina asiat eivät mene kuten on ajatellut tai suunnitellut.
Näin oli meidänkin tapauksessa mutta onneksi hyvän lääkärin ja länsimaisen lääketieteen avulla saimme esikoisemme kun olimme 25-vuotiaita.
Arki lapsen erityistarpeiden kanssa
Olet kertonut somessa, että toisella lapsistanne on synnynnäinen erityistarve. Miten lapsen erityistarve on vaikuttanut isyyteesi, perheenne dynamiikkaan ja arkeen? Onko tullut vastaan asioita, joihin et ollut osannut varautua?
En usko että se on varsinaisesti vaikuttanut isyyteeni. Tottakai se vaatii tiettyä suunnittelua ja joustavuutta, asioita tehdään lapsen ehdoilla ja mahdollisuuksien mukaan.
Varsinkin esikoisen vauvavuotena ja silloin kun molemmat pojat olivat pieniä niin täytyy todeta että ehkä en osannut varautua siihen miten paljon aikaa menee ihan normaalien asioiden hoitamiseen.
Se miten paljon täytyy opetella uusia asioita on kyllä yllättävää. Samalla sitten päiväkodin aloittamisen sairasteluputket oli sellaisia että en tiedä miten niihin olisi voinut varautua.
Mitä haluaisit sanoa vanhemmille, jotka ovat juuri saaneet lapsen, jolla on erityistarpeita, mutta eivät vielä tiedä, mitä odottaa?
Muistakaa rakastaa, viettää aikaa yhdessä ja käyttää voimavaroja yhteiseen hyvään. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan ja vakavissaan, ilon ja rentouden kautta.
Lapselle tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia asioita on yleensä ne yksinkertaiset ja pienet jutut. Yhteisen ajan merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Ajastaan kaikkeen oppii, näkemään enemmän positiivista ja mahdollisuuksia kuin haasteita ja ongelmia.
Työnjako
Lapsiperheen arjessa työtä riittää. Miten olette puolisonne kanssa sopineet kodin- ja lastenhoidon vastuunjaosta? Onko työnjako muuttunut perheen eri vaiheissa, ja miten olette löytäneet tasapainon arjen vaatimuksissa?
Kysyin tätä puolisoltani jotta olemme varmasti samaa mieltä. 😀
Tosiasiassa emme ole varsinaisesti sopineet tai tehneet mitään jakoa vaan käytännössä molemmat osallistuvat ja hoidamme yhdessä sen mukaan miten ehdimme ja jaksamme.
Ilmeisesti toistaiseksi olemme olleet molemmat myös verrattain tyytyväisiä työnjakoon koska tästä ei meidän taloudessa ole tarvinnut riidellä tai taistella.
Työnjako on varmaan muuttunut ehkä niin että moni asia menee rutiinilla ilman että tarvitsee erikseen suunnitella tai sopia kun molemmat tietävät että asiat on kuitenkin hoidettava. Lisäksi ehkä olemme vuosien saatossa oppineet myös ennakoimaan asioita paremmin.
Puolisoni on esimerkiksi erittäin hyvä pitämään huolta että pojilla on kausivaatteet ym. aina sopivassa koossa valmiina.
Arkemme on kuitenkin suhteellisen rutinoitunutta joten tasapaino on yleensä löytynyt hyvässä yhteisymmärryksessä. Ehkä siinä on auttanut myös se että elämme verrattain yksinkertaisesti (toki tämäkin on varmasti monen mielestä suhteellista).
Mistä olet luopunut lasten takia? Onko jotain sellaista, jota teit ennen lapsia, jota nyt vähän kaipaisit takaisin elämääsi?
Ainahan jos elämään tulee jotain lisää niin jostain on luovuttava mutta eihän sen tarvitse olla lopullista. Esimerkiksi montaa harrastusta voi tehdä yhdessä ja monesti pojat ovat kulkeneet mukana kun olen käynyt esim. pelaamassa salibandya tai rantalentopalloa.
Ehkä isoin muutos on oman ajan määrä, sitä on kuitenkin viime vuodet ollut verrattain vähän. Olen luonteeltani aika sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä ympärilleni mutta nyt luonnollisesti erilaisiin peli-iltoihin, illanistujaisiin ym. on vähemmän aikaa.
Samalla toki oma kaveripiirini on levittäytynyt eri puolille Suomea ja ulkomaillekin joka jo luontaisesti rajoittaa yhdessäoleilua.
Raha
Isyys saattaa myllertää ihmisen arvoja aika paljonkin. Miten isyys muutti suhtautumistasi rahaan ja sijoittamiseen, vai muuttiko mitenkään? Mitkä ajatukset ovat pysyneet samoina?
Olen aina ollut kiinnostunut henkilökohtaisesta taloudesta ja arjen raha-asioista. En usko että suhtautumisen on oikeastaan muuttunut.
Pyrin sopivaan tasapainoon tässäkin. Tottakai esim. säästämiseen jää nyt vähemmän kuin ennen lapsia mutta eiköhän se jossain vaiheessa tasoitu.
Isänä toki haluan varmistua että lapsilla ja perheellämme on tietyt välttämättömyydet. Koen että minun vastuullani on huolehtia että meillä on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
En ole koskaan haaveillut suurista varallisuuksista vaan enemmänkin tasaisesta ja turvallisesta arjesta jossa yllätyksistä selvitään ilman stressiä.
Olen lähtöisin suhteellisen vähävaraisesta perheestä eikä meillä ollut koskaan mitään uusimpia ja hienoimpia leluja, tavaroita tai ulkomaan lomamatkoja. Varmaan tästä johtuen suhtautumiseni rahaan on myös pysynyt samankaltaisena.
Entä uraan ja työntekoon?
Olen ollut vähän sellainen go with the flow. Koko aikuisikäni olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa että minulla on ollut säännölliset ja ennakoitavat tulot mikä auttaa paljon budjetoinnissa. Vaikka tuloni eivät olleet nuorempana kummoiset olivat ne kuitenkin säännölliset, se helpottaa paljon kun tiedät että seuraava palkka on jo nurkan takana.
Ennen kuin minut palkattiin nykyiselle työnantajalleni niin minut rekrynnyt henkilö josta tuli esihenkilöni kysyi työhaastattelussa että “Mitä työ sinulle merkitsee?” ja vastasin että “Pakollinen paha, en tekisi jos ei tarvitsisi”. Olen ollut aina melko avoin ja suora, joskus siitä on hyötyä ja joskus varmasti myös haittaa.
Onneksi sain työpaikan koska pidän työstäni, työkavereistani ja siitä mitä teen. En ole tehnyt tarkkaa urasuunnitelmaa tai tavoittele jotain tiettyä tehtävää. Minulle tärkeämpää on se että on sellainen työ mistä pitää ja missä viihtyy.
Haluan pitää työn ja vapaa-ajan tasapainossa, töitä täytyy tehdä jotta voin elättää perheemme mutta en halua asettaa työuraani läheisteni edelle.
Pidät kirjaa menoistasi ja tuloistasi. Miten perheen perustamisajatukset muuttivat menojenne rakennetta ja kulutustasoa? Miten kulut ja niiden rakenne ovat kehittyneet, kun lapset ovat kasvaneet isommiksi?
Olemme menneet yhteen verrattain nuorena ja tottuneet elämään suhteellisen pienillä tuloilla. Joten kasvaneet menot lasten myötä on pitkälti saatu hoidettua nousevalla tulokehityksellä.
Kulutustaso on varmaan tyypillinen “kaikki mikä tulee kyllä meneekin”. Noh, ehkä tämä ei ihan koko totuus ole mutta jotain totuusperää siihen varmasti liittyy.
Isoin tekijä usein on se että lasten myötä tulee usein tarve isommille neliöille ja tämän johdosta asumismenot kasvavat. Samoin tietystä ruokamenot kasvavat, välillä ruokaa kuluu jo nykyisellään sellaisia määriä että mietin syövätkö pojat meidät vararikkoon teini-iässä. 😀
Yllättävän paljon lapsiin liittyviä menoja kyllä on ihan vaatteista vakuutuksiin ja päivähoitomaksuihin sekä polkupyöriin. On myös asioita joihin on mukava panostaa kuten harrastus- ja urheiluvälineet. Näitä on yleensä myös hyvin saatavilla käytettynä ja toisaalta laadukkaat välineet on myös helppo myydä seuraavalle käyttäjälle.
Vielä ei ole rakenne merkittävästi muuttunut omasta mielestäni mutta varmaan juuri nuo ruokaan, harrastamiseen ja vaatteisiin menevät eurot kasvavat entisestään.
Samoin matkustaminen käynee kalliimmaksi kun lapset kasvavat.
Kerroit jokunen vuosi sitten, että säästät ja sijoitat puolisollesikin. Tämä tuntui palautteen perusteella olevan monille uusi ajatus. Miten ja miksi päädyitte tällaiseen ratkaisuun? Mitkä ovat suurimmat hyödyt ja haasteet tässä ratkaisussa? Miten homma käytännössä toimii?
Tämä tuntui itselleni vain järkevältä ja luontevalta. Se että itse teen esim. nykyistä työtäni on vaatinut joustamista ja panostusta myös puolisoltani.
Puolisoni on myös käytännössä tehnyt aina osa-aikatöitä jolloin tulotkin vaihtelevat. Hän oli myös lasten kanssa pitkään kotona joka on väistämättä vaikuttanut myös taloudellisesti.
Minusta olisi epäreilua jos tätä ei mitenkään olisi huomioitu. Kuten todettu niin meidän tapauksessa olemme päätyneet verrattain nuorena yhteen ja lähteneet kumpikin ns. “nollista” joten toisen saavutus on ainakin välillisesti myös toisen ansiota.
Säästämällä ja sijoittamalla voidaan myös mahdollistaa hänelle tai miksei yhteisestikin asioita pidemmällä aikavälillä.
Suurin hyöty on mielestäni siinä että näin turvaamme molempien tilannetta jos jotain yllättävää sattuisi. Toisaalta näin varallisuutta kertyy tasapuolisesti kummallekin.
Ylipäätään meillä on yksinkertainen yhteistalous mutta meillä on erikseen sijoitussalkku puolisolleni jonne voimme tehdä sijoituksia ja säästämistä.
Säästämistä voidaan mahdollistaa monin tavoin esim. juuri jakamalla perheen kuluja ja menoja tietyllä tavalla jossa toinen hoitaa isomman osan arjen kiinteistä kuluista tai sitten ihan niin että minä säästän tuonne salkkuun (lahjaverotus huomioiden).
Olen myös ajatellut että tulevaisuudessa voisin miettiä myös tiettyjen omistusten lahjoittamista vaimolleni jos tästä olisi jotain käytännön hyötyä.
Lapsille sijoittaminen
Vaikka muuten sijoitatkin, kirjoitit jokunen vuosi sitten twitterissä, että olet päättänyt olla toistaiseksi sijoittamatta suoraan lasten nimiin. Miten päädyit tällaiseen päätökseen? Oletko miettinyt, miten tukisit lapsiasi rahallisesti tulevassa?
Tämä pitää paikkansa, ajattelen että on parempi ensin pukea happinaamari omalle naamalle ja vasta sitten muille.
Eli siis säästämällä ja sijoittamalla itselle (tai molempien huoltajien nimiin) turvataan perheen tilannetta erityisesti lasten ollessa pieniä, elatusvelvollisuus on kuitenkin viime kädessä huoltajilla.
En myöskään vielä tiedä millaisia muutoksia lainsäädäntöön, verotukseen tai muutoin tulee tuon verrattain pitkän ajanjakson aikana.
Toisaalta en myöskään tiedä millaisia rahankäyttäjiä lapsistani tulee (toivottavasti järkeviä) mutta siksi koen että on parempi pitää langat toistaiseksi omissa käsissä.
Olen toki miettinyt miten voisin tukea heitä myöhemmin.
Todennäköisesti aloitan heille sijoittamisen yhdessä lasten kanssa myöhemmin niin että he saavat vaikuttaa valintoihin, kunhan ymmärrystä raha-asioihin ym. alkaa olemaan enemmän.
Lisäksi on mahdollista että osa sijoituksista annetaan lahjoina lapsille heidän kasvaessaan.
Varmasti myös ihan rahallista tukea joko lahjoina tai elatuslahjoina. Riippuen toki tilanteesta ja tarpeesta. Vaihtoehtojahan on lopulta paljon.
Eniten ehkä haluaisin auttaa heitä itse oppimaan ja ymmärtämään miten suhtautua rahaan järkevästi olipa sitä minkä verran tahansa.
Kasvatus
Puhut julkisuudessa paljon rahasta. Minkälaista rahapuhetta käytte kotona vaimon kanssa? Entä miten lasten rahakasvatus onnistuisi parhaiten? Missä iässä sen voi aloittaa?
Vaimoni on huomattavasti vähemmän kiinnostunut rahasta tai taloudesta. Kotona käymme varmaan verrattain tavallista puhetta, sellaista mitä varmaan kaikissa muissakin perheissä. Mietimme mitä täytyisi hankkia tai onko jotain isompia tarpeita tai menoeriä näköpiirissä.
Hän on töissä ruokakaupassa joten sen takia saatamme puhua paljon mm. ruoan hinnasta ja siitä mitä asiat maksavat.
Tuo toinen kysymys onkin vaikeampi. Se on varsin yksilöllistä, mielestäni lapsille kannattaa opettaa rahataitoja jo melko pienestä lähtien, ikätasoisella tavalla. Käteinen raha lienee konkreettisimpia keinoja mutta toki se on katoavaa, harva lapsi näkee edes vanhempiensa käyttävän käteistä joten siinä mielessä sekin voi olla hämmentävää.
Teini-ikäiselle lienee parasta hommata oma pankkikortti ja mobiilisovellus (tai vastaava) josta seurata kulutusta.
Tärkeintä lasten rahakasvatuksessa olisi antaa turvallinen ja tasapainoinen ympäristö myös tältä osin. Kaikkea ei ole järkevää tai mahdollista ostaa mutta olisi tärkeää että ei aina vastaus ole että “Ei ole varaa” tai “Se maksaa liikaa”.
Ehkä kasvatukseen voisi tuoda positiviista sävyä, miettiä että jättämällä nyt jotain tekemättä voidaan mahdollistaa jotain muuta myöhemmin. Pitkäjänteisyys on harvinainen ominaisuus ihmisissä.
Monesti kun jotain tekee toista kertaa, sen osaa paremmin. Kerro kolme oppia, joita teet eri tavalla ensimmäisen ja toisen lapsen kasvatuksessa
Olen rennompi, en jännitä tai stressaa niin paljon pienistä asioista.
Ekan lapsen kanssa kaikki on uutta, toisen kanssa olen mennyt enemmän lapsen omilla ehdoilla.
Pyrimme hyödyntämään entistä enemmän kierrätettyä mielummin kuin hankkimaan asioita uutena.
Mitä oppeja haluaisit iskostaa lapsillesi? Kun lapsesi joskus tulevassa sanovat, että ”isä aina sanoi että…”, niin minkälaisia lopetuksia haluaisit tuohon virkkeeseen olevan?
Oma isäni opetti aikoinaan että on tärkeää huolehtia itselleen tärkeistä ihmisistä, omankin edun kustannuksella.
Tällaisen epäitsekkyyden onnistun toivottavasti siirtämään omille lapsilleni.
Ehkä lauseen voisi päättää “..on tärkeää auttaa ja pitää huolta muista, erityisesti itselleen tärkeistä ihmisistä”
Toinen vaihtoehto voisi olla luottamus itseen, moneen asiaan pystyy jos haluaa, uskaltaa ja yrittää.
“.. kannattaa käyttää aikaa siihen mistä nauttii. Monessa asiassa voi olla todella taitava ja hyvä vaikkei heti olisikaan paras.”
Käyttöohjeet
Tätä lukee moni tuore ja tuleva isä. Lasten kanssa ei tule ohjekirjaa, ja kaikki on opeteltava itse. Jos sinun pitäisi laatia käytännön ohjekirja isyyteen, mitkä 5 tärkeintä vinkkiä tai periaatetta haluaisit siihen sisällyttää?
Älä murehdi liikaa, kaikkeen oppii ja tottuu.
Moni asia on vain vaihe joka menee yllättävän nopeasti ohi. Arki on jatkuvaa muutosta ja vaatii mukautumista.
Lapset kasvavat nopeasti, muista nauttia hetkestä. Tulee vielä hetki kun kukaan ei roiku lahkeessasi, pyydä sinua iltaisin viereensä pötköttämään tai herätä sinua öisin. Et saa niitä hetkiä koskaan takaisin.
Älä anna lasten estää sitä mitä olet tehnyt ennen, lapset oppivat ja tottuvat nopeasti. Pidä heitä mukanasi harrastuksissa tai ystäviesi seurassa. Lapsi oppii luottamaan niihin joihin sinäkin luotat.
Ole epäitsekäs ja tasapainoinen, pyri näkemään asiat mahdollisuuksina ja kokemuksina joista voi oppia. Lapset opettavat paljon vanhempiaan ja siitä millaisia he ovat. Muista myös puolisosi, älä pidä asioita itsestäänselvyytenä.
Kiitos haastattelusta Karo! Tässä lopussa saa puffata itseään ja projektejaan. Anna palaa!
Kirjoittelen ja keskustelen säännöllisen epäsäännöllisesti X:ssä nimimerkillä @KJParkkonen ja LinkedIn:stäkin minut löytää.
Olen mielelläni käytettävissä jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia tai keskustella lapsiperheiden tilanteista, taloudellisesta näkökulmasta tai mihin tahansa muuhun liittyen.
Hyvää vuotta 2025 kaikille isille, äideille ja lapsille!
Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.
Vastaa