Isien vuoro: Atte Harjanne, poliitikko ja tuore isä

Isien vuoro on haastattelusarja, jossa miehet puhuvat isyydestä.

Vanhemmuudesta puhutaan usein lähinnä äitien näkökulmasta, eikä muiden isien kokemuksia juuri kuule. Isyyskeskustelu painottuu helposti siihen, miten väsyttävää ja kiireistä lapsiperheen arki on, vaikka siihen kuuluu paljon muutakin. Sarja tarjoaa tuoreille isille rehellisen näkymän isyyteen, ja vähemmän tuoreille isille vertaistukea sekä uusia näkökulmia elämään.

Tällä kertaa jututamme Atte Harjannetta, joka on monelle tuttu Vihreiden kansanedustajana ja Helsingin pormestariehdokkaana – fiksuna tyyppinä, joka yhdistää tutkijan taustan ja poliittisen intohimon. Mutta ennen kaikkea Atte on tuore isä, joka elää pikkulapsiarkea Helsingissä. Syksyllä 2024 hän jäi vanhempainvapaalle pienen tyttärensä kanssa, vaikka samaan aikaan poliittinen ura on ollut kovassa nosteessa.

Minua kiinnosti kuulla, miten hän on saanut yhdistettyä poliitikon työn, vaalikampanjoinnin ja vauva-arjen – ja mitä hän on matkalla oppinut isyydestä.

Atte, olet monelle tuttu kasvo politiikasta, mutta siltä varalta ettei joku tunne sinua, kerro aluksi vähän itsestäsi: Kuka olet, mistä olet tulossa, mitä teet ja minne olet menossa? Minkälainen perhe sinulla on?

Olen 40-vuotias kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Helsingin Herttoniemestä, ja 1-vuotiaan tyttären isä. Taustaltani olen diplomi-insinööri ja kauppatieteiden väitöskirjatutkija, ja ennen nousua eduskuntaan tutkin Ilmatieteen laitoksella ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Aiemmin on tullut tehty myös konsultin hommia.
Tällä hetkellä olen vihreiden ehdokas Helsingin pormestariksi, katsotaan kuinka vaaleissa käy! Politiikkona olen kaupunkipolitiikan ohella keskittynyt erityisesti ilmasto- ja energia-asioihin, talouteen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Vapaa-ajalla perheen ohella aikaa menee voimanostoon, lenkkeilyyn, retkeilyyn ja scifin lukemiseen. Myös vapaaehtoinen maanpuolustus on lähellä sydäntä.

Tuore isä

Olet verrattain tuore isä. Selitä 100 sanalla jollekin, joka ei ole sitä kokenut: Miltä isänä oleminen tuntuu?

Isyys tuntuu cocktaililta iloa, lämpöä ja huolta. Oman lapsen kanssa olemisen ilo ja lämpö on jotain paljon syvempää kuin mitä on aiemmin kokenut, ja muksu maadoittaa kaikista muista kiireistä tehokkaammin kuin mikään muu. Ilon ja lämmön rinnalla kulkee väistämättä koko ajan ajatus siitä, että on vastuussa toisen ihmisen elämän eväistä ja turvallisuudesta.
Myös aikaperspektiivi muuttuu. Kun nyt mietin tulevaa – liittyi se sitten politiikkaan, omaan uraan tai muihin suunnitelmiin – pohdin aina,millaisen tulevaisuuden minä ja me yhteiskuntana lapsille rakennamme.
Huomaan myös tuntevani paljon vahvemmin kaikesta lapsiin liittyvästä nyt. Uutiset lapsiköyhyydestä tai vaikkapa Ukrainasta ja Gazasta tulevat nyt eri tavalla iholle.

Miltä teidän lapsiarki näyttää? Mikä muuttui lapsen tulon myötä ja mikä on säilynyt?

Reilun vuoden mittaan lapsiarjessa on tietysti ollut useampi vaihe, mutta nyt palattuani töihin syksyn isyysvapaalta se pyörii jo tietyn rytmin mukaan. Minä yleensä vien lapsen päiväkotiin, avopuoliso hakee. Vaalien alla olen tuskaisen paljon iltoja kiinni, ja on aina tuskaisaa, jos ehtii kotiin vasta lapsen mentyä nukkumaan. Siksi koetan nyt varmistaa vähintään viikonloppuihin aikaa sekä koko perheelle että kahdestaan lapsen kanssa, jotta puolisokin pääsee tekemään omia juttuja. Olen alusta asti kuskannut lastani aika paljon myös työmenoissa mukana, ja puoluetoimisto ja Eduskunta ovat tulleet hänelle tutuiksi leikkipaikkoina.
Isoin muutos on tietysti se, että koko perheen aikataulut pitää suunnitella lapsen ehdoilla. Jos on oma vuoro hakea muksu päiväkodista, en voi enää vain viestittää puolisolle, että kokous venyy ja tulen myöhemmin. Selvä priorisointi on ollut myös virkistävää, koska olen luonteeltani vähän liian kiinnostunut kaikesta ja täytän kalenterini kaikenlaisella sillisalaatilla.
Lapsen myötä vapaa-aika keskittyy tietysti entistä enemmän koko perheen yhteiseen tekemiseen. Ollaan vietetty puolison kanssa ennen muksun tuloa paljon vapaa-aikaa ja lomia kahdestaan, niin muutos ei ole niin massiivinen. Aiemmat myöhään nukutut aamut ovat toki jääneet haaveeksi.

Usein suunnitelmat eivät kestä kohtaamista todellisuuden kanssa. Missä ennakko-oletuksissa olet väärässä, mitkä pitivät paikkansa, ja mitä asioita et osannut edes kuvitellakaan? Kerro pari kolme kustakin.

Tämä voi olla vähän siirappista, mutta en osannut olettaa, että isyysvapaa olisi niin mahtavaa aikaa. Etukäteen odotin aika monotonista meininkiä, mutta mitä vielä, syksy oli mahtava tilaisuus seikkailla ympäri kaupunkia, nähdä tuttuja ja liikkua. Sitäkään en ihan osannut olettaa, kuinka tehokkaasti lapsi laittaa ajankäytön ja kalenterin uusiksi. Oletin kaiken olevan kuormittavampaa, mutta siltä osin kuin se on ollut, se on johtunut enemmän omasta työstäni ja vaalikampanjoiden vaatimasta ajasta kuin lapsesta. Lapsen pitäminen matkassa erilaisissa töihin ja politiikkaan liittyvissä kuvioissa on ollut sujuvampaa kuin ajattelin.
Olin kaikilta kuullut, että vauva-aika menee nopeasti. Nyt jälkikäteen voi todeta, että näin todella on. Oletin myös, että joudun karsimaan harrastuksiani, ja näin on tapahtunutkin, vaikkei ehkä niin paljon kuin pelkäsin.
Se, mitä en osannut kuvitellakaan on maailmankuvan muutos ja tietynlainen herkistyminen, josta tuossa isänä olemisen kuvauksessa kerroin. On ihan mielettömän hauskaa ja kiinnostavaa seurata pienen ihmisen kasvamista päivä päivältä. On myös paljon asioita, joita en yksinkertaisesti ollut juuri ajatellut ennen isyyttä, kuten vaikkapa vaunuilla kulkemisen haasteita tai sitä, miten iso juttu päiväkodin aloitus oikeastaan on.

Syntyvyys

Usein lapsettomilta kysytään, miksei teillä ole lapsia. Kysytään nyt toisinpäin. Mistä tiesit, että perheen perustaminen on mitä haluat? Oletko aina tiennyt haluavasi lapsia?

Olen aina ajatellut, että minulla on joskus varmaan lapsi tai lapsia, mutta en pitkään aikaan erityisesti suunnitellut tai kaavaillut lasten hankkimista. Olen parisuhteissani ajatellut, että kumppanillani – joka laittaa kirjaimellisesti kropan peliin – on enemmän sananvaltaa lastenhankintaan ja sen ajoitukseen.
Ollessani jonkin aikaa sinkku kolmenkympin tietämillä sain päähäni käydä luovuttamassa spermaa sillä ajatuksella, että jos en itse päädy enää suhteeseen, jossa saisin lapsia, voisin ainakin jelppiä muita. No, kävi ilmi ettei tavarani täyttänyt kriteereitä, ja muistan silloin pohtineeni, että mahtaako onnistua, vaikka joskus yrittäisin vielä saada lapsia. Onnistui.

Lapsia saadaan nykyään aika paljon vanhempina kuin aiemmin. Lapsia ei tietenkään saa juuri silloin kun haluaa, mutta miksi lähditte yrittämään perheen perustamista nyt ettekä esimerkiksi 10 vuotta sitten, tai vaikka viiden vuoden päästä?

Aiempi pitkä parisuhteeni päättyi eroon ollessani vähän yli 30-vuotias, juuri kuin lasten hankinta olisi varmaan ollut putkessa seuraavana askeleena. Hyvä niin, sillä exäni ja minä olemme sittemmin päätyneet elämässä oikein hyville elämän poluille tahoillamme hyvissä väleissä. Nykyinen parisuhteeni oli hädin tuskin alkanut, kun poliittinen nousukiitoni alkoi kuntavaaleista 2017. Sen jälkeen tuntui koko ajan olevan niin paljon kaikkia käänteitä ja kiirettä, ettei lapsen yrittäminen tuntunut ajankohtaiselta hetkeen.

Minkälaisia ajatuksia sinussa herättää viime aikoina käyty keskustelu syntyvyyden laskusta? Mitä sille pitäisi tehdä, vai pitäisikö mitään?

Syntyvyyden laskussa on limittäin monta ilmiöitä. Globaalisti on tietysti hyvä, että naisilla on sananvaltaa lapsilukuun ja että väestönkasvu taittuu. Syntyvyyden romahdus Suomessa on kuitenkin raju ja koettelee koko yhteiskuntaa. Siltä osin kun kyse on siitä, ettei toivottu lapsiluku onnistu, asialle tietysti kannattaa tehdä jotain. Esimerkiksi helposti saatavat hedelmöityshoidot ja sujuvat lapsiperheiden palvelut ovat joka tapauksessa hyviä keinoja. Laajemmin kyse on sitten vaikeammista asioista: onko luottamusta tulevaisuuteen, edesauttaako hektinen maailma tervettä parinmuodostusta, mahtuuko kuormittuneiden nuorten aikusten maailmaan ajatus lapsista?

Ura ja isyysvapaa

Poliittinen urasi oli kovassa nosteessa mutta hyppäsit isyysvapaalle. Jänskättikö yhtään, miten paluu onnistuu? Kerro noin yleisemminkin, minkälaisia pohdintoja kävit vapaisiin liittyen ennen kuin sinne siirryit. Mitkä asiat mietityttivät, oliko aina selvää, että pidät omat vapaasi, ja miten pitkään olisit poissa töistä?

Olin pitänyt jo ennen lapsen tuloa itsestäänselvänä, että pidän kunnollisen isyysvapaan. Ajattelen tätä myös yhteiskunnallisena tasa-arvokysymyksenä. Olin hieman ennen vapaideni alkua tapaamisessa taiwanilaisten poliitikkojen vierailijaryhmän kanssa. Kun kerroin heille isyysvapaastani, he ihmettelivät, että eivätkö äänestäjäni suutu ja rankaise moisesta. Totesin, että omat äänestäjäni todennäköisemmin suuttuisivat siitä, jos en pitäisi vapaita – ja että pitäisin ne, vaikka joku suuttuisikin.
Suhtaudun politiikkaan intohimoisesti, mutta kuitenkin niin, etten anna työni poliitikkona määritellä koko elämääni. Siksi en liiemmin murehtinut vaikutuksia poliittiseen asemaani. Mielestäni isyysvapaa teki minusta paremman työssäni. Politiikan hektisessä arjessa ei ole tarpeeksi tilaa ajatella. Syksy lapsen kanssa oli todella virkistävä retriitti, joka kirkasti ajatuksenjuoksua. Kollegoiden mukaan näytän nyt paljon freesimmältä kuin jäädessäni isyysvapaalle.

Kasvatus

Olet sanonut blogissasi pitäväsi tärkeänä, että päätökset pohjaavat parhaaseen tietoon. Näkyykö tämä ajattelutapa siinä, miten lähestyt lapsesi kasvatusta tai arjen haasteita? Oletko lukenut lasten kasvatukseen liittyvää kirjallisuutta, vai menetkö menetkö enemmän fiiliksellä? Anna vinkkejä, jos olet löytänyt jotain hyviä teorioita tai kirjoja.

Ehkä tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että luotan kasvatuksen ammattilaisiin ja hyväksyn sen, ettei kaikkea voi ohjata ja suunnitella. Lapsen kasvattaminen ei ole eksaktia tiedettä. Opiskelin kyllä aikanaan osana opintojani jonkin verran kognitiotiedettä, ja siltä pohjalta on kiinnostava seurata lapsen kasvua ja kehitystä, ja sieltä on jotain ajatuksiakin on tullut positiiviseen vahvistamiseen, joita sitten koettaa arjessa toteuttaa.
Muuten en aktiivisesti kahlaa aiheen kirjallisuutta. Neuvolan ohjeiden jälkeen oli kiinnostava selvitellä, mihin ne perustuivat ja millaisista kokoluokista vaikkapa jossain riskeissä lopulta puhuttiin.

Onko sinulla jotain oppeja, joita haluaisit iskostaa lapsiisi? Kun lapsesi sanovat aikanaan, että ”isä opetti aina, että…”, niin minkälaisia lopetuksia toivoisit tuohon lauseeseen?

Haluaisin eniten, että lapsestani tulee hyvä ihminen. Hyvä ihminen muita kohtaan ja vastuullinen maailmaa kohtaan. Tietysti toivon myös hyvää itsetuntemusta ja -luottamusta elämään.
Ehkä sitten jotenkin näin:
Isä opetti aina, että jokainen ihminen on arvokas. Myös sinä itse.
Isä opetti aina, että luonnosta pidetään huolta.
Isä opetti hämähäkkimiesperiaatteen: suuren vallan mukana tulee suuri vastuu.
Ja tietysti
Isä opetti aina, että linnut ovat dinosauruksia, ja että monilla dinosauruksilla oli höyhenet.

Mainitsit Verde-lehdessä taannoin, että vanhemmuudesta voi ammentaa oppeja omaan ajatteluun. Mikä on ollut yllättävin itsereflektiota herättänyt oivallus, ja miten se on muokannut tapaasi toimia?

Havahdun toistuvasti siihen, miten herkästi lapsi oppii ja tunnistaa asioita ympärillä, oma käytökseni mukaan lukien. On sinänsä hupaisaa katsoa, kun muksu imitoi omaa kännykän käyttöäni tai läppärin naputtelua, mutta herättävää myös. Olen opetellut tuijottamaan vähemmän puhelinta ja välttämään sitä, että olen paikalla mutta en läsnä.

Tätä lukee moni tuore ja tuleva isä. Lasten kanssa ei tule ohjekirjaa, ja kaikki on opeteltava itse. Jos sinun pitäisi kirjoittaa reilun vuoden takaiselle itsellesi ohjekirja isyyteen, mitkä viisi ohjetta sisällyttäisit siihen?

1. Treenaa core kuntoon ajoissa, vältät ehkä selkävaivat.
2. Useimmat haasteet ratkeavat lopulta itsestään.
3. Älä suorita ja ota ulkoisia paineita, keskity lapseen.
4. Ole läsnä mahdollisimman paljon, aika menee nopeasti.
5. Joukkuepelaa puolison kanssa.

Kiitos haastattelusta Atte! Tässä lopussa voit puffata itseäsi vapaasti!

En tiedä onko tämä hyvä lupaus äänestäjille kuntavaaleissa, mutta aion olla ensin isä ja vasta sitten pormestari. Uskon, että se asenne tekee minusta paremman tarjolla olevaan hommaan. Haluan nimittäin, että Helsinki on paikka, jossa arki pienen lapsen vanhempana on niin sujuvaa, että siinä onnistuu johtaa kaupunkiakin samalla.