Unelma-arkeni

Mad Fientist, yksi tunnetuimmista FIRE-bloggareista, unelmoi musiikin tekemisestä ja albumin julkaisemisesta. Hänen suunnitelmansa oli yksinkertainen: ensin säästöön riittävä osakepotti eläköitymistä varten, sitten irti IT-työstä ja unelmien toteuttamisen pariin. Nyt, lähes vuosikymmen vapaaherrana oltuaan, hän on julkaissut levynsä ja jopa päässyt Billboard-listalle sen kanssa.

Jälkikäteen Mad Fientist kuitenkin oivalsi, ettei hänen olisi tarvinnut odottaa eläköitymistä. Levynteko olisi onnistunut hyvin myös työn ohessa. Hän kertoi eräässä podcastissa myös toisesta tapauksesta: kun hän ilmoitti työnantajalleen irtisanoutuvansa muuttaakseen Skotlantiin ja ryhtyäkseen varhaiseläkeläiseksi, työnantaja yllätti hänet tarjoamalla mahdollisuuden tehdä töitä etänä toisesta maasta – paremmalla palkalla. Tämä tapahtui aikana, jolloin tällaiset järjestelyt olivat poikkeuksellisia. Myös tämän unelman olisi voinut toteuttaa aiemmin, ja elää mukavampaa elämää jo ennen täyttä taloudellista riippumattomuutta.

Mad Fientistin tarina sai minut miettimään, millaista elämää eläisin, jos raha ja työelämä eivät määrittelisi arkeani. Olen jonkinlainen varttifirettäjä, ja olisi terveellistä pohtia, mitä taloudelliselta riippumattomuudelta oikeasti haluan. Nykyinen varallisuuteni tarjoaisi jo monenlaisia mahdollisuuksia, jos vain haluaisin käyttää niitä. Miltä siis unelmaelämäni näyttäisi?

Pitäisikö minun unelmoida enemmän?

Unelmointi ei ole vahva puoleni. Kun mietin, mitä haluan elämältä, kysymys tuntuu enemmän ahdistavalta kuin innostavalta. Se putoaa samaan kategoriaan kuin jenkkifirman työhaastattelukysymys: ”Mikä on suurin saavutuksesi?” En oikein ajattele elämää suurten saavutusten tai unelmien kautta, vaan olen enemmän sellainen arkinen ahertaja. Onko aikuisilla oikeasti jotain levynjulkaisun kaltaisia suuria haaveita, vai onko tämä vain some-kulttuuriin liittyvä ilmiö?

Toisaalta moni vannoo unelmien manifestoinnin nimeen: kun unelmansa kuvittelee elävästi, niiden eteen on helpompi tehdä töitä ja jopa saavuttaa ne. Ehkä minunkin pitäisi työstää unelmiani enemmän – ja ensimmäinen askel olisi unelmien luominen. Nyt kuitenkin keskityn lähinnä unelma-arkeeni.

Unelma-arjen hahmottelua

Unelmointi tapahtuu aina nykyhetkestä käsin, ja elämän muuttuessa myös unelmat päivittyvät. Tällä hetkellä haaveeni liittyvät tasapainoisempaan arkeen. Ruuhkavuosien keskellä se tuntuu usein saavuttamattomalta.

Ehkä parhaan kuvan ihannearjestani saan, kun mietin miten vietän vapaapäiväni, kun lapsi on päiväkodissa:

• 06:30 herätys ja aamutoimet
• 07:30-08:00 lapsen vienti päiväkotiin
• 08:30 kahvilaan tai kirjastoon lukemaan tai työskentelemään
• 11:00 liikuntaa – sali, lenkki tai mailapeli kaverin kanssa
• 12:00 lounas kaverin kanssa
• 13:00 työskentelyä jonkin projektin parissa tai päiväunet
• 16:00 lapsen haku päiväkodista
• Iltatoimet lapsen kanssa

Kaipaan arkeeni liikuntaa aamupäivisin ja kiireetöntä aikaa lukea tai työskennellä projektieni parissa. Viime aikoina projektini ovat liittyneet nettisivuihin, shakkiin tai jonkin uuden asian opetteluun. Tykkään innostua ja sukeltaa syvälle uusiin asioihin. Projekti voisi hyvin olla myös jokin pienimuotoinen bisnes.

Kuinka tuoda unelma-arki osaksi nykyistä elämää?

Tällä hetkellä unelma-arkeni ei tunnu realistiselta, sillä vaimoni on vanhempainvapaalla ja olemme riippuvaisia tuloistani. Tekemistä on niin paljon, ettei vapaa-ajan haaveille oikein riitä tilaa. Pian siirryn itse isyysvapaalle, roolit vaihtuvat mutta meno jatkuu.

Parin vuoden päästä tilanne kuitenkin muuttuu, ja siksi on hyvä miettiä, miten unelma-arkea kohti pääsisi jo nyt.

Pidän työstäni, ja se voisi hyvin olla projekti, jonka parissa työskentelisin vapaaehtoisestikin. Minulla on paljon vapautta päättää, mitä ja miten teen asioita. Etätyö on ihan normaalia ja voin vapaasti päättää työskentelenkö toimistolla vai kotona ilman, että joudun liikoja miettimään miten valinta vaikuttaa asemaani yrityksessämme. Nykyään edes muiden “käskyläisenä” oleminen ei vaivaa minua hirveästi, koska osin hyvän työmarkkina-asemani ja osin tukevan varallisuustilanteeni ansiosta uskon, että voisin valita myös toisin.

Nykyisessä työssäni rassaa lähinnä se, että se vaatii liian paljon aikaa ja että se vaatii tämän ajan joka päivä. Unelma-arjelle ei ole juuri sijaa. Miten tämän ratkaisisi, kun taloudelliseen riippumattomuuteen on vielä pitkä matka?

Yksi vaihtoehto olisi osa-aikatyö, jossa pitäisin esimerkiksi yhden ylimääräisen vapaapäivän viikossa ja eläisin unelma-arkeani silloin. Tällainen järjestely voisi jo tehdä paljon, sillä uskon, että ajoittaiset mutta säännölliset ylimääräiset vapaat maistuisivat itse asiassa täyttä vapautta paremmilta. Rahallisesti menetys olisi noin 10 % nettopalkasta, mutta samalla voisin päätyä vähemmän vastuulliseen tehtävään, josta maksettaisiin vähemmän, mikä kasvattaisi kokonaistappiota.

Toinen vaihtoehto olisi vaihtaa vähemmän vaativaan työympäristöön, jossa esimerkiksi liikunta olisi helppo sovittaa lounasaikaan. Tämä saattaa kuulostaa ylimieliseltä, mutta uskallan väittää, että nykyisessä työssäni teen todennäköisesti vähemmän tunteja kuin kollegani, mutta saan silti enemmän aikaan. Uskon, että vähemmän vaativassa ympäristössä voisin pärjätä melko pienellä panostuksella ja toteuttaa eräänlaista quiet quittingia. 

Tällainen quiet quitting voisi olla hyvä ratkaisu, sillä vaikka vähemmän vaativassa ympäristössä palkka olisi varmaan pienempi, nettopalkkojen erot ovat Suomessa niin olemattomia, ettei sillä olisi merkittävästi väliä. Isompi ongelma voisi olla, että se vähäisempi aika jonka viettäisin työn parissa vietettäisiin tylsässä ympäristössä,  huonompien esimiesten ja  tyhmempien kollegojen keskuudessa. Olen huomannut että usein on parempi olla kuormittunut itse työstä kuin työympäristöstä, ja uskon että vähemmän vaativassa työssä työympäristö saattaisi olla raskaampi.

Ehkä helpoimmin toteutettava ja vähäriskisin vaihtoehto olisi suosiolla laskea rimaa nykyisessä työssäni niin, että voisin sovittaa etätyöpäiviini liikunnan tai pienen määrän sivuprojekteja. Tämä saattaisi olla paras lähtökohta, sillä nykyisessä työpaikassani minulla on jo paljon goodwill-arvoa, jota voin hyödyntää, sekä monia etuja, kuten kiinnostava työ ja lähes täydellinen vapaus päättää, miten haluan työni tehdä. Riman laskeminen voisi tarkoittaa lähinnä riman nostamisen lopettamista ja tietoisen lisävastuun välttelyä, jolloin firma saisi edelleen sen mitä nytkin, muttei hyötyisi erityisesti minun kehittymisestäni.

Sillä välin kun kehittelen suurempia unelmia, voisi olla hyvä ottaa askelia unelma-arkea kohti jo nyt. Minulla on jo tarvittava taloudellinen puskuri tämän mahdollistamiseksi, joten ehkä olisi hyvä alkaa käyttää tätä puskuria enemmän hyväkseni.