Sijoitusstrategiani, jota olen julistanut läpi blogini, on sijoittaa kaikki liikenevä raha passiivisiin maailmanlaajuisiin indeksirahastoihin. Strategiastani huolimatta olen meuhkannut viimeiset kuukaudet somessa lähinnä tungstenista, eli volframista, ja sitä tuottavien yhtiöiden osakkeista. Tätä kirjoittaessani jo yli kolmasosa salkustani on yksittäisissä osakkeissa.
Mitä ihmettä kaltaiseni indeksisijoittava isä sekoilee australialaisten kaivososakkeiden parissa? Tässä syitä viimeisen vuoden aktiiviselle osakepoiminnalleni. Osa niistä on järkeviä, osa lähinnä tunteisiin perustuvia. Aloitetaan tunteista.
Osakepoiminta on mieltä hivelevää ja uhkapelaaminen hauskaa
Ihan ensiksi myönnän, että osasyy osakkeiden poimimiselle on ihan puhtaasti sen hauskuudessa. On hauskaa opetella, miten bisnekset toimivat. Kaivososakkeissa on erityisen kiinnostavaa miettiä, miten geopolitiikka vaikuttaa niihin, sillä tykkään seurata maailman tapahtumia. On myös koukuttavaa löytää yhtiö, jota muu markkina ei vielä ole hoksannut, ja nähdä oman arvailunsa osuvan oikeaan.
Esimerkiksi EQ Resourcesin kanssa wolframin hinta kiipeää koko ajan kauppasodan mukana, firma on yksi harvoja listattuja volframin tuottajia, sen rahoitushuolet helpottavat ja rakenteilla oleva kaivos kehittyy suunnitelmien mukaan. Ihan niin kuin kaavailinkin.
Myönnettäköön sekin, että pidän pienestä uhkapelaamisesta. Kaivososakkeissa on usein tietty tupla tai kuitti -asetelma: joko tuotettavan metallin markkina mataa pohjalla tai sitten se lähtee kasvuun ja koko toimiala nousee sen mukana. Jos silloin osuu alan parhaisiin osakkeisiin, nousu voi olla nopeasti moninkertainen. Osakepoiminnan mielenkiintoisuus ja jännittävyys on siis ehdottomasti iso syy sille, miksi sitä teen.
Pelaan kasinon rahoilla
Hauskuutuksen lisäksi osakepoimintani taustalla taitaa vaikuttaa myös eräs aika tyypillinen ajatusharha: pelaan tällä hetkellä ”kasinon rahoilla”.
Lähdin vuoteen 2025 kevennetyllä osakesäästötilillä, sillä siirsin sieltä rahoja indeksisijoituksiin. Vuoden aikana minulla kävi kuitenkin säkä ja onnistuin tuplaamaan salkkuni 15 tonnista 30 000 euroon. Näin ollen osa kasvaneesta aktiivisalkun painosta tuli voittojen kautta.
Syksyllä sain parinkymmenen tonnin perinnön, jonka päätin laittaa osakepoimintoihin löydettyäni EQ Resourcesin, jonka tarinaan uskoin vahvasti. Tämäkin oli ”toisten” rahaa, enkä itse tienannut sitä, joten sen kanssa pelaaminen oli henkisesti helpompaa kuin palkasta säästetyillä pennosilla.
Talven mittaan EQR:n tarina on muuttunut todeksi siinä määrin, että sijoittamani perintö on nelinkertaistunut. Tämä on suurin selittäjä osakepoimintojen valtavalle ylipainolle tällä hetkellä. Luonnollisesti tämä kasinon rahoilla pelaaminen on ajatusharha, ja tiedän sen, mutta se on varmasti ohjannut toimintaani.
Portfolioteoria
Indeksisijoittaminen on erittäin hyvä idea. Koska osakkeet ovat pitkällä aikavälillä tuottaneet parhaiten, niissä kannattaa olla mukana isolla painolla. Osakkeiden reaalituotto on historiallisesti ollut luokkaa 5-7 % vuodessa, kun velkakirjat ja kiinteistöt ovat jääneet alemmille tasoille.
Jos uskoo rahoitusteoriaa, sataprosenttinen osakepaino ei kuitenkaan ole optimaalinen, mikäli yhtään miettii riskin ja tuoton suhdetta. Modernin portfolioteorian mukaan parempi riski-tuottosuhde olisi tarjolla yhdistelemällä keskenään eri suuntiin heiluvia, korreloimattomia sijoitusinstrumentteja, kuten osakkeita, velkakirjoja ja kiinteistöjä.
Kun osakkeet laskevat, velkakirjat ovat historiallisesti usein liikkuneet eri suuntaan ja kompensoineet osan pudotuksesta. Näin salkun heilunta vähenee. Sopivalla yhdistelmällä eri omaisuusluokkia ja velkavipua voitaisiin teoriassa päästä samaan tuottoon kuin pelkillä osakkeilla, mutta pienemmällä riskillä.
Perusteluni kaivososakkeisiin ja muihin hurlumhei-kohteisiin sijottamiselle löytyy tämän saman modernin portfolioteorian isosta oivalluksesta: sijoituksen riskisyys ei ole absoluuttinen ominaisuus, vaan riippuu siitä, mitä muuta salkussa on. Yksittäinen sijoitus voi olla todella riskinen, mutta silti laskea koko salkun riskiä, jos sen käyttäytyminen on riittävän erilaista kuin muiden sijoitusten. Sen takia olen yrittänyt poimia osakkeita, joiden korrelaatio indeksiin olisi mahdollisimman olematon.
Näistä esimerkkinä käy vaikkapa viime vuoden sotaratsuni Almonty ja nykyinen kilparavurini EQ Resources, joiden nousu liittyy kiristyvään kauppasotaan ja geopolitiikkaan sekä sitä kautta nousevaan volframin hintaan. Ne ovat todella riskisiä, mutta korreloivat heikosti tai jopa negatiivisesti indeksisijoitusteni kanssa. Kun suurimmalle osalle pörssifirmoista kauppasodan leimahdukset ja sotavarustelu aiheuttavat tuskanhikeä, se saa näiden yhtiöiden rakettimoottorit liikkeelle. Riskikäs lappu voi parantaa salkun tuotto-riskisuhdetta, kun se on tarpeeksi erilainen kuin salkun muut osakkeet.
Käytännössä näiden lappujen vaikutus näkyy siinä, että useina päivinä, kun AOT:n indeksisalkkuni on punaisella, OST:lla oleva kaivossalkku vihertää ja pitää kokonaisuuden pinnalla.
(Mainittakoon nyt, että samaan aikaan tässä otetaan tietysti valtava yrityskohtainen riski, josta samaisten rahoituksen teoriakirjojen mukaan ei makseta kompensaatiota, koska sen voisi hajauttaa pois. Tämä riski toteutui Global Atomicin kanssa pari vuotta sitten, kun arpalipussa ei lukenutkaan tupla vaan kuitti, ja salkkuun tuli iso lovi.)
Tällaisilla perusteluilla siis olen liikkeellä: osin tunteella ja osin järjellä. Perusteluiden pitävyydelle hyvänä mittarina toimii kysymys, mitä teen lasteni salkuilla. Siellä valintani on selvä: rahat on laitettu maailmanlaajuisesti hajauttavaan ETF:ään. Tästäkin näkökulmasta tarkastellen nykyinen salkkuni jakauma on ihan liikaa osakepoimintojen puolella. Ajatukseni on antaa EQ Resourcesin juosta vielä tämän kevään, kotiutella voittoja pikkuhiljaa ja siirtää ne sitten indeksisijoituksiin. Katsotaan miten äijän käy ja ehdinkö kotiuttaa voitot ajoissa ennen kuin tästä syklisestä osakkeesta hyytyy veto.
Vastaa