Olen kolmen-neljänkympin taitteessa taivaltava kahden lapsen isä, joka tavoittelee puolen miltsin osakesalkkua ja jonkinnäköistä taloudellista riippumattomuutta. Pidän kirjaa siitä, mihin meidän rahat menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin. Tässä katsaus menneen kuun tilanteeseen.
Tulot ja kulutus
Alkuun vähän selvennystä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Perheemme toinen lapsi syntyi vuoden 2024 alussa, ja perheemme tulotaso on nyt normaalia matalampi, sillä vaimoni on perhevapaalla. Kun minä tienaan tällä hetkellä enemmän kuin vaimoni, siirrän palkkojemme erotuksen yhteistilille, jolta maksetaan kaikki kulut – niin talouden yhteiset kuin henkilökohtaisetkin.
Säästöprosentin laskennassa käyttämäni palkat ovat laskennallisia. Jaksotan kullekin kuukaudelle koko vuoden lomarahat ja edellisen vuoden bonuksen. Esimerkiksi lomaraha ei heilauta yhden kuun säästöastetta, vaan se on jo jaettu tasan vuoden kaikkien kuukausien tuloihin. Tuloihin sisältyy palkkojen lisäksi lapsilisä, joka on tällaisella kahden lapsen perheellä noin 200 euroa kuussa. Kuluihin luen asuntolainan korot ja kulut, mutta en lyhennystä. En myöskään huomioi sijoitusasuntomme rahavirtaa luvuissa, vaan ainoastaan varallisuuskehityksessäni.
Kesä– ja heinäkuun kuukausikatsauksissa ihmettelin, miksi ruokakauppamenomme ovat nousseet useita satoja euroja kuukaudessa viime vuoden lopusta. Elokuussa viimein löysin luppoaikaa ja inspiraatiota ja fiksasin verkkopankin kulukategoriat järkeviksi, jotta sain dataa ulos.
Jaottelin ruokaostoksemme säännöllisiin viikko-ostoksiin, lähikauppaostoksiin ja satunnaisiin marketteihin. Tämä oli aika helppoa: viikko-ostokset tulevat joko ruokatoimituksina Prismasta tai lähimmästä S-marketista, lähikaupat ovat k-kauppoja ja loput satunnaisempia.
Säännölliset ruokatilaukset eivät ole juuri nousseet lainkaan edellisvuodesta, ja se selittää ruokakulujen nousuun liittyvän ihmetykseni. Minä olen näiden tilausten takana enkä mielestäni ole tehnyt mitään eri tavalla.

Lähikauppakulut ovat pompanneet aiemmasta selvästi. Luulen, että selitys löytyy arjesta: toisen kvartaalin lämpimät kelit tekivät ulkoilusta ja täydennysostelusta helppoa, lasten sairastelut saivat meidät hakemaan nopeaa helpotusta lähikaupasta, ja heinäkuun lomat rikkoivat rutiinimme niin, ettei viikko-ostokset kattaneet todellisia tarpeita. Lähikauppa toimi meille rikkonaisen arjen paikkaajana ja impulssiostojen kanavana.

Lisäksi kesä–elokuussa erilaisiin satunnaisiin kauppoihin paloi poikkeuksellisen paljon rahaa. Tämä johtui matkustamisesta ja siitä, ettei kotijääkaappi ollut käden ulottuvilla. Viime vuoden heinäkuussa matkustelut jäivät tekemättä erinäisten arjen haasteiden takia, eikä tällaista kulutustason nousua tullut.
Luultavasti kulut tasaantuvat syksyn myötä, kun arki palaa normaalimmaksi, vaimo menee takaisin töihin eikä tule vierailtua lähikaupan herkkuhyllyllä kesken päivän, ja kotoilemme taas normaaliin tapaan syöden halpaa kotiruokaa valmisruokien sijaan. Eli mitään rakenteellista kulukierrettä ei ehkä olekaan, vaan taustalla on vain poikkeava elämäntilanne.

Kokonaiskulutus tässä kuussa jäi selvästi edellistä matalammaksi, mikä on aika selvää, kun kesälomat ovat takana ja palasimme enemmän arkeen. Elämme käytännössä yksillä tuloilla, mutta silti säästöön jäi yli 30 %. Tämä taitaa olla suurin säästöprosentti sitten vaimon kotihoidontukijakson alun. Täytyy olla tyytyväinen.
Sijoitukset ja varallisuus
Ensin pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Varallisuuteen lasken sijoitusasunnon ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kerran kvartaalissa vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Näiden lukujen ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja siihen paikkaan sopiva käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on aina aika paljon suurempi kuin mitä se paria päivää aiemmin oli.
Minulla on n. 90% salkustani indeksirahastoissa, ja osakesäästötilillä (OST:lla) n. 10% eli noin 20 t€. Yritän olla sijoituksissani lähes kokonaan passiivinen, mutta kun välillä tekee mieli treidailla, OST saa toimia alustana siihen. Uskon että tällainen pieni treidailusalkku auttaa minua pysymään sijoitusstrategiassani suurimmalla osalla rahoistani.

Astuin kuukauteen karhuisissa ajatuksissa. Heinäkuun aikana olin siirtänyt OST:ni pitkälti käteiseksi, kun sitä ennen olin useamman kuukauden koko OST:n painolla kiinni Almonty Industriesissä.
Minulla on ollut viime kuukausina sellainen kutina, että jenkkimarkkina on aika huipuissaan. Tämä tuntumani johtuu pitkälti siitä, että tekoälytouhua läheltä seuranneena aihepiiri tuntuu olevan aivan ylihypetetty. Moni fiksukin tyyppi spekuloi, että AGI on kohta tulossa. Jos se olisi tulossa, teknologiayhtiöiden gaziljardi-investoinnit tekoälyyn voisivat olla perusteltuja, mutta ainakin minun todellisuuteni näyttää siltä, että käsissämme on vain entistä fiksumpi Siri tai Clippy. Se toki antaa tietotyöläiselle tuntuvan tehokkuusbuustin, muttei missään nimessä nosta tuottavuutta kertaluokkaa suuremmaksi.
Nyt yleisöstäkin alkaa pikkuhiljaa kuulua huutelua, kuinka keisari on alasti. Eikä vain yleisöstä, vaan myös sirkustirehtööreiltä itseltään: esimerkiksi Sam Altman on toppuutellut hypeä, ja vaikkapa Geminin tuotepäällikkö sanoi taannoin suoraan, että AGI ei tulekaan itse LLM:stä, vaan sen ja sen ympärille rakennettavan softan yhteispelistä.
Kun AGI ei olekaan kulman takana, nämä megainvestoinnit näyttävät aiempaa kyseenalaisemmilta. Näillä arvostustasoilla ei tarvita kovin isoja kolhuja, jotta arvostus korjaantuisi.
Tällaiselle indeksisijoittajalle teknologiafirmojen arvostuskertoimien korjaus olisi ikävä, kun Mag7:n painoarvo indekseissä on niin valtava. Sen takia olen OST:n puolella mieluusti käteisessä tai teknologiafirmoista etäällä olevissa yhtiöissä.
Yksi tällainen sektori on terveydenhuolto, joka on ollut alamäessä viime aikoina. Ostelin United Healthcarea, joka on viimeisen vuoden aikana sukeltanut komeasti, ja myös pienet siivut Novo Nordiskia ja Eli Lillyä OST:n puolelle. Näistä UNH:n kanssa kävi säkä: viikko ostoni jälkeen Warren Buffett kertoi peesanneensa minua. Osake pomppasi päivässä noin 20 %. Irtauduin osakkeesta hetkeksi miettimään, mitä tekisin – olisihan tällainen 20 % viikkotuotto ihan mukava. Päätin kuitenkin palata osakkeeseen ja istua sen kanssa aiemman suunnitelman mukaisesti.
Toinen onnekas sattuma minulla kävi Almonty Industriesin kanssa. Olen pitänyt yleisenä periaatteenani, että kun kerran irtaudun treidistä, en osta samaa osaketta takaisin pitkään aikaan, sillä niin hyvät kuin huonot treidit sumentavat ajatteluani. Pariin kertaan olen onnistunut tärväämään hyvät tuotot näissä jälkipeleissä.
No, periaatteet on tehty rikottaviksi, ja tein pienen veivin vielä Almonty Industriesillä. Tämän tikkerin liikkeitä puolisentoista vuotta seuranneena olen ollut tunnistavinani sen käänteissä tiettyä säännönmukaisuutta, ja nappasin osaketta pienen siivun tähän tuntumaani luottaen. No, eihän se Almonty sitten liikkunut yhtään niin kuin oletin, mutta minulla kävi onni ja pääsin irti 10 % tuotolla. Position koko oli pienehkö, eli noin viidesosa OST:stä, joten tuottokaan ei kovin kummoinen ollut – mutta sovitaanko, ettei enää tehdä tällaisia?
Tungstenin hinnannousu on ollut koko vuoden niin älytön, että päätin vielä kerran astua takaisin tälle areenalle – ja kenenkäs muunkaan kuin Twitter-nimimerkki Alexsei88:n löytämään osakkeeseen.
Sijoitin ylimääräiset rahani EQ Resources -yhtiöön ja jouduin avaamaan tätä varten ihan AOT:n Mandatum Traderiin. EQR on australialainen kohtalaisen kookas tungsten-tuottaja, jonka osake tuntuu unohdetulta tai sitten huonon historian ja riskien takia hyljeksityltä. Yhtiö, ainakin minun käsitykseni mukaan, myy tungsteninsa markkinalle aikalailla hedgaamatta, eli sen pitäisi hyötyä viimeisen vuoden markkinahinnannoususta hyvinkin lyhyellä viiveellä. Kun tungstenin hinnat ovat kivunneet tänä vuonna tuntuvasti ja samaan aikaan EQR:n osake on pysynyt aloillaan, järkeni mukaan tämän osakkeen riskitason pitäisi olla laskenut merkittävästi. Ja jos Twitterin viisaampien ja innokkaampien laskelmat pitävät paikkansa, tämä saattaisi kääntyä voitolliseksi jo ihan lähikvartaaleina.
Tämä voi mennä kyllä komeasti puihinkin.
Tekoälybuumin hiipumisen aiheuttamien karhuajatusten rinnalla härkäpuolella vaakakupissa painaa Ukrainan tilanne. Minusta alkaa näyttää selvältä, että Ukrainaan ollaan vääntämässä rauha, vaikkakin ruma sellainen. Rumakin rauha toisi Eurooppaan positiivisen kasvun sykäyksen, kun jälleenrakennus antaisi rakennusalan yrityksille buustia ja tukisi sitä kautta muutakin taloutta. Kun luppoaikaa taas siunaantuu, yritän tehdä tutkimusta, miten tähän kannattaisi positioitua. Jos sinulla on hyviä ideoita, mitä osakkeita kannattaisi katsoa, niin kerro ihmeessä.
Sellainen vähän pidempi markkinanäkemys tällä kertaa. Tuntuu, että markkina on jonkinlaisessa murrospisteessä, joten halusin dokumentoida ajatuksiani ja liikkeitäni tarkemmin. Isossa kuvassa olen kuitenkin edelleen markkinalla vahvasti, ja tämä spekulointi koskee vain salkkuni aktiivista osaa. Siellä olen puoliksi käteisenä ja puoliksi ei-tekkiyhtiöissä.
Sijoitusvarallisuuteni on nyt 365 t€ tasolla, ja nousua viime kuusta on yli 7000 €.
Varallisuus | Elo -25 |
Osakkeet ja rahastot yht | 287 180 € |
Lisäykset osakkeisiin | 5 100 € |
Tileillä | 11 233 € |
Sijoitusasunto OPO | 66 187 € |
Sijoitusvarat ja käteinen | 364 600 € |
Kotielämä
Luojan kiitos elokuu tarkoittaa päiväkotien aukeamista. Vanhempi lapsi palasi arkeen, ja kyllä elämä tuntuu helpolta, kun hänellä on paikka, jossa purkaa energiansa ja menohalunsa kavereiden kanssa.
Aiempina vuosina päiväkotiin paluuseen on aina liittynyt pieni kaiho, kun lapsi selvästi viihtyi paremmin meidän vanhempien kanssa kuin kavereidensa kanssa. Nyt nelivuotiaana tilanne on toinen, ja lapsi todella kaipaa ikäistään seuraa. Ilman sitä touhu on todellista tuskailua puolin ja toisin.
Vanhempi lapsemme keksi tässä ihan muutaman viikon sisään jostain, että erinäisissä paikoissa on mörköjä ja muita örkkejä. Tämä on tavallaan ihan söpöä, mutta myös todella ärsyttävää, kun hän tulee keskellä yötä herättämään mörkövahtiin, kun pissahätä yllättää ja pitäisi uskaltaa vessaan. Tämäkin menee ohi ajan kanssa, ja taitaa olla aika tyypillinen mielikuvituksen kehitysvaihe – mutta hauska dokumentoida muistiin myöhempää varten.
Ilmoitin tässä kuussa työnantajalleni, että aion jäädä loppuvuodesta isyysvapaalle ainakin viideksi kuukaudeksi. Ilmoitus meni aika eleettömästi, mutta veikkaan, että seuraavien parin kuukauden aikana aikani kuluu hioessani tiimieni pitkän aikavälin suunnitelmia kuosiin ja tehdessäni itseäni tarpeettomaksi. Odotan kyllä innolla tulevia isyysvapaita – niitähän varten tämän bloginkin pari vuotta sitten perustin.
Vastaa