Olen kolmen-neljänkympin taitteessa taivaltava kahden lapsen isä, joka tavoittelee puolen miltsin osakesalkkua ja jonkinnäköistä taloudellista riippumattomuutta. Pidän kirjaa siitä, mihin meidän rahat menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin. Tässä katsaus menneen kuun tilanteeseen.
Syyskuussa kulutuksemme oli lähes kopio edellisistä kuukausista. Sijoitusvarallisuuteni on kasvanut taas ennätyslukemiin, ja lähestyy jo 370 000€ lukemia.
Tulot ja kulutus
Alkuun vähän selvennystä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Perheemme toinen lapsi syntyi vuoden 2024 alussa, ja perheemme tulotaso on nyt normaalia matalampi, sillä vaimoni on perhevapaalla. Kun minä tienaan tällä hetkellä enemmän kuin vaimoni, siirrän palkkojemme erotuksen yhteistilille, jolta maksetaan kaikki kulut – niin talouden yhteiset kuin henkilökohtaisetkin.
Säästöprosentin laskennassa käyttämäni palkat ovat laskennallisia. Jaksotan kullekin kuukaudelle koko vuoden lomarahat ja edellisen vuoden bonuksen. Esimerkiksi lomaraha ei heilauta yhden kuun säästöastetta, vaan se on jo jaettu tasan vuoden kaikkien kuukausien tuloihin. Tuloihin sisältyy palkkojen lisäksi lapsilisä, joka on tällaisella kahden lapsen perheellä noin 200 euroa kuussa. Kuluihin luen asuntolainan korot ja kulut, mutta en lyhennystä. En myöskään huomioi sijoitusasuntomme rahavirtaa luvuissa, vaan ainoastaan varallisuuskehityksessäni.
Ihminen on ihmeellisen ennustettava eläin. Perheemme talousmenot syyskuussa olivat viiden euron tarkkuudella samat kuin heinäkuussa, ja vain viidenkympin päässä kesäkuun menoista. Tässä operoidaan alle prosentin heitolla kokonaiskulutuksessa.
Kulutus on onneksi hieman laskenut keväästä, ja kun katsoo historiatietoja, tämä syys-lokakuu näyttää olevan vähän matamman kulutuksen kuukausia vuodesta toiseen. Ennustettavuus jatkuu sielläkin.
Tämän takia en hirveästi ole jaksanut laatia budjettejakaan – edellinen kuukausi toimii parhaana ennusteena seuraavasta, ja menneisyyden tarkastelu näyttää riittävän.
Kuukauden kuluja nosti vauvamuskarimaksu, mutta muuten mitään isompia kulupiikkejä tai eroja menoerien välillä ei näkynyt. Kokonaiskulutus tässä kuussa jäi vähän edellistä korkeammaksi, mutta kokonaisuudessaan olen tähän 22% säästöasteeseen ihan tyytyväinen, kun ottaa huomioon että vain minä käyn töissä, ja vaimoni tienaa vain kotihoidontukia.
Sijoitukset ja varallisuus
Ensin pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Varallisuuteen lasken sijoitusasunnon ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kerran kvartaalissa vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Näiden lukujen ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja siihen paikkaan sopiva käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on aina aika paljon suurempi kuin mitä se paria päivää aiemmin oli.
Minulla on n. 90% salkustani indeksirahastoissa ja osakesäästötilillä (OST:lla) n. 10%. Yritän olla sijoituksissani lähes kokonaan passiivinen, mutta kun välillä tekee mieli treidailla, OST saa toimia alustana siihen. Uskon että tällainen pieni treidailusalkku auttaa minua pysymään sijoitusstrategiassani suurimmalla osalla rahoistani.
Viime kuussa kerroin, kuinka sijoitin EQ Resourcesiin, ja sijoituskatsaukseni lopussa kommentoin, että tämä poiminta saattaa mennä puihinkin. No ainakin aloitus meni ihan puihin, kun firma ilmoitti muutamaa päivää myöhemmin nostavansa lisää pääomaa, eli dilutoi omistuksiani. Tämä oli arvattavissakin, vaikka tungstenin markkinahinnan nousu toi pientä toivetta paremmasta.
Mandatum traderissa, jonka kautta tähän sijoitan, on huonon käyttöliittymän lisäksi sellainen kiva ominaisuus, että se lähettelee sähköpostiin viestejä, että “positiosi on laskenut 14%”, ja sitten pari päivää myöhemmin, että “positiosi on nyt laskenut 30%”. Tosi kiva feature, joka vääntää veistä haavassa tällaiselle parantumistaan odottavalle spekulantille, joka yrittää parhaansa mukaan ostaa ja unohtaa.
Noin muuten meno on ollut aika tasaista enkä ole hirveästi korvaani lotkauttanut markkinan liikkeille. Pieni FOMO vaivaa, kun tuntuu että twitterissä kaikilla menee kovaa, ja tämä FOMO saa itseni varuilleen markkina ylikuumenemisesta. Toisaalta ostan Jukka Lepikön kommentit Traders clubissa: vielä ei olla ihan kuplassa, sillä markkinalla on myös negatiivisia uutisia kuten huolet jenkkien työttömyydestä.
Näin suomalaisen näkökulmasta talouden meno on todella ankeaa, ja työttömyys huitelee erittäin korkealla. Tilastojen lisäksi työttömyys näkyy omassakin elämässäni, mutta onneksi vain välillisesti: Linkedinissä ilmestyy niitä vihreitä ympyröitä, joissa sanotaan että töitä olisi hakusessa, ja leikkipaikalla jokunen isäkin on maininnut tulleensa työttömyyden tai lomautusten kolhaisemaksi.
Samalla tuntuu, että tunnelin päässä on vähän valoakin, kun ainakin IT-sektorilla, jossa itse toimin, headhunterit ovat taas liikkeellä. Toivo ei ole strategia, mutta silti toivo vähän heräilee. Sijoitusmielessä taidan alkaa siirtää positiotani siihen, että Suomi tästä vielä virkoaa.
Henkilökohtaisessa elämässä varaudun pahimpaan, ja yritän pitää omasta työmarkkinakelpoisuudestani kiinni pysymällä AI-hypessä mukana, hoitamalla verkostojani ja ehkä sitä pitäisi aktivoitua Linkedin-postailujenkin kanssa, jotta rekrytoijat näkisivät minut useammin. Tämä ihan siitäkin huolimatta, ettei tässä nyt ihan heti ole potkuja näköpiirissä.
Kotielämä
Kyselin leikkipaikkatutulta isältä, että miten heidän syksynsä on sujunut. Yritän harjoittaa kömpelöitä small talk -taitojani leikkipaikalla, ja introverttina olen oppinut, että muilta kyselemällä saan keskustelun kulkemaan ilman että joudun hirveästi kertomaan itsestäni. Tuttuni vastasi, että flunssat eivät ole vaivanneet heitä oikeastaan lainkaan. Tähän kiteytyy perhe-elämä varsin hyvin – kun perhe on terve, menee hyvin, ja kun sairastetaan, huonosti.
Meilläkin on mennyt tämä syksy poikkeuksellisen hyvin, eli terveinä. Syyskuussa vanhempi lapsemme oli muutaman päivän lenssussa, mutta muu perhe säästyi ja homma oli nopeasti ohi. Toista se on ollut aiempina syksyinä, kun olemme olleet kipeinä harva se viikko. Ostin kuitenkin varmuuden vuoksi apteekista satasella kaikki placeboon verrattavia vastustuskykyä buustaavia lisäaineita, maitohappobakteereja ja vitamiineja, josko ne auttaisivat välttämään edes yhden taudin.
Hyvin on mennyt myös siitä näkökulmasta, että pienokaisemme on kasvanut ja kehittynyt hyvää tahtia. Ulkoilu on paljon hauskempaa nyt, kun hän jaksaa touhuta eikä vain möllöttää. Samalla tämä touhuilu tekee omasta ulkoilusta vähän rankempaa, kun lasta pitää varjella itseltään. Hänellä on kova kiipeilyvaihe käynnissä, mikä tarkoittaa että mustelmia kertyy kovaa tahtia.
Meillä on tässä kevään ja kesän aikana jäänyt varmaankin imetysvaiheesta päälle eräänlainen jakautuminen tiimeihin: minä hoidan vanhempaa ja vaimo nuorempaa lasta. Sen seurauksena olemme molemmat olleet kiinni lapsissa koko ajan, ja pitkän päälle tämä on raskasta. Kuukauden aikana testailimme, miten voisimme puolisoni kanssa jakaa lastenhoitovastuita niin, että toinen hoitaisi aina molempia lapsia samaan aikaan, ja näin vapauttaisi toiselle omaa aikaa.
Löysimme hyvältä tuntuvan systeemin, jonka laitoimme ihan paperille niin, jotta molemmat tietävät koska pitää olla lastenhoidossa. Että sinä viet tarhaan tuona päivänä, ja minä pihalle sitten ruoan jälkeen, ja sinä otat taas kopin nukutuksesta. Tällainen selkeä sopimus tuntuu ainakin tässä kohtaa selkeyttävän arkea ja vähentävän hankausta.
Riskinä tässä systeemissä näen sen, että emme vietä aikaa koko porukalla, vaan otamme vain läpsystä vaihdon vaimon kanssa. Tällainen liika insinööreily saattaa tappaa perhe-elämän fiiliksen ja miksei parisuhteen romantiikankin nopeasti, ja meistä tulee vain lastenhoidollisia työkavereita. Jatkuvaa tasapainoilua tämä perhe-elämä.
Minulla on vielä reilu kuukausi isyysvapaiden alkuun. Ei siis kovin montaa työpäivää, mutta huomaan että mieli haluaisi jo olla siellä vapailla, kun kärvistelen töiden kanssa ja kaikki tuntuu väkinäiseltä. Vielä pitää hetki jaksaa.
Vastaa