Isyysvapaa

Isyysblogi, jossa kirjoitetaan aika paljon rahasta ja taloudellisesta riippumattomuudesta

Uudenvuodenlupauksia 2025

Uudenvuodenlupauksia pilkataan vähän suotta. Yleinen kritiikki on, että jos elämäänsä haluaa muutosta, miksi odottaa uuteen vuoteen? Miksei tekisi muutosta nyt ja heti? 

No siksi että vuoden aikana työelämässä on yleensä kaksi selkeää taitekohtaa, jolloin kaikki hankkeet yritetään saada maaliin: joulu ja juhannus. Näitä deadlineja edeltävillä puolen vuoden grindauspätkillä katse painuu pikku hiljaa kohti kengänkärkiä, ja tekeminen muistuttaa enenevässä määrin tulipalojen sammuttelua. Ison kuvan katsominen on vaikeaa.

Joulun ja kesälomien hengähdystauoilla taas on tilaisuus tarkastella maailmaa ja omaa tekemistään vähän avarakatseisemmin. Nämä elämän pienet taukopaikat antavat hyvän mahdollisuuden miettiä, mitä jatkossa tekisi eri tavalla. Siis tehdä jonkinlaisia uuden vuoden lupauksia.

Listaan tässä nyt uuden vuoden lupaukseni, tai oikeammin tavoitteeni ensi vuodelle. Mitä aion jatkaa, minkä aion lopettaa, ja minkä aion aloittaa ensi vuonna?

Minkä tekemistä aion jatkaa vuonna 2025?

Kahvilakko. Lopetin säännöllisen kahvin juonnin vuoden 2024 lopulla, ja aion jatkaa tällä linjalla. Aiemmat kahvilakkoni ovat kaatuneet siihen, että pidän kahvin mausta aika paljon, mutta tällä kertaa kokeilin kofeiinitonta kahvia korvikkeena, ja sehän onkin aika hyvää! Juon edelleen hyvää kofeiinillista kahvia hyvässä seurassa, esimerkiksi kahvilassa, mutta olen päässyt irti siitä päivän käynnistävästä kahviryypystä ja työpäivän läpeensä jatkuvasta lipittelystä, joka aiemmin on tuntunut pakolliselta. 

Tuntuu hyvältä, kun aamulla pystyy olemaan toimintakykyinen ilman keinotekoisia piristeitä. Lopetin kahvin juonnin nukkuakseni paremmin, mutta valitettavasti tähän en ole havainnut vaikutuksia. Noin muuten kofeiinittomana olo on vähemmän agitoitunut, vatsa toimii paremmin ja noin muutenkin riippumattomuus on miellyttävää.

Pikatreenit aamuisin. Tänä syksynä aloin käydä pienellä kehonpainojumpalla aina niinä arkiaamuina, kun vein lapsen tarhaan ja olin etätöissä. Alle puolessa tunnissa sain pienen lisäkävelyn jumppapaikalle, kevyen pumpin lihaksiin ja sykkeen hieman koholle. Tällä on ollut merkittävä myönteinen vaikutus ihan kaikkeen elämässä: terveempi keho, parempi mieli ja miehekkäämpi olo, kun lihaksissa on pieni paine. Pikatreenit ehdottomasti jatkoon.

Bussikortittomuus. Olen elänyt ilman bussikorttia ihan sitä varten, että kävisin töissä pyörällä. Kun työmatkat maksavat 6 € kertamaksuina, säästäväinen mieleni työntää minua pyörän selkään. Saan pienen aerobisen treenin ennen ja jälkeen työn. Voisin vielä investoida vähän varusteisiin, jotta sadepäivinä löytyisi vähemmän tekosyitä mennä bussilla.

Indeksisijoittaminen. Tänä vuonna tein, mitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin: Nostin rahaa OST:ltä, maksoin kivuliaat monen tonnin verot ja puskin rahat maailmanindeksiin. Aion jatkaa indeksisijoittajana jatkossakin, ja pitänee harkita loppujenkin OST-rahojen nostamista. Rahojen nostamista helpottaa, että olen onnistunut vähentämään OST:llä olevaa piilevää verovelkaa tekemällä niin surkeita sijoituksia, että aiemmat voitot ovat haihtuneet.

Etätyöt. Kotona työskentelystä on ihan hirveän paljon etuja tässä elämäntilanteessa. Työaikaa säästyy työmatkoilta, ja pystyn järjestämään vaimolle mikrotaukoja keskellä päivää. Monissa firmoissa etätyöskentelyn hyödyistä joutuu maksamaan hitaampana urakehityksenä, mutta uskon että nykyisessä työssäni nämä haitat ovat vähäisempiä, sillä täysi etätyö on varsin normaalia ihan ylintä johtoporrastakin myöten. 

Minkä aion lopettaa vuonna 2025?

Vähemmän osakekurssien tuijottelua. Luulen että minulle tekisi hyvää elää ilman Nordnetin sovellusta puhelimessani. Osakekurssien tuijottelu päivittäin tuo pitkän aikavälin sijoittajalle vain melua, ja hyvin vähän signaalia. 

Haittapuolena osakekurssien seuraamisen lopettamisesta on, että osakekursseihin liittyvä sisältö ajaa hyvin liikennettä tänne blogiini. Ehkä kurkkaan salkkuun aina kuukausikatsauksen yhteydessä, ja annan sen muuten elää omaa elämäänsä.

Vähemmän osallistumista operatiivisempaan tekemiseen työelämässä. Viimeisen vuoden aikana hairahduin taas tekemään enemmän juoksevia hommia. Luulen että tämä johtuu siitä, että firman prosesseja on laitettu uusiksi, ja ympärilläni on ollut paljon uusia ihmisiä, jotka ovat tarvinneet enemmän apua. Liika auttaminen passivoi avunsaajaa ja kuormittaa minua. Ensi vuonna delegoin enemmän ja annan muille enemmän vastuuta ja tilaa. Tämä parantaa omaa tuottavuuttani, ja on varmasti mukavampaa kaikille.

Minkä tekemisen aion aloittaa vuonna 2025

Sivubisnes. Minulla on vahva tunne, että pitäisi laittaa pystyyn joku, mikä vain yritys. Kun pään saisi auki, olisi erilaisiin mahdollisuuksiin tarttuminen jatkossa helpompaa. Paha vain, ettei minulla ole mitään kovin selviä ideoita, mitä tehdä. 

Tässä speksit: 

  • Toiminta pitää pystyä käynnistämään sivutoimisesti, sillä päätyöni korvaajaksi tällaisesta ei millään ole. Tienaan liian hyvin jättäytyäkseni töistä pois.
  • Mieluiten alussa kaivattaisiin vain vähäistä pääomaa – ennemmin satasia kuin tonneja – ja touhun pitäisi olla kutakuinkin tulorahoitteista. En siis haaveile mistään startupista, vaan bisneksestä. 
  • Mieluusti jotain vähän skaalautuvaa, eikä konsultointia.

Nettisivubisnekset tuntuvat todennäköisimmiltä ratkaisuilta. Minulla on jo yksi nettisivuaihio, johon pitäisi opetella ajamaan liikennettä orgaanisesti, ja jonka rahastamista pitäisi harjoitella.

Konkreettisena tavoitteena voisi olla tienata ensimmäinen tonni sivutuloa. (Kirjoitin tuohon ensin “ensimmäinen satanen”, mutta sitten ajattelin että ehkä tässä pitäisi olla vähän kunnianhimoisempi, jotta saisi liikettä aikaan.)

Jos sinulla on ideoita miten tätä kannattaisi lähestyä, otan mieluusti kommentteja ja apua vastaan vaikka tänne kommenttikenttään, tai sitten privana twitterissä.

Iltalukeminen. Olemme viimein saaneet nukkumisjärjestelyt sille tolalle, että pystyn lukemaan iltaisin ihan oikeaakin kirjaa häiritsemättä muita. Pitää siirtyä podcasteista kirjojen pariin. Vaatimaton tavoitteeni voisi olla 12 kirjaa vuonna 2025, ja mikä vain kirja käy. 

Toinen sijoitusasunto. Miksi sijoitusasunto? Tärkeysjärjestyksessä: 

1) Vaimo tykkää asuntosijoittamisesta, ja tämä on hyvä tapa saada konsernimme sijoitusastetta ylös 

2) Vakuus käyttöön. Vanhassa asunnossa on sen verran vakuutta vapaana, että meidän pitäisi saada ostettua yksiö ilman merkittävää käsirahaa.

3) Hajautus. Sijoitusasunnon tuotot ovat aika irrallaan maailmanindeksistä, ja vaikka se tuottaakin vähemmän, voisi tällainen korreloimaton varallisuuserä parantaa portfolioteorian mukaan koko salkkuni riskikorjattua tuottoa. 

4) Nyt on myös viimeiset hetket ostaa sijoitusasuntoja, jos tavoitteena on saada ne suurin piirtein maksettua ennen vanhuuseläkettä 

Tämä tavoite on vähän vielä kysymysmerkki, sillä ensin pitää selvittää, onko pankki halukas antamaan meille sijoitusasuntolainaa ja siitä vuoden sisään lainaa isomman kodin ostamiseen. En halua joutua tilanteeseen, jossa sijoitusasuntojen lainataakka estäisi unelmakodin ostamisen.

Oman hyvinvoinnin priorisointi muun edelle. Ali Omarilla on hyviä juttuja. Hän tekee lyhyitä pohdiskelevia videosisältöjä, joita kutsuu mikrosparreiksi, ja yhden niistä otsikko oli “Johtajat syövät ensin”. 

Perinteinen ajatushan on, että johtajan pitää syödä viimeiseksi, eli huolehtia että koko muu joukkue saa osansa. Tällainen palveleva johtaja mahdollistaa joukkueelle parhaan mahdollisen tuloksen. Alin ajatus taas oli, että mikäli ei pidä itsestään huolta, ei voi pitää muista huolta. Olen tässä vauva-arjen keskellä laiminlyönyt omaa hyvinvointiani, ja elämä on ollut kutakuinkiin pelkästään töitä ja lapsenhoitoa. Se alkaa pikku hiljaa maksaa. Onneksi perheestä huolehtimiseen on aina kuulunut melko terveellinen ruokavalio, ettei touhu ole mennyt ihan hunningolle, mutta isoimmat puuttuvat palat ovat olleet kehittävä liikunta ja perheen ulkopuoliset sosiaaliset suhteet. Molemmat tuntuvat minulle aika välttämättömiltä mielenterveyden kannalta.

Lyhyissä pätkissä tällainen muiden tarpeiden priorisointi onnistuu, ja pikkulapsiperheen arjessa se on ajoittain pakollistakin, mutta pidempään jatkuvaa toimintatapaa tästä ei voi tehdä. Aion tänä vuonna priorisoida oman fyysisen ja henkisen terveyteni korkeammalle. Mielessäni ei ole mitään dramaattisia muutoksia, vaan ihan vain se että tekisin kehittävää liikuntaa viikoittain, ja treffaan kerran-pari kuussa jonkun kaverin. Sellaista vähän tasapainoisempaa elämää. 

Yritän ujuttaa nämä liikunnat etätyöpäivien lounastunneille, koska se on paras aika päivästä liikkua, ja tarjoaa samalla mahdollisuuden mikrotaukoon. Tavoitteena 2 kehittävää sali- tai juoksutreeniä viikossa, joka viikko kun olen terveenä. Toki jos lapsi jatkaa päiväkotitautien kantamista kotiin samaan tahtiin kuin syksyllä, kaikki yllä olevat tavoite saavat väistyä, ja mennään taas selviytymismoodiin, mutta sellaista elämä on. 

Jotteivät nämä tavoitteet jäisi pelkästään hetken haihatteluksi, aion seurata etenemistäni kvartaaleittain täällä blogissa. Ota sinäkin tilini ja blogini seurantaan, ja pidä minut kaidalla tiellä.

Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa minua

Jos tykkäsit tekstistä, ota minut seurantaan somessa ja tule mukaan matkalleni kohti taloudellista riippumattomuutta:

Lue myös