Riskienhallintaa: Odotusarvopeli vs. selviytymispeli

Taloudellisessa päätöksenteossa ja riskienhallinnassa on kaksi erilaista peliä: odotusarvopeli ja selviytymispeli. Näiden pelien säännöt ja tavoitteet eroavat merkittävästi toisistaan, ja niiden sekoittaminen voi olla kohtalokasta.

Odotusarvopeli

Odotusarvojen mukaan pelaaminen kannattaa melkein aina. Odotusarvopelissä toimitaan sen mukaan, mistä saa odotusarvoisesti parhaat tulokset, vaikka välillä tuntuisikin pahalta.

Odotusarvo lasketaan niin, että kunkin skenaarion lopputulema kerrotaan sen todennäköisyydellä. Jos heität kolikkoa niin, että klaavalla voitat miljoonan ja kruunalla häviät satasen, mahdolliset skenaariot ovat miljoonan voitto tai satasen häviö. Molempien skenaarioiden todennäköisyys on 50%. Odotusarvoinen lopputulema on 50% * 1 000 000 + 50% * (-100), eli 499 950 €.

Indeksisijoittamisessa joissain skenaarioissa markkina romahtaa ja joissain ei. Vaikka välillä käy huonosti, positiiviset skenaariot ovat todennäköisempiä. Pitkällä aikavälillä koet lähes varmasti markkinaromahduksia, mutta ne kuopat kuroutuvat yleensä umpeen ajan myötä. Osakemarkkinapeliä on yleensä fiksua pelata odotusarvojen mukaan, eli laittaa rahansa markkinoille ja luottaa prosessiin.

Skenaarioiden ja niiden todennäköisyyksien pohtiminen voi tuntua kuormittavalta – mistä sitä tietää, millä todennäköisyydellä indeksi menee alas. Onneksi usein markkinavoimat hoitavat skenaariopyörittelyn kohtuullisella onnistumisprosentilla. Kun ostat osakeindeksiä, osakkeet on yleensä hinnoiteltu siten, että et helposti osaisi tehdä parempaa arviota eri tulevaisuuden skenaarioista. Moni tätä yrittää, mutta vain harva onnistuu, eikä niistäkään pysty varmuudella sanomaan, johtuuko onnistuminen taidosta vai tuurista.

Tehokas hinnoittelu pätee yleensä myös vakuutuksiin. Vakuutusten hinnoitteluun on laskettu tarkka arvio siitä, miten todennäköisesti ja miten isoja vahinkoja sinun kaltaisille ihmisille sattuu. Hintakilpailu vakuutusyhtiöiden välillä takaa, ettei vakuutusyhtiö vedä välistä mahdottoman suurta preemiota. Tästä syystä monikaan vakuutus ei odotusarvoisesti kannata, ellet tiedä olevasi keskimääräistä vahinkoalttiimpi.

Odotusarvopeliä kannattaa pelata melkein aina. Se sopii lähes kaikkiin tilanteisiin, joissa huonot skenaariot tuntuvat pahalta, mutta eivät ole tappavia. Peliin kuuluu, että huonoja tilanteita sietämällä lopussa saa palkinnon.

Melkein aina on kuitenkin eri asia kuin aina. On kriittistä tunnistaa, että joissain peleissä huonot skenaariot voivat johtaa koko pelin loppumiseen. Jos tällainen peli tulee eteen, pelisäännöt muuttuvat.

Selviytymispeli

Odotusarvojen mukaan pelaaminen toimii melkein aina, muttei ihan. Jos kolikonheiton sijaan tarjolla onkin venäläinen ruletti, odotusarvojen laskeminen ei ole oikea tapa toimia.Odotusarvot toteutuvat vain pitkässä juoksussa, ja pitkään juokseminen onnistuu vain, jos pysyt kisassa mukana.

Kun odotusarvopelin idea on optimoida tuloksia odotusarvojen mukaan, selviytymispelissä pohditaan pahinta mahdollista skenaariota. Mitä tapahtuisi, jos kaikki menisi pieleen? Jos vastaus on, että peli olisi pelattu, pitää huolehtia, ettei tämä huonoin skenaario pääse toteutumaan.

Jos keskität koko osakesalkkusi Venäjän kaltaiseen roistovaltioon, pahimmassa skenaariossa omaisuutesi voi jäädä rautaesiripun taa. Tällaisen tapahtuman jälkeen on ihan sama, että kyseisen markkinan P/E-luku oli alhaisella tasolla ja odotusarvoinen tuotto korkea. Jos vakuutettava tapahtuma on kalliin, vahvasti lainoitetun omakotitalon tuhoutuminen, voi vakuutuksen maksaminen kannattaa, vaikka odotusarvoisesti vakuutukset aina häviävätkin.

Pahimpien skenaarioiden pohtiminen tuntuu helposti foliohattuilulta – miksi nyt joku maa suljettaisiin maailmanmarkkinoilta? Tämä foliohattufiilis johtuu näkökulmaharhasta. Jos uskot, että huono skenaario tapahtuu keskimäärin vain kerran kahdessakymmenessä vuodessa, voit kääntää näkökulman toisinpäin: kun sijoituksesi aikajänne on 20 vuotta, huono skenaario tapahtuu lähes varmasti.

Pahimpien skenaarioiden pohtimiseen on hyvä käyttää historiatietoa. Mennyt ei ole tae tulevasta positiivisessa mielessä, mutta jos joku huono asia on tapahtunut menneisyydessä, se voi hyvin tapahtua tulevaisuudessakin. Korot ovat olleet kaksinumeroisia meidän milleniaalienkin elinaikana, osakeindeksit ovat tippuneet historiassa 90%, ja valtiot ovat kansallistaneet ulkomaisten sijoittajien omaisuutta. Demokratiat ovat muuttuneet diktatuureiksi, ja pandemiat ovat sulkeneet koko maailman muutaman kuukauden aikajänteellä.

Foliohattuillessa on hyvä miettiä myös, että huonot uutiset tykkäävät liikkua kimpassa. Esimerkkinä voi käyttää nykyistä korkojen nousua: samalla kun korot nousivat, inflaatiotilanne muuttui huonommaksi, asuntomarkkina pysähtyi ja osakemarkkinatkin romahtivat ainakin hetkellisesti.

Maailmanloppuun ei voi eikä kannatakaan täysin varautua, mutta olennaista on tunnistaa, mitkä päätökset asettavat sinut alttiiksi eri huonoille skenaarioille, ja varmistaa, että selviät niistä suuremmalla todennäköisyydellä. Avainsana on selviytyminen: siinä harvinaisessa pahimmassa skenaariossa saakin tuntua pahalta kunhan nenä pysyy pinnalla. Muuten suojautuminen voi tulla turhan kalliiksi.

Pelien sekoittaminen voi olla kohtalokasta

Odotusarvo- ja selviytymispelien sekoittaminen on yleistä. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisten tapa valita kiinteähintainen sähkösopimus samalla, kun heidän asuntolainansa korko on vaihtuva.

Sähkön hinnan heilunta on harvoin kriittinen taloudellinen kysymys. Vaikka sähkön hinnan nousu voi aiheuttaa taloudellista kipua yksittäisinä kuukausina, harvan talous siihen kaatuisi. Kiinteähintainen sähkösopimus voi tuntua mukavalta noina kalliina kuukausina, mutta markkinat varmistavat yleensä, että pörssisähkö on pitkällä aikavälillä edullisempaa. Siksi sähkösopimusta tulisi käsitellä odotusarvopelin sääntöjen mukaan ja valita pörssisähkösopimus, jossa ei makseta sähköyhtiölle ylimääräistä hintariskiltä suojautumisesta.

Yksittäinen ylivarovaisuus, kuten kiinteähintaisen sähkösopimuksen valinta, ei tietenkään ole katastrofaalinen virhe. Kuitenkin tällaiset huonot päätökset tuppaavat toistumaan eri tilanteissa, kuten ylivakuuttamisessa tai rahan säilyttämisessä tilillä ilman tuottoa. Kokonaisuutena tämä ylivarovaisuus voi aiheuttaa merkittäviä tappioita ja menetettyjä tuottoja.

Samaan aikaan kun moni valitsee sähkösopimuksen selviytymispelin sääntöjen mukaan, he valitsevat asuntolainan koron ikään kuin kyseessä olisi odotusarvopeli. Monet ajattelevat, että korkoputken ottaminen asuntolainaan on turhaa, koska pankit hinnoittelevat sen siten, että suojautuminen on keskimäärin kallista.

Asuntolaina on usein merkittävä osa suomalaisten varallisuutta, ja sen laina-aika voi olla yli 20 vuotta. Viime vuosikymmenien historiassa on ollut jaksoja, jolloin korot nousivat kaksinumeroisiksi. Harva nollakorkoaikaan lainannut selviäisi tällaisista korkotasoista, mutta silti moni ottaa lainan vaihtuvalla korolla. Tällaisten tapausten kohdalla selviytymispeli voisi olla oikeampi valinta, ja korkosuojauksen tuoma turva pahimman skenaarion varalta voi olla hintansa arvoinen.

Korkojen noustessa myös muu talous voi olla kriisissä. Tämä voisi johtaa asuntojen ja arvopapereiden arvojen laskuun, jolloin lainan lyhentäminen osakkeita myymällä ei ehkä olisi mahdollista. Siksi riskiltä suojautuminen on erityisen tärkeää, kun kyseessä on näin suuri ja pitkäaikainen taloudellinen sitoumus.

Monille olisi järkevää ottaa pieni tappio korkosuojauksesta, jotta välttyisi pahimman skenaarion suurelta riskiltä.

Psykologia vaikuttaa pelin valintaan

Se, mikä toiselle on siedettävä riski, voi toiselle olla liian kova kolahdus psykologisessa mielessä. 

Jos et kestä odotusarvopelin huonojen skenaarioiden tuomaa ikävää oloa, voi sinulle optimaalinen päätös olla pelata selviytymispeliä, tai ainakin ottaa yksi askel optimaalisesta varovaisuuden suuntaan. 

Esimerkiksi, jos uskot että pörssiromahduksen pohjalla myisit paniikissa, peli loppuu, vaikka rahat eivät loppuisikaan, eikä sijoittamisen odotusarvoiset tuotot pääse koskaan toteutumaan. Tai jos pörssisähkön tuoma hinnan heilahtelu vie yöunet, ei riskin ottaminen ole silloin optimaalista. 

Jos tunnistat tällaisen piirteen itsessäsi, on hyvä toimia se huomioiden, mutta samalla voi olla hyvä pohtia, voisiko itseään totuttaa tällaiseen riskin sietoon. Ehkä pörssin heilunnan seuraaminen auttaisi sietämään riskiä muuallakin elämässä, kun oppisi, että vuosien yli riskin kantaminen kannattaa. Tällöin voisit vähitellen siirtyä pelaamaan enemmän odotusarvopelin sääntöjen mukaan ja hyötyä siitä pitkällä aikavälillä.