Isyysvapaa viuhuu ohi vauhdilla. Laitan tänne tällaisen päiväkirjamaisen muistiinpanon siitä, miltä tässä kolmen ja puolen kuukauden kohdalla tuntuu.
Ensinnäkin, vaikea uskoa, että kolme kuukautta on jo mennyt! Olen nyt käyttänyt kaikki ansiosidonnaiset vanhempainrahapäiväni, mutta tuntuu etten ole ehtinyt edes aloittaa mitään sivuprojekteja, joita olin ajatellut tekeväni vapaalla. Tuntuu että minulla on iso tarve ottaa Claude Code ja agenttinen koodaaminen vahvasti haltuun, ja olin ajatellut että se on isyysvapaani iltapuhde.
Luulen että paras konsti aiheen kanssa vauhdikkaaseen alkuun pääsemiseksi olisi kahlata läpi jonkinlainen tutorial aiheesta, vaikka ymmärränkin, että ala edistyy niin nopeaan tahtiin, että tutorialit ovat vanhentuneita jo valmistuessaan. En ole koodari enkä sellaiseksi haluakaan, mutta kun johdan softa-alan ihmisiä, tuntuu että jonkinlainen käytännön käsitys tästä paradigmamuutoksesta on oltava, sillä muuten olen LinkedIn-intoilijoiden varassa. Tekemällä oppii ja käytännön tekeminen poistaa sitä sumuverhoa, joka tällaisten hypeteemojen ympärillä on. Generalistina on todella paljon edellä muita kaltaisiaan, jos on edes jonkinlainen käytännön käsitys asioista. ATK-maailmassa paras ja hauskin tapa saada tällainen käytännön käsitys on rakentaa jotain itse.
Vaikken sivuprojekteja olekaan edistänyt, tämä pääprojekti, eli lapsen kanssa bondaaminen on edistynyt hyvin. Toki olen edelleen taaperomme suosituimmuuslistalla äidin ja isomman sisaruksen perässä, ja ehkä jaetulla kolmossijalla mummojen kanssa, mutta meille muodostunut joitain yhteisiä juttuja, jotka ovat taaperollekin merkityksellisiä. Hän esimerkiksi kiikuttaa kirjan käteeni, jos käyn sohvalle pitkäkseni, ja pyytää lukemaan hänelle. Nämä tuntuvat hyvältä.
Taaperomme täyttää tässä keväällä kaksi, ja olen todella tyytyväinen että saan olla hänen kanssaan tässä iässä. Hänen verbaalinen kehityksensä on nyt vauhdissa ja sitä on kiva seurata lähietäisyydeltä. Nyt hän pystyy jo usein kommunikoimaan ajatuksiaan täysinä lauseina, ja hän imee uusia sanoja ja ilmauksia käyttöönsä jatkuvasti. Kun vaikkapa isompi lapsi kuuntelee äänikirjaa, taapero touhuilee omiaan sivummassa, ja aina välillä mutisee jonkin lauseenparren, joka kirjassa sanottiin.
Vauhtia taaperolla on koko ajan enemmän noin muutenkin, ja ulkoilu hänen kanssaan on koko ajan hauskempaa. Vaikka nämäevauvavaiheessa söpöjä ovatkin, on tämä taaperoikä ja siitä ylöspäin minusta ehkä hauskempaa aikaa, kun lasten kanssa pääsee touhuamaan vapaammin ja monipuolisemmin.
Tässä isyysvapaan mittaan olen huomannut, että olen laiskistunut sosiaalisesti muutaman kuukauden takaisesta. Ehkä taustalla on kovat pakkaset, joululomat tai viime viikkojen lenssut, mutta jostain syystä erilaisiin taaperotapaamisiin ei ole tullut lähdettyä samalla tavalla kuin marraskuussa, kun homma alkoi. Tällä saralla voisi olla hyvä aktivoitua, jos nyt vain pysymme terveinä.
Yhtenä tavoitteena minulla on ollut palata isyysvapaalta paremmassa kunnossa kuin isyysvapaalle siirryin. Se on sujunut ihan hyvin, ja isyysvapaani positiivisena sivuvaikutuksena painoni on pudonnut pari kiloa ja kuntosalilla kilot taas nousevat kevyemmin. Kevään mittaan pitää pistää vielä aerobista kapasiteettia kuntoon. Liikunnan lisääntymisen lisäksi isyysvapaalla on ollut positiivinen vaikutus lukemiseeni, ja voin sanoa että tästä on tullut taas tapa. Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen lukenut ja kuunnellut kymmenisen kirjaa, eli suunnilleen saman verran kuin koko edellisenä vuonna yhteensä. Tauko töistä on tehnyt hyvää henkisesti ja fyysisesti.
Ilmoitin töihin jatkavani isyysvapaata ainakin kesään asti, joten tässä on vielä aikaa touhuta. Hauska juttu, kuinka olen aina ajatellut ettei tätä duunia oikein voi tehdä kuin täysipäiväisesti, mutta kun ilmoitin poissaoloni pidennyksestä, esimieheni ehdotti heti vastapalloon että mitä jos tulisin takaisin osa-aikaisena. Pitäisi muistaa kaikessa elämässä, että meillä on melkein aina enemmän neuvotteluvoimaa kuin näemmekään. Tämänkin neuvotteluvoiman sain isojen säästöjeni avulla – kun töihin ei ole välttämätöntä palata, uskallan vaatia asioita joita en muuten uskaltaisikaan. Mietin vakavasti tätä osa-aikatarjousta, mutta olen nyt kallistumassa sen suuntaan, että pysyn kokoaikaisesti vapaalla. Tällä hetkellä tuntuu, etten tarvitse noita ekstrarahoja.
Tällaista isyysvapaan tässä vaiheessa. Teksti oli vähän epäorganisoitu, mutta ajattelin laittaa pihalle nopean päästön sen sijaan etten kirjoittaisi mitään. Toivottavasti siitä löytyi jotain mielenkiintoista teillekin 🙂
Vastaa