Olen kohta nelikymppinen kahden lapsen isä, joka tavoittelee puolen miltsin osakesalkkua ja jonkinlaista taloudellista riippumattomuutta. Pidän kirjaa siitä, mihin rahamme menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin. Tässä katsaus menneen kuun tilanteeseen.
Markkina ottaa ja markkina antaa. Heinäkuussa se otti, ja nyt elokuussa antoi sitten vähän reilummalla kädellä takaisin.
Tulot ja kulutus
Tässä selvennystä siitä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Perheemme toinen lapsi syntyi vuoden 2024 alussa, ja siitä lähtien toinen meistä perheen aikuisista on ollut perhevapaalla.
Elokuussa oltiin taas ns. normaalissa elämässä kiinni monen vuoden tauon jälkeen: molemmat aikuiset töissä täyspäiväisesti, ja molemmat lapset päiväkodissa. Jännä ilmiö, että elokuu tuntuu olevan vuodesta toiseen matalakulutuksisimpia kuukausia meidän taloudessamme, ja niin oli tänäkin vuonna.
Kulumme olivat prosentuaalisesti matalalla käytännössä läpi linjan, mutta isoin vaikutus tuli matalista ruokakauppakuluista, jotka taas varmaan johtuivat juuri siitä, että lapset söivät kolme ruokaa päikyssä ja minäkin aamupuuroni töissä.
Ostimme jälleen vähän sisustustavaroita, ja niihin upposi ylimääräinen touhutonni. Ilman sitä kulut olisivat olleet erityisen matalat. Näiden kertaluonteisten kulujen kanssa olen vähän kahdella kannalla: toisaalta isoin vaikutus pitkässä juoksussa tulee siitä, että toistuvat kulut pysyvät matalalla, eikä yksittäisellä isolla erällä ole kokonaisuuden kannalta hirveästi väliä. Mutta toisaalta elämä tuntuu menevän niin, että jos asiaan ei kiinnitä huomiota, sitä helposti löytää joka kuukaudelle oman uniikin kertaluonteisen menoeränsä, joista yhdessä tuleekin sitten merkittävä tekijä säästämisen kannalta.
Sinänsä tämä säästämispuhe on vähän hölmöä minulta tällä hetkellä, sillä yritän opetella pois liiasta säästämisestä: Tietyn pisteen jälkeen, kun rahaa on riittävästi, lisäsäästämisen hyöty laskee, joten kuluttaminen muuttuu järkevämmäksi. Varallisuuteni alkaa olla jo sitä tasoa, että lisäsäästöille ei ole tarvetta, jos vain onnistun antamaan sijoitusteni kasvaa korkoa korolle sössimättä prosessia liiaksi. Kymmenessä vuodessa sijoitusvarallisuuteni pitäisi olla jo miltsin tienoilal, jos vain pidän rahat sijoitettuna, ja se taas tarkoittaa, että olisin melkoisen riippumaton palkkatuloista juuri viisikymppisyyden alkaessa.
Siten, kun lisäsäästämisen hyöty on maltillista tässä kohtaa, minun pitäisi alkaa kouluttaa ajatusmaailmaani pois säästämisestä ja enemmän siihen suuntaan, että ostaisin elämää helpottavia ja mukavuutta lisääviä asioita, vaikka niiden tuoma hyöty olisikin vähän maltillisempi.
Arkeenpaluu johti matalahkoihin kuluihin ja siihen, että saimme molemmat palkkaa. Sen seurauksena taloutemme säästöprosentti palasi pitkästä aikaa 50 % paremmalle puolelle ja oli elokuussa 56 %.
Sijoitukset ja varallisuus
Otetaan alkuun pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Sijoitusvarallisuuteen lasken sijoitusasunnon, tilillä olevat varat ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kolmen kuukauden välein vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Näiden lukujen ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto, jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on yleensä selvästi suurempi kuin pari päivää aiemmin. Sijoitusstrategiani on olla passiivinen ja hyvin maantieteellisesti hajautettu, mutta tämän passiivisalkun rinnalla pidän treidailusalkkua, jonka on tarkoitus olla sivuosassa tässä näytelmässä.
Heinäkuussa osakemarkkinalla tuli takkiin melkein parikymmentätuhatta euroa. Markkina ottaa ja antaa, ja nyt elokuussa se antoi, ja ihan kunnon kauhalla.
Salkun isoin osake EQR lähti nousukiitoon heinäkuun odotettujen vahvojen lukujen jälkeen, ja sen mukana salkkunikin nousi kivasti. Ja kun sanon kivasti, tarkoitan ihan julmetusti. EQR nousun ja yleisen markkinan toipumisen seurauksena osakesalkkuni nousi kuukaudessa 74 000 euroa.
Siis seitsemänkymmentäneljätuhatta euroa.
Herranen aika.
Kuun loppua kohti alkoi olla jo sen verran euforinen olo, että tässä olisi ehkä syytä alkaa kevennellä osaketta. Yleensä nimittäin oma sisäinen olotilani kertoo jotain myös markkinan olotilasta, ja olen oppinut, että usein on fiksua toimia päinvastoin kuin miltä sisällä tuntuu. Kun sijoittaminen ahdistaa, on aika ostaa. Kun vaurastuminen tuntuu varmalta, on aika myydä.
Ehkä juuri siksi pitäisi nyt vähän myydä.
Osakemarkkinan yleisen nousun ja onnekkaiden osakepoimintojen seurauksena likvidivarallisuuteni, eli käteiset, rahastot ja osakkeet, ylsivät 559 000 euroon. Siis tukevasti yli 500 000 euron tavoitteeni.
Ja kun tähän laittaa sijoitusasunnon OPO päälle – joka muuten tässäkin kuussa laski Excelissäni, kun korjasin sen arvoa indeksimuutoksen mukaisesti – ollaan jo 620 000 euron sijoitusvarallisuudessa.
Vuodessa tämä summa on paisunut yli 250 000 euroa, eli 86%. Ihan älytöntä menoa.
Tuntuu, että nyt on viimeistään aika alkaa miettiä, miten omaisuus säilytetään, eikä niinkään sitä, miten sitä kasvatetaan maksimaalisesti.
Kotielämä
Pienemmän lapsen päiväkotiura alkoi, ja se tietenkin tuntui vähän jännittävältä koko porukasta.
Muistan hyvin esikoisemme ensimmäisen itsenäisen päiväkotipäivän. Kun jätin lapsen sinne, sain nieleskellä kyyneliä ihan tosissani, kun pikkuisen jättäminen sinne aidan taakse tuntui niin haikealta. Tämän toisen lapsen kanssa homma meni ihan eri tavalla rutiinilla, ja tuntui enemmän käytännön haasteelta kuin kovin tunteelliselta koetukselta.
Liekö tämä oma asenteeni, joka vaikutti – se, ettei minusta huokunut vastaava surullisen haikea energia – vai oliko syynä se, että toinen lapsemme aloitti päikkyuransa melkein vuoden vanhempana kuin esikoinen, mutta hän näyttää näin muutaman viikon kokemuksella vain sujahtaneen sisään systeemiin. Iso tekijä varmasti on siinäkin, että olemme vieneet ja noutaneet esikoista yhdessä melkein jo vuoden, eli konsepti on tullut hänelle tutuksi. Toki alussa oli muutama vähän vaikeampi päivä, mutta jo ensimmäisellä viikolla hän oli löytänyt kavereita eikä meinannut malttaa edes lähteä kotiin noutohetkellä, kun leikki meinasi jäädä kesken. Ykköslapsella koko ensimmäinen vuosi oli aika takkuinen, ja muistan, miten hän istui portin vieressä odottamassa, että koska se äiti tai isä tulisi vapauttamaan hänet täältä laitoksesta.
Kun taaperomme vain sujahti päikkyyn, oma töihinpaluuni taas oli reilun 9 kuukauden isyysvapaan jälkeen juuri niin iso henkinen shokki kuin voisi ajatella. Ensimmäsien viikon ahdistuksen keskellä ehdin miettiä moneen kertaan, että minne sitä vaihtaisi, tai että voisiko sitä vain heittäytyä elämään osakesalkulla, kun olen tällainen sijoitusnero, jonka salkku vain nousee päivästä toiseen. Lotonkin ostin. Nyt muutaman viikon jälkeen olen kuitenkin löytänyt hyvän tekemisen ilon ja sukeltanut aika syvälle AI:n syövereihin. Tuntuu, että työelämä on aika erilainen kuin lähtiessä, ja se tuntuu innostavalta. Täällä on aika paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia tehdä asioita uudella tavalla.
Tästä alkaakin sitten syksy, ja katsotaan, minkälaisia käänteitä se tuo tullessaan. Näin edeltä katsoen syys-lokakuu ja ehkä marraskuukin vaikuttavat melkoisen kuormittavilta, joten toivottavasti saan pidettyä jonkinlaisen pilkkeen silmäkulmassa. Tähän tulevaan stressikuormaankin liittyen harkitsen vakavasti EQR-position pienentämistä, sillä vaikka seuranta on ollut todella kiinnostavaa, huomaan sen vievän minulta ihan liikaa aivokapasiteettia ja huomiota. Return on Brain Damage on ihan todellinen tarkasteltava muuttuja etenkin näin pitkän taipaleen jälkeen.
Noin muuten sain tässä kuussa kasaan 2000 seuraajaa Twitterissä, ja blogikin taisi täyttää juuri kolme vuotta. Mukavia merkkipaaluja molemmat! Kiitos seuraamisesta, ja pistä blogi jakoon somessa, jos jaksoit tänne asti lukea.
Tavoitteet
Asetin tavoitteita vuodelle 2026. Tässä nopea seuranta:
Tavoite 1: Asuinalueen valinta ja asunnon ostaminen. Pausella vieläkin, tai oikeammin olemme nyt ainakin toistaiseksi jäämässä nykyiselle alueellemme.
Tavoite 2: Kolme treeniä viikossa. Edelleen toteutunut joka viikko, ja tässä kuussa tavoite on täyttynyt työmatkapyöräilyn ansiosta entistäkin helpommin.!
Tavoite 3: Painoindeksi 25,4 Q2:een mennessä ja sen alle koko vuodeksi. Olen tavoitteessani!
Tavoite 4: Nukkumaan ennen klo 23 vähintään viitenä iltana viikossa. Toteutuu huonosti, mutta elokuu oli vähän parempi, kun koko perhe on arjen parissa taas.
Tavoite 5: Lue kirja per kuukausi. Ensimmäinen epäonnistunut kuukausi. Syynä on pitkälti se, että olen AI-koodaillut koko kuukauden kaiken ylimääräisen ajan. Pidän tätä kuitenkin todella kehittävänä ja opettavana touhuna, joten en paheksu itseäni.
Vastaa