Olen kohta nelikymppinen kahden lapsen isä, joka tavoittelee puolen miltsin osakesalkkua ja jonkinlaista taloudellista riippumattomuutta. Pidän kirjaa siitä, mihin rahamme menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin. Tässä katsaus menneen kuun tilanteeseen.
Heinäkuussa 2026 minusta tuli taas palkansaaja. Samalla osakemarkkina rankaisi, ja otti salkustani 20 000 euron siivun.
Tulot ja kulutus
Tässä selvennystä siitä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Perheemme toinen lapsi syntyi vuoden 2024 alussa, ja siitä lähtien toinen meistä perheen aikuisista on ollut perhevapaalla.
Heinäkuussa palasin kahdeksan kuukauden isyysvapaan jälkeen taas palkansaajien kunnialliseen joukkoon. Viimeiset kuukaudet isyysvapaasta meni kotihoidontuella, eli tilille tuli vain muutama satanen kuukaudessa. Vaikka palkattomuus ei minua hirveästi häirinnyt, tämän vuoden ensimmäisen palkan saapuminen tilille tuntui yllättävän kivalta. Sorvin ääreen paluu sen sijaan hirvittää.
Palkka oli normaaliakin suurempi, sillä mukana oli lomarahat. (Vanhoille lukijoille tiedoksi, että vaihdoin palkkojen jaksotusta niin, että nykyään en enää tasaa lomarahoja joka kuulle erikseen, vaan säästöprosentin laskennassa käytetty palkka on se ihan varsinainen tilille tullut rahasumma. Tästä johtuen säästöprosentissa tullee olemaan vähän enemmän varianssia jatkossa.)
Tulot olivat suuret, mutta niin olivat menotkin. Vaikka säästäväinen olenkin, olen oikein tyytyväinen tähän korkeaan kulutukseen, sillä sen taustalla on lomareissut. Edellisinä kesinä lomailu on jäänyt vähän vajaaksi, kun eteen on tullut jos jonkinmoista estettä minkä takia kesälomaa on vietetty kotosalla, mutta nyt pääsimme vähän reissaamaankin. Lomailua lukuunottamatta kulujen jakauma oli lähes täysin edellisten kuukausien kopio.
Kun molemmat perheen aikuiset ovat taas palkkatyön parissa, vääntyy säästöprosenttimme tukevasti plussalle. Tässä kuussa säästöön jäi 40% nettotuloista, ja asuntolainan lyhennyksen jälkeen sijoitettavaa jää noin 29%.
Jos ensi kuun menot olisivat viime vuoden tasolla, päästäisiin elokuussa n. 53 % säästöasteeseen, mutta kun tänä vuonna rahaa on kulunut yli 10% edellisvuotta enemmän, uskon että ensikuussa jäädään niukasti alle 50% tason. Molemmat silti ihan riittäviä.
Sijoitukset ja varallisuus
Otetaan alkuun pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Sijoitusvarallisuuteen lasken sijoitusasunnon, tilillä olevat varat ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kolmen kuukauden välein vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Näiden lukujen ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto, jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on yleensä selvästi suurempi kuin pari päivää aiemmin. Sijoitusstrategiani on olla passiivinen ja hyvin maantieteellisesti hajautettu, mutta tämän passiivisalkun rinnalla pidän treidailusalkkua, jonka on tarkoitus olla sivuosassa tässä näytelmässä.
Tässä kuussa hävisin osakemarkkinalla 20 000 euroa. Lentävän alkuvuoden jälkeen sijoitusvarallisuuteni on ollut useamman kuukauden sivuluisussa, ja nyt heinäkuussa notkahdettiin sitten enemmän. Aikamoinen kuoppa, vaikka prosenteissa maltillinen onkin.
Salkun isoin osake EQR jatkoi sutimistaan, ja julkaisi odotetun heikot kesäkuun kvartaalin luvut. Vaikuttaa siltä että seuraavakin kvartaali tulee lähtemään hitaasti liikkeelle, mutta noin tämän hetken tuotannon ulkopuolella yhtiöltä on tullut paljon positiivisia uutisia, esimerkiksi australialaisen kaivosmogulin Andrew Forrestin astuminen omistajakaartiin. Oaktreen poistuminen omistajalistoilta on positiivinen juttu, sillä markkina on saattanut odotella heidän exittiään, ja se on voinut painaa osakekurssia. Kaupassa on sekin positiivista, että Forrestin tiimi lienee tehnyt aika kattavan selvitystyön ennen ostopäätöstään. On kiva että joku muukin kuin sijoitustwitterin anonyymit puurtajat perkaa yhtiön läpikotaisin.
Riskejä tässä positiossa on ainakin seuraavat: viimeisin puoli vuotta näyttää, miten yksi sadekausi voi sotkea tuotannon puoleksi vuodeksi, ja kun käsillä on El Nino -vuosi, voi tällaisia odottamattomia sääilmiöitä osua kohdalle toistekin; Espanjan viranomaisten määräykset Saloron suhteen – EQR sai nootin vesitilanteen hallinnasta, ja lisäksi Waste Storage Facilityn lupatilanne on vieläkin ainakin minulle kysymysmerkki; APT-hinnan lasku kolahtaisi osakkeen hintaan isolla kertoimella. APT:n hinta on tällä hetkellä todella ohuen spot-markkinan varassa, ja pienikin lisäys voisi ehkä heilauttaa markkinaa isosti. Tuotannon kasvattaminen on ollut todella paljon hitaampaa kuin toivottiin, ja jokainen kuukausi lisää saa punttini tutisemaan, kun ATP:n hinnalla on aikaa laskea. Mistä hinnanlasku sitten tulisi? En tiedä, mutta markkinataloudessa joku löytää aina ennen pitkään keinon hyötyä korkeista hinnoista, ja näin tuhoaa korkean hinnan lisätarjonnalla tai vaihtoehtoisilla tuotteilla. Veikkaan että lopulta ATP lähtee laskemaan jostain fintwitille tuntemattomasta syystä, ja tajuamme syyn vasta paljon tapahtuneen jälkeen.
Ja isoin riski on varmaan tuntematon. Koko tämän vuoden EQR-taipaleen aikana yllätyksiä on tullut oikealta ja vasemmalta, ja vaikka suunta on ollut koko ajan oikea, oikein mikään ei ole mennyt odotusten mukaan.
Isoista riskeistä huolimatta minusta positiivisen skenaarion toteutuminen on todennäköisempää, ja sen puolesta betsaan. Vaikka tämän syyskuun kvartaalinkin tuotanto jää kauas siitä, mitä optimiskenaariossa maalaillaan, pitäisi rahaa tulla sisään niin tukevasti, etten myy AUD0.25 osakekurssiin. Itse asiassa lisäsin hieman.
Noin muuten kun perheemme talous on taas kääntynyt ylijäämäiseksi, pääsen pistämään rahaa kuukausisäästön kautta Nordnetiin. Aloin kuukausisäästää maailmanindeksiin, Eurooppaan ja Emerging markets -ETFiin, ja myös Nordnetin Suomi-rahastoon, yhteensä 1700 € kuukaudessa. Tuntui hyvältä pistää kuukausisäästö vetämään, kun en ole perhevapaista johtuen pyörittänyt sitä nyt pariin vuoteen.
Viime kuussa pääsin 500 000 € likvidin varallisuuden tavoitteeseeni, mutta tämän heinäkuun kuopan jäljiltä ollaan taas tuntuvasti rajan alapuolella, 485 000 eurossa. Hurja homma, että vaikka säästäisin 1700 euroa kuussa, mikä on iso raha, tällaisen yhdessä kuukaudessa tulleen 15 000 euron kuopan kurominen umpeen veisi yhdeksän kuukautta. Ja tässä ei kyse ole vielä edes mistään kunnon markkinaromahduksesta. Hyvä kysymys on, onko säästämisessä enää tässä kohtaa mitään järkeä, kun säästetyt summat ovat niin pieniä liruja kokonaisuuden kannalta. Ei varmaan ole, jos säästämisellä kokee jäävänsä jostain paitsi. Minäkin yritän tässä keksiä, mihin rahaa käyttäisi niin, että se tuottaisi onnea eikä vain hetken dopamiinimyrskyjä.
Kotielämä
Heinäkuussa pääsimme lomailemaan koko porukalla, ja se oli kivaa. Pieni kesälenssukin podettiin, mutta se ei sotkenut suunnitelmia liikaa. Lomailimme ihan vain kotimaassa, ja lähinnä kaupungeissa, ja vietimme myös aikaa Helsingissä. Yllättävän paljon tekemistä löytyy ihan läheltäkin, kun on aikaa olla aktiivinen ja tarmoa selvittää tarjontaa.
Vanhempi lapsemme vietti ensimmäistä kertaa aikaa kaverinsa luona ilman meitä vanhempia, ja tajusin, että ihan lähivuosina tällainen kaverin luona kyläily tulee vapauttamaan meidän vapaa-aikaa ihan hirveästi. Tähän asti toisen vanhemmista on pitänyt olla lapsen käytettävissä käytännössä joka vapaa-ajan hetki, ja kohta, parin vuoden sisällä, meillä on mahdollisesti useampikin tunti vapaata viikossa. Muutama tunti ei kuulosta paljolta, mutta nollasta muutamaan tuntiin on ääretön kasvu. Jännää tämä vanhemmuus, kun mikään vaihe ei kestä kovin pitkään, eikä näitä muutoksia oikein osaa arvata etukäteen. Mitähän sitä kaikella tuolla vapautuvalla ajallaan sitten tekisi?! Pitää alkaa suunnitella.
Kesä oli suurimmaksi osaksi aikaa todella kiva, mutta samalla huomasin tässä kuun viimeisenä päivänä hieman pettyväni, kun tajusin että nyt ei ole lauantai vaan vasta perjantai, ja päiväkodin alkuun on vielä kaksi päivää, eikä vain yksi. On tämä tauoton lapsen kanssa touhuaminen aika puurtamistakin. Puurtamista on lisännyt, että nuorempi lapsemme on ilmeisesti joko kehittämässä uhmaikää, tai sitten hänellä on joku pitkäksi venynyt flunssa päällä. Odotan kauhulla syksyä, kun päiväkoti alkaa ja tuo oman sekoilunsa mukanaan, minä palaan pitkän tauon jälkeen töihin ja yritän selvittää itselleni mitä siellä tehtiinkään, ja sitten otetaan vielä tämä ikävaihe siihen lisäksi. Mutta ei auta muuta kuin mennä eespäin ja kohti pimenevää syksyä.
Kiitos seuraamisesta!
Tavoitteet
Asetin tavoitteita vuodelle 2026. Tässä nopea seuranta:
Tavoite 1: Asuinalueen valinta ja asunnon ostaminen. Pausella vieläkin, tai oikeammin olemme nyt ainakin toistaiseksi jäämässä nykyiselle alueellemme.
Tavoite 2: Kolme treeniä viikossa. Yhtenä viikkona ei toteutunut reissuista johtuen, mutta muina sitäkin enemmän.
Tavoite 3: Painoindeksi 25,4 Q2:een mennessä ja sen alle koko vuodeksi. Tuntuu että olen kovimmassa kunnossa ikinä.
Tavoite 4: Nukkumaan ennen klo 23 vähintään viitenä iltana viikossa. Ei toteutunut juuri lainkaan vieläkään 🙂 Ihme hommaa.
Tavoite 5: Lue kirja per kuukausi. Luin kaksi kirjaa heinäkuussa, eli toteutunut joka vuosi tänä vuonna
Vastaa