Vietin tänään täydellisen isyysvapaapäivän. Ja tästä maksetaan vielä täysi palkka.
06:30 Kiukuton aamu
Heräsin vähän kuuden jälkeen ennen muuta perhettä. En halunnut mennä keittiöön touhuilemaan, jotta muut saavat nukkua rauhassa, vaan hoitelin muutaman paperihomman, jotka ovat roikkuneet todo-listalla jo jonkin aikaa. Hauskaa istua koneella ilman Teamsin pingauksia tai sähköpostien vilinää.
Herättelin isomman lapsen päiväkotiin ja onnistuin vaihtamaan hänet päivävaatteisiin kun hän oli vielä puoliunessa. Lähtö sujui poikkeuksellisen sulavasti ilman mitään kränää.
09-11:00 Liikettä ja leikkiä
Päiväkodilta takaisin päästyäni syötin taaperolle aamupuuron ja söin omani samalla. Ysin jälkeen lähdimme pihalle. Kävin lähiliikuntapaikalla tekemässä kehonpainotreenin samalla kun taapero keräili kiviä ja keppejä. Nämä lähiliikuntapaikat ovat älyttömän toimivia lapsiperhearkeen, ja onnistuin saamaan ihan hyvin pumpin päälle parissakymmenessä minuutissa. Samalla lapsikin viihtyi.
Koukkasimme nopeasti puiston kautta taaperokerhoon. Paikalla oli yllättävän monta isää, vaikka on marraskuu. Saattoipa olla jopa enemmistö vanhemmista. Olin aina ajatellut, että isät pitävät isyysvapaita lähinnä kesällä, mutta ehkä uuden perhevapaamallin myötä tämä on muuttumassa. Oli mukava vaihtaa ajatuksia arjesta ja huomata, etten ole ainoa, joka välillä miettii, mitä tällä ajalla “pitäisi” tehdä.
12-14:00 Pieni oma hetki
Lounaan jälkeen yritin nukuttaa taaperon sänkyyn, mutta lopulta oli turvauduttava vaunutteluun. Onneksi hän oli aika väsynyt ja nukahti jo ensimmäisen korttelikierroksen jälkeen, sillä tihkussa talsiminen ei houkuttanut. Kotona keitin teetä, luin kirjaa ja kokkasin iltaruoan valmiiksi. Ehdin jopa ottaa pienet torkut ennen kuin päiväunet päättyivät.
14-16:00 Iltapäivän rauhallinen hetki
Taapero heräsi ja söi välipalan. Itsekin otin vähän rahkaa ja ruisleipää niin kuin kunnon terveysintoilija. Välipalan jälkeen lapsi touhuili omiaan ja minä pääsin lukemaan vielä vähän kirjaa. Lapset ovat aika erilaisia – ensimmäisen kanssa tällainen omatoimininen touhuilu ei oikein sujunut ollenkaan, vaan hän vaati jatkuvasti huomiota. Tämä kuopuksemme taas on viihdyttänyt itseään jo pitkään.
Lopuksi haimme isomman lapsen päiväkodista. Päikyn portille sattui lapseni päiväkotikaverin isä, jonka kanssa sovin vielä leikkitreffit illaksi.
Epätäydellisyydessäänkin täydellinen
Toki päivään mahtui myös raivareita: isompi hermostui kotiintulossa, ja illalla taapero testasi nukkumaanmenon rajoja oikein huolella. Mutta kokonaisuus tuntui omalta.
Huomaan nauttivani rasvatusti sujuvasta arjesta ja kotoilusta. Täydellinen päivä koostuu liikunnasta, lukemisesta, levosta ja leikistä lasten kanssa, ja sekaan on hyvä saada myös sopivasti sosiaalisuutta.
Mieleni ei vieläkään täysin käsitä, että saan tällaisten päivien vietosta täyttä palkkaa.
Vastaa