Lomapäiviä puoleen hintaan! Matalan kynnyksen FIRE-vinkkejä

Jos lähtötilanne on, ettei sinulla ole pennin latia, se ensimmäinen tienattu tonni vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin se viides, sen varmaan myöntää jokainen. Jossain kohtaa uraputkea palkkatulojen kasvattaminen saattaa alkaa rasittaa enemmän kuin mitä se hyödyttää. Monelle hyvätuloiselle olisi terveellistä funtsia, onko jo mahdollisesti tällaisessa tilanteessa.

Joskus 2000-luvun alussa jonnejen isoveljet kutsuivat tällaista pohdintaa downshiftaamiseksi, kun taas jonnet tuntevat paremmin termin FIRE – financial independence, retire early.

Downshiftaamisella ja erilaisilla kevyt-FIREillä on ihan tutkimukseen pohjautuva ajatus taustalla. Niin kuin alla olevasta EVA:n kyselyn tuloksesta näkyy, kun tulotaso nousee jonnekin 60 000€ tasolle, ei lisäeurot tuo enää lisää onnellisuutta. Itsekin jätin hiljattain tarttumatta työtarjoukseen, jossa palkka olisi noussut kivasti, kun arvelin työpaikan vaihdoksen johtavan merkittävästi suurempaan stressiin.

Downshiftaamisella on valitettavan ikävä kaiku vähän joka laidalla. Oikeiston mielissä se yhdistyy laiskuuteen, töiden välttelyyn ja aina ajoittain mediassa läpilyöviin tarinoihin ideologisesti työttömistä. Vasemmistolaisemmin ajattelevien parissa tällainen työn keventäminen taas mielletään usein rikkaiden etuoikeutetuksi hapatukseksi. Molemmat laidat ovat aikalailla oikeassa, ainakin minun kohdallani.

Vasemmistolainen on oikeassa, sillä FIRE-ajatukseni tulevat paljolti siitä, että talouteni on ylijäämäinen. Kun kulutukseni on vain vähän keskivertosuomalaisen kulutuksen alapuolella, on reilua sanoa että ylijäämä tulee pääasiassa perheemme korkeammista tuloista. Mediaanituloilla säästöasteeni olisi aika paljon maltillisempi.

Oikeistolaisen mielikuvatkin ovat oikeassa, sillä FIRE-ajatuksiani voimistaa vahvasti halu tehdä vähemmän töitä ja viettää enemmän perhe-elämää. Lapsiperhe-elämän myötä suhtautumiseni työhön on muuttunut enemmän välineellisiksi, ja työn tehtävä on mahdollistaa itseni toteuttaminen vapaa-ajalla, eli lähinnä faijuus. Työ ei enää ole samalla tavalla itseilmaisun muoto, jos nyt näin korskeasti voi sanoa.

(Olen kyllä sitä mieltä, että markkinataloushenkisen ihmisen pitääkin ajatella työtä aktiviteettina, jossa vaihdetaan vapaa-aikaa rahaan, eikä tässä ole mitään erityisen vasemmistolaista. Työnteon ihannointi tuo mieleeni kommunistiset julisteet, joissa kehotetaan työskentelemään utopistisen yhteiskunnan tulevaisuuden eteen.)

Veikkaan että downshiftaamisen ja firettämisen ikävästä sosiaalisesta stigmasta johtuen monet välttelevät elämän leppoistamista.

Ainakin omalla kohdallani pelko omien uramahdollisuuksien ja toisaalta työpaikan turvallisuuden vaarantamisesta on kaivertanut takaraivossa, kun olen pohtinut välivuosia ja muuta elämän leppoistamista elämäni aikana.

Työnantajat eivät ymmärrettävistä syistä halua palkata työntekijää, jonka CV antaa mitään vaikutelmia laiskuudesta. Vaikka downshiftaaja olisikin laiskan sijaan vain markkinataloushenkinen, palkkaushetkellä työnantaja joutuu turvautumaan hyvin pieneen datamäärään, kun tietoja työntekijän luonteesta saa vain muutaman hassun haastattelun ja CV:n kautta. Surffaustaukojen ja reppureissausten aiheuttamat aukot ansioluettelossa näyttävät helposti negatiiviselta signaalilta, ja se on mielestäni enemmän kuin ymmärrettävää.

Laiskalta näyttämisen lisäksi downshiftaamista rajoittaa varmasti taloudellinen turvattomuuden tunne. Mitä jos kohdalle osuu se tosi, tosi paha päivä, ja tämä leppoistus kaduttaisi? Tätäkin pelkoa huomaan usein potevani, vaikka tiedän rationaalisesti ajatellen olevani aika turvassa tällaisena sniiduilijana, jolla on tuntuva indeksisalkku nordnetissä, ja fiksu vaimo joka käy myös töissä.

Hälventääkseni huolia, ainakin omia huoliani, listasin alle pari hyvää konstia downshiftata ja FIRE-larpata arjessa ilman sosiaalista stigmaa, ja vain pienin taloudellisin tappioin.

Lyhennetty työviikko tarjoaa lomapäiviä puoleen hintaan

Suomen verojärjestelmä kannustaa voimakkaasti downshiftaamiseen ja fire-larppiin, Kun keskituloisen tulot kasvavat, jokaisesat lisäeurosta pamahtaa puolet verottajalle. Toisaalta opportunisti voi haistaa tässä pelipaikan, sillä marginaalivero toimii molempiin suuntiin: jos leppoistaa työelämäänsä ja laskee bruttotuloja kahdella eurolla, nettona tappiota tulee vain euron verran. Verottaja kustantaa puolet lomailustasi.

Marginaalivero tekee lyhennetystä työviikosta erityisen houkuttelevan tällaiselle hyvätuloiselle, jonka talous on noin muuten kuosissa. Kun vaihdat 80 prosenttiseen työaikaan ja jätät vaikka ne ikävät maanantait väliin,

• Saat 50% lisää vapaapäiviä viikkoosi, kun viikonloppu pitenee kahdesta päivästä kolmeen
• Menetät vain n. 10% nettotuloistasi, kun korkea marginaalivero bruttopalkan laskusta puolet pois.

Monissa työtehtävissä riskinä on, että työpäivän lyhennys ei kuitenkaan vähennä työmäärää. Esimerkiksi nykyisessä työtehtävässäni lyhennetty työviikko ei tuntuisi mahdolliselta, vaan todennäköisesti joutuisin vain tekemään pidempää ja tehokkaampaa päivää silloin, kun olisin töissä. Tämän hetkisenä tavoitteenani on järjestellä työelämääni niin, että lyhennetty työaika olisi tulevaisuudessa mahdollinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaihdan konsulttihommiin, tai muihin vastaaviin tehtäviin joissa myydään työtä tunneittain.

Työviikon lyhennys tulee kuitenkin ajankohtaiseksi aikaisintaan silloin, kun ensin saan hoidettua seuraavan arkipäivän FIRE-temppuni pois alta. Nimittäin isyysvapaat ovat kenties vielä parempi tapa kokeilla varhaista eläköitymistä.

Isyysvapaat

Isyysvapaat on niin hyvä diili, että ihan hävettää sukupuoleni puolesta, kun niin harva isä niitä käyttää.

Isyysvapaiden pitämättömyyden yleisin perustelu on taloudelliset syyt, eli se, että äiti tienaa isää vähemmän ja väliaikainenkin koti-isyys vaarantaisi perheen toimeentulon.

Akavan tekemän mikrosimulointimallinnuksen mukaan tämä peruste on useimmiten huuhaata, ja jos molemmilla vanhemmilla on työpaikka, vain muutamassa hullunkurisessa perheessä on sellainen tilanne, jossa isän kannattaa skipata vapaat ja jättää äiti hoitovapaalle. Ansiosidonnaisen vanhempainrahapäivän käyttö voi kannattaa, vaikka isä tienaisi kolme kertaa sen, mitä äiti.

Isyysvapaat on lähes aina aivan lyömätön diili:

• Valtio maksaa sinulle ansiosidonnaista tuloa neljän kuukauden ajan, ja pidempäänkin jos niin haluat.
• Perheesi tulot eivät todennäköisesti laske yhtään, jos vaihtoehto isyysvapaalle on äidin kotihoidontukikuukaudet
• CV:hen ei ilmesty tyhjiä aukkoja, vaan voit jopa esiintyä sankari-isänä, joka välittää perheestään
• Vietät parasta aikaa elämässäsi, ja tutustut lapseesi tavalla joka työelämän ohessa ei ole mahdollinen.

Kun perheeseemme syntyy lapsi n. kuukauden kuluttua, unelmoin että pitäisin 8-9 kuukauden mittaiset isyysvapaat vuonna 2025, kunhan matkalla ei tapahdu mitään erityisen yllättävää. Nämä vapaat koostuisivat vanhempainrahapäivistä ja kotihoidontuesta.

Lisäksi yritän pidentää vapaita käyttämällä niiden yhteydessä viimeistä arjen FIRE-vinkkiäni: lomarahojen ja ylitöiden muuttamista vapaiksi.

Lomarahat vapaina

Vaikka pitkät isyysvapaat ja lyhennetty työviikko tuntuisi pelottavilta, lomarahoja nyt uskaltaa vaihtaa vapaiksi vähän pelokkaampikin tyyppi. Nimimerkki Pohjolan Eka tiivisti sen hyvin: lomarahojen vaihtaminen vapaiksi on jokapojan verovälttelyä.

Jos pidän lomarahat vapaina, saan verotonta hyötyä. Kun vielä huomioin tulojen laskevan rajahyödyn, joka näillä tulotasoilla on jo melkoinen, ja toisaalta ruuhkavuosiarkeni rajallisen vapaa-ajan, kuulostaa vapaiden pitäminen erittäin fiksulta ajatukselta.

Aiemmissa työpaikoissani lomarahojen muuttamista vapaiksi ei ole sallittu, mutta nyt laskukauden myötä ääni on muuttunut monen työnantajan kellossa. Työnantaja antaa mieluummin vapaata kuin maksaa rahaa ulos kassasta, koska töitä on vähenenevässä määrin. Kaikki voittaa, paitsi tietenkin valtio, joka jää kaikissa näissä vinkeissä pahasti tappiolle.

Yhdistettynä isyysvapaisiin, pystyn lomarahojen ja flexipäivien avulla venyttämään isyysvapaani palkallista osuutta monella viikolla.

Arjen FIREttely ei ole kaikille mahdollista, mutta uskoisin että yllättävän monen kohdalla pieni leppoistaminen ruuhkavuosien keskellä voisi onnistua. Kannattaa laskea auki, mitä tällaiset temput todellisuudessa maksavat, ja tehdä päätökset tiedolla mutun sijaan.

Lue myös:

• Firettämisen ja downshiftaamisen vaaranpaikat, eli miten ylläoleva voi mennä pieleen
• Ylös tai ulos, tai ehkei sittenkään – miten minusta tuli downshiftaaja
• Miten sain ylennyksen ja palkankorotuksen

Tykkäsitkö tektistä? Jaa se jossain somessasi, ja seuraa minua twitterissä niin kuulet seuraavastakin.