Lokakuu 2024 – Ottaisin yhden terveen kuukauden, kiitos

Olen pitänyt vuoden verran kirjaa siitä, mihin meidän rahat menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. En juuri tee budjetteja, vaan olen huomannut, että pelkkä kulujen seuraaminenkin jo ohjaa tekemään fiksumpia rahapäätöksiä. Varallisuuden karttumisen seuraaminen taas auttaa huomaamaan, että kehitystä tapahtuu, vaikka arjessa mikään ei tuntuisikaan liikkuvan. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin.

Elokuussa Syyskuussa Lokakuussa lähinnä sairastelimme. Kulutus ja varallisuus pysyivät aikalailla entisellä tasollaan.

Tulot ja kulutus

Alkuun vähän selvennystä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Käytännössä, koska minä tienaan vähän enemmän kuin vaimoni, siirrän erotuksen yhteistilille, jolta maksetaan kaikki kulut – niin talouden yhteiset kuin henkilökohtaisetkin. Perheemme tulotaso on nyt normaalia matalampi, sillä vaimoni on vanhempainrahalla, kun saimme vuoden 2024 alussa vauvan.

Säästöprosentin laskennassa käyttämäni palkat ovat laskennallisia. Sisällytän niihin myös lomarahat ja edellisen vuoden bonuksen, joka on noin kuukauden palkka. Esimerkiksi lomaraha ei heilauta yhden kuun säästöastetta, vaan se on jo jaettu tasan kaikkien kuukausien tuloihin. Tuloihin sisältyy palkkojen lisäksi lapsilisä, joka on tällaisella kahden lapsen perheellä noin 200 euroa kuussa. Kuluihin luen asuntolainan korot ja kulut, mutta en lyhennystä. En myöskään huomioi sijoitusasuntomme rahavirtaa luvuissa, vaan ainoastaan varallisuuskehityksessäni.

Lokakuussa touhu oli aika samanlaista kuin syyskuussakin – niin rahamielessä kuin muutenkin. Sairastelimme, eli emme päässeet kuluttamaan rahaa oikein mihinkään kivaan. Menot pysyivät kokonaisuutena aika tasan samalla tasolla kuin edelliskuussakin, ja säästöasteemme oli 39 prosenttia. 

Sairastelu näkyi erityisesti terveydenhuoltokuluina. Vaimoni on nyt vanhempainvapaalla, eli poissa työterveyshuollon piiristä. Hän kävi lokakuussa yksityislääkärill, kun julkiselle jonottaminen ei tuntunut oikein kestävältä valinnalta tässä imetyksen ja muun kaaoksen keskellä, ja näistä tutkimuksista tuli mehevä lisäpaukku kokonaismenoihimme. Näinä hetkinä sitä on onnellinen, että olemme saaneet hilattua tulotasomme hyväksi ja kerryttäneet puskuria. Jos talous olisi ahtaalla, tällaiset optiot eivät olisi tarjolla. Sairaanhoidon lisäksi myös apteekkiin meni toista sataa euroa, kun ostelimme panadolin lisäksi kaapin täyteen eri rohtoja, jotka voisivat auttaa pitämään immuniteettimme korkeammalla tulevassa. En tiedä onko niistä apua, mutta aion yrittää. Alkaa tämä kuukausien flunssaputki jo riittää. 

Noin muuten kulut säilyivät silti hallinnassa, ja säästöastekin noudatteli hyvin vuoden alussa arvioimaani budjettia. Kunhan tästä toivutaan, yritämme varmaan tulevina kuukausina tuhlata enemmän rahaa elämän mukavuuksiin. Katsotaan onnistummeko, kun säästäväisyys on aika syväänrakennettua meissä.

Sijoitukset ja varallisuus

Ensin pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Varallisuuteen lasken sijoitusasunnon ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kerran kvartaalissa vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Sijoitusvarallisuuden ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja siihen paikkaan sopiva käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on aina aika paljon suurempi kuin mitä se paria päivää aiemmin oli. 

Minulla on n. 90% salkustani indeksirahastoissa, ja OST:lla n. 10% eli 20 t€. Yritän olla sijoituksissani lähes kokonaan passiivinen, mutta kun välillä tekee mieli treidailla, OST saa toimia alustana siihen. Uskon että tällainen pieni treidailusalkku auttaa minua pysymään sijoitusstrategiassani suurimmalla osalla rahoistani.

Lokakuussa Nordnetin appsin avaamisesta tuli vähän vaihtelevat fiilikset, riippuen siitä mihin aikaan kuusta sen avasi. Kuun alkupuolella mentiin huimaa tahtia ylöspäin, ja tilin kokonaissumma kävi ensimmäistä kertaa yli 260 000 euron rajan, mutta kuun loppuun mennessä oltiin palattu takaisin maanpinnalle ja jopa sinne lähtökuopan pohjalle, kun tilin kokonaissaldo päätyi pari sataa alle edellisen kuukauden saldon. Loppusumma oli 249 869 eurossa, mikä sisälsi vielä 500€ lisäyksen salkkuuni. 

Salkussani on iso siivu eurooppalaisia osakkeita, ja niiden laimea kehitys kaivelee. Tänäkin vuonna olisi kannattannut pysyä Yhdysvalloissa. Yritän muistuttaa itselleni, että kuukausi- tai edes vuosituottojen sijaan tavoittelen näillä indeksisijoituksillani vuosikymmenten yli näkyviä tuottoja, ja niitä silmällä pitäen lykyemmän aikavälin tuotot eivät välttämättä ole edes mitenkään erityisen toivottavia. Uskon että jenkkien ylituotto eurooppaan nähden ei ole mikään taivaan tosi, vaan tasoittuu ennen pitkään. En tiedä miten, mutta uskon että jotenkin. Ja tätä uskomusta vasten sijoitan rahaa myös eurooppalaisiin osakkeisiin, vaikka niin tekemällä olen näyttänyt ja tulen näyttämään hölmöltä varmasti pitkään. Ikävää tästä teesistä tekee, että näen vasta maalissa olinko juuri niin hölmö kuin miltä näytin, vai sittenkin kaukonäköinen.

Noin muuten kuun odottelimme Israelin kostoiskua Iraniin. Lopulta Israel tekikin iskon, mutta aika rajoitetussa mittakaavassa ja toivottavasti niin, ettei Iranin tarvitse leikkiä kovista ja sitten taas pistää omaa kostoaan liikkeelle. Osakkeet ottivat kostoiskun vastaan aika eleettömästi, ja täytyy kyllä sanoa, että tähän maailman sotaisuuteen on turtunut ikävällä tavalla. Pohjoiskorealaiset sotilaat sotivat Euroopassa Venäjän pelipaita päällä, Lähi-idässä hyökkäillään milloin minnekin ja Kiina tekee kovapanosammuntoja Taivanin edustalla. Me ja markkinat vaan scrollataan seuraavaan uutiseen niin kuin tämä olisi normaalia.

Kuun viimeisenä päivänä tileilläni oli 12 589 euroa, ja sijoitusasunnon omapääoma oli 65 879 eurossa. Sijoitusvarojen ja käteisen yhteisarvo oli kuun lopussa 328 337 euroa, mikä on jälleen maltillinen ATH. Hurja ajatus, että perheemme sijoitusvarallisuus on jo puolen miltsin paremmalla puolella.

Kotielämä

Tämän synkän ja flunssaisen lokakuun suurimpana vanhemmuuteen liittyvänä saavutuksena pidän sitä, ettei meidän taapero ole vielä oppinut kiroilemaan, vaikka muutaman oppimahdollisuuden olen tässä kuormituksen keskellä tarjonnutkin. Onneksi puhun vähän laiskasti artikuloiden, ja mumisen juttuja partaani, niin voin uskotella itselleni, että ehkä lapsi ei näitä ole poiminut vielä alitajuntaansakaan.

Totesimme vaimon kanssa kuun alkupuolella, että taisi lapsen uhmaikä alkaa nyt todenteolla. Olen huomannut, että toteamme tämä noin parin kuukauden välein, kun aina tuntuu löytyvän uusi taso, joka saa edellisen näyttämään ihan normaalilta menolta. Harmittaa, että omakin hermo menee tämän uhmaiän keskellä, ja etenkin tällaisina hetkinä kun oman sairastelun vuoksi elämä on rankkaa. Näinä hetkinä tulee ärähdettyä lapselle vaikka tietääkin, että ärähtely ei juuri auta. 

Lapsen hoito on vähän kuin juoksuhiekkaan uppoaminen. Mitä enemmän käyttää energiaa, sitä huonommin homma hoituu. Olen huomannut, että jos onnistun pitämään itseni täysin kiireettömänä ja jopa flegmaattisena niissä tilanteissa, kun pitäisi saada jotain aikaan – illallinen syötyä tai ulkovaatteet puettua – tämä rauhallisuus tarttuu lapseenkin ja hommat hoituvat nopeammin kuin jos yrittäisi puskea niitä eteenpäin. Valitettavasti tällainen ei ole luontainen luonteenpiirteeni, luontaisesti pusken jutut mahdollismman nopeasti maaliin, ja yritän tehdä kaiken määräaikaan mennessä. 

Olen yrittänyt harjoittaa tällaista stooalaisuutta tässä kuussa. Aloin myös pitää kirjaa niistä kerroista, kun ärähdän lapselle reaktion omaisesti, jotta tulisin tietoiseksi näistä fiiliksistä ja oppisin kontrolloimaan niitä paremmin. (Toki joskus ärähdän ihan tarkoituksenmukaisesti, jotta saan jonkun haitallisen toimen loppumaan enkä muilla keinoin saa lapsen huomiota kiinnitettyä. Näitä ärähdyksiä en pidä pahoina.)

Koko kuun alku oli aika uhmaikäistä menoa, mutta kuun lopussa kuitenkin tuntui tapahtuvan jonkinlainen ihmekäänne. Liekö uhmaikään tullut joku tauko, vai olisiko lapsella ollut joku flunssien jälkitauti kehossa, joka aiheutti tuon aiemman kärttyisyyden, mutta kuun viimeisinä päivinä lapsi on yhtäkkiä ollut tosi pirtsakalla tuulella,  syönyt kuin hevonen ja lähtenyt esimerkiksi päiväkotiin todella mielellään. Toivotaan että tämä vaihe kestäisi mahdollisimman pitkään.

Blogi

Lokakuussa aktivoiduin taas blogin suhteen. Saavutin blogissa uusia kävijäennätyksiä, ja täällä vieraili 4500 käyttäjää. Eihän tämä varmaan blogosfäärin mittakaavassa ole mitenkään paljon, mutta olen erittäin positiivisesti yllättynyt tästä, kun silloin kun reilu vuosi sitten aloin kirjoitella tätä blogia, ajattelin että kirjoittaisin lähinnä itselleni ja itsekseni.

Tein sivustolle myös ensimmäisen taloudellisen laskurin, eli Asunnon osto vs. vuokrauslaskurin. Se auttaa miettimään, kannattaisiko omistusasunnon ostamisen sijaan ehkä ennemmin vuokrata vastaava kämppä. Laskuri kumpuaa siitä, etten itse tällaista analyysiä tajunnut tehdä, kun muutimme nykyiseen asuntoomme, vaan ajattelin sokeasti että kunniallinen ihminen asuu omistusasunnossa.

Lokakuun luetuimmat kirjoitukset:

• Onko omistusasunto hyvä idea?
• Mitä opin asunnon osto vs. vuokrauslaskuristani
• Laskuri: Kannattaako asunto ostaa vai vuokrata?
• Miten nettovarallisuuteni on kehittynyt vuodessa?
• Syyskuu 2024 – Sairasta menoa, taas

Jos pidit kirjoituksista, seuraa minua Threadsissa tai Twitterissä, niin saat tiedon uusista postauksista ensimmäisenä!