Yle uutisoi hiljattain, kuinka Salatut elämät -tähti Jarmo Koski joutui sijoitushuijauksen uhriksi. https://yle.fi/a/74-20186005 Tapaus on valitettava, mutta ainakin omien eläkeläisvanhempieni elämää seuratessani ei lainkaan poikkeuksellinen.

Huijaus eteni oppikirjamaisesti:

ensin saatiin pienehkö summa irti lupaamalla nopeita ja suuria tuottoja
Sitten kun peli oli auki, houkuteltiin lisää milloin milläkin verukkeella. Ihminen ei halua uskoa tulevansa huijatuksi, vaan jatkaa valitsemallaan tiellä.
Ja lopuksi, kun totuus alkoi valjeta, paikalle ilmaantui vielä “lakitoimisto”, joka lupasi auttaa maksua vastaan, ja kuppasi loputkin rahat ja vähän päälle.

Olen seurannut omien ikääntyvien ja vähän höpertyvien vanhempieni kautta, miten moni taho havittelee eläkeläisten rahoja. Ylen jutussa Koski varoittaa, että ”Älkää luottako kehen tahansa”, mutta minun silmään näyttää siltä, että moni ihan laillinenkin pankki on rahastamassa eläkeläisten hyväuskoisuudella.

Rahastusyritykset tuntuvat tulevan jommalla kummalla kahdesta kulmasta: joko pelataan ahneudella tai sitten turvallisuudella.

Selvimmät huijaukset perustuvat tietenkin ihmisten ahneuteen, ja niissä luvataan ylisuuria tuottoja. Tiukasti yläviistoon osoittavat historialliset tuotot, tai jutut kuinka “tätä rahantekovinkkiä rikkaat eivät kerro sinulle” tuntuvat olevan tyypillisiä kalastelukeinoja. Molemmat ovat myös vahvoja signaaleja siitä, että rahat katoavat joko suoraan huijarin taskuun, tai sitten liian riskisiin ja erittäin suurikuluisiin, vaikkakin silti laillisiin sijoitustuotteisiin. Lopputulos on molemmissa tapauksissa isolla todennäköisyydellä pääoman menetys.

Toinen rahastuskeino on turvallisuus. Pankit tykkäävät tarjota pääomaturvattuja tuotteita, joissa taataan että saat aina vähintään sijoittamasi summan takaisin. Sinänsä lupaus pitää usein paikkansa, mutta kun riski on erittäin pieni, myös potentiaalinen tuotto on olematon, ja sekin vähä kuluu sitten korkeisiin hallinnointikustannuksiin. Ainoa voittaja on myyvä pankki.

Näihin jälkimmäisiin omatkin vanhempani ovat jokusen kerran haksahtaneet. Tappiota ei ole tullut, ainakaan nimellisesti, muttei kyllä tuottojakaan. Inflaatio on syönyt pääoman arvoa sijoitusaikana, ja mikä tylsintä, rahoista ei ole voinut nauttia kun ne ovat olleet kiinni sijoituksissa. Pääomaturvatun tuotteen houkutus on ymmärrettävä, sillä eläkepotin pieneminen pelottaa, ja kun sijoittaminen on tälle sukupolvelle aika tuntematon juttu, tappiot tuntuisivat erityisen ikäviltä.

Näistä eläkeläisten rahastuskeinoista ensimmäinen, ahneus, on usein räikeämpi, mutta jälkimmäinen on valitettavasti yleisempi.

Sijoitushuijausten paljastaminen

Olen yrittänyt iskostaa omille vanhemmilleni päähän muutaman prinsiipin, joilla he voisivat toivottavasti suojautua huijauksilta. Ihan jo muutama perusfakta auttaa:

Fakta 1: Suuri tuotto tuo suuren riskin. Jos joku väittää muuta, kyse on aina joko huijauksesta tai ylihinnoitellusta tuotteesta. Näitä suuren tuoton ja pienen riskin tuotteita ei ole tarjolla edes rikkaille, saati keskiluokalle. Asiaa voi miettiä sitä kautta, että jos joku keksisi sijoitustuotteen, joka toisi suuria tuottoja pienellä riskillä, miksi ihmeessä hän tarjoaisi sitä keskiluokkaiselle eläkeläiselle, eikä vain ottaisi tuottoja itse?

Fakta 2: Varmaa ja kannattavaa sijoitusta ei ole olemassa tavalliselle tallaajalle. Jos jonkin sijoituskohteen tuotto on varma, se on tavallisen suomalaisen eläkeläisen kannalta myös merkityksetön.

Lasketaan tätä auki: tyypillisen 65-74 vuotiaan rahoitusvarat, eli käteinen ja pörssisijoitukset ja muu vähän likvidimpi varallisuus on noin 20 tuhatta euroa.

Mahdollisimman vähäriskisen sijoituksen, kuten vaikkapa valtion 10 vuoden joukkovelkakirjalainan korko, on noin 3%.

Jos eläkeläinen sijoittaisi koko rahoitusvarallisuutensa näihin kohteisiin hän saisi noin 600€ pääomatuloa vuodessa, eli 50€ kuukaudessa. Tästä jää verojen jälkeen käteen n. 35€ kuukaudessa. Vaikka mediaanieläke pieni onkin, tämä 35€ on aika merkityksetön luku kun ottaa huomioon, että tämän muutaman kympin takia pitää luopua mahdollisuudesta käyttää noita sijoitettuja rahoja elämän viimeisistä aktiivisista vuosista nauttimiseen.

Moni huijaus voisi paljastua jo näitä faktoja vasten peilaten, mutta huijauksen paljastaminen on vielä tätäkin helpompaa.

Tavallisena eläkeläisenä voit bongata rahastusyritys ihan vain siitä, että joku soittaa sinulle ja haluaa keskustella kanssasi sijoitusmahdollisuuksista. Jos tavalliselle pulliaiselle soitetaan sijoitusasioissa ja halutaan vielä päälle tavata hänet naamatusten, on lähes varmaa, että hänelle yritetään myydä turhan kallista tuotetta. Tämä pätee, vaikka soittaja olisi suomalainen rehellinen pankki. Kustannustehokkaita sijoitustuotteita ei kannata myydä taviksille puhelimitse eikä varsinkaan naamatusten, koska soittaminen ja ihmisten tapaaminen on todella kallista, ja nämä kulut pitää kattaa prosenttiperusteisilla palkkioilla. Jos kontaktointia tehdään, sen kulut pitää saada takaisin myytävien tuotteiden katteissa, ja katteet taas ovat suoraan pois sijoituksen tuotoista.

Epäsuosittu mielipiteeni

Mitä eläkeläisen sitten kannattaisi tehdä säästöillään? Oma kantani voi olla epäsuosittu, mutta omille vanhemmilleni olen neuvonut näin:

Kun olet jo seitsemänkymppinen etkä ole aiemmin sijoittanut merkittävässä määrin, älä enää aloitakaan. Sinulla on aktiivisia vuosia jäljellä enää niin vähän, että rahoista kannattaa nauttia nyt kun vielä voit. Korkoa korolle -ilmiö vaatii pitkän sijoitushorisontin tuottaakseen merkittäviä hyötyjä, ja aktiivinen elämän horisonttisi on parhaassakin tapauksessa reilun vuosikymmenen mittainen. Sen jälkeen rahan tuoma hyöty on jo paljon matalampi. Mitä varten siis sijoitat? Pidä rahat tilillä ja nauti niistä.
Jos säästät perillisillesi, lahjoita varat heille jo nyt. Älä odota kuolemaasi, sillä perillisesi hyötyvät rahoista sitä enemmän mitä aiemmin saavat ne.
Jos kuitenkin aiot jättää perintöä lahjoittamisen sijaan, sijoita rahat maailmanlaajuiseen osakeindeksirahastoon, jonka kulut ovat alle puolen prosentin luokkaa, ja unohda ne sinne. Tällaisen ylisukupolvisen rahan kanssa sijoitushorisonttisi on todella pitkä, ja se on paljon pidemmällä kuin oman elämäsi horisointti. Tällaisia indeksirahastoja löytyy vaikkapa Nordnetistä tai sen perinteisen pankkisi rahastovalikoimasta varmasti, ja tärkeintä on vain katsoa, että kyseessä on
- Passiivinen rahasto – ei aktiivinen rahasto – sillä passiiviset voittavat tutkitusti aktiiviset rahastot, joissa joku yrittää sijoituspäätöksillään voittaa markkinan.
- Kasvurahasto – ei tuottorahasto – sillä ne ovat verotehokkaampia kun eivät maksa osinkoja ulos. Nämä tunnistaa siitä että nimessä on usein ”acc.”
- Osakerahasto – ei korkorahasto – sillä pitkällä sijoitushorisontilla näiden pitäisi yleensä tuottaa paremmin
- Matalakuluinen rahasto, jossa kokonaiskuluaste on alle 0.5% vuodessa, sillä kulut leikkaavat korkoa korolle -ilmiötä merkittävästi pitkällä aikajaksolla.

Mieluiten vielä

Maailmanlaajuiseen indeksiin sijoittava (nimessä usein ”world”), koska pitkällä horisontilla et tiedä, mikä maa milloinkin vetää
Ison rahastoyhtiön ylläpitämä rahasto, jossa on paljon sijoitettua varallisuutta, sillä et halua että rahastoa suljetaan ja jälkeläisesi joutuvat maksamaan tuotoista veroa ennen aikaisesti.

Sijoittaminen on erinomainen tapa kasvattaa varallisuutta, kun aikaa on paljon. Mutta vanhuuden turvaksi rakennetut pikavoitot ja ”turvalliset sijoitukset” ovat yleensä ansa, jonka ainoa tarkoitus on viedä eläkeläisen rahat pois.