Olen kohta nelikymppinen kahden lapsen isä, joka tavoittelee puolen miltsin osakesalkkua ja jonkinlaista taloudellista riippumattomuutta. Pidän kirjaa siitä, mihin rahamme menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin. Tässä katsaus menneen kuun tilanteeseen.
Kesäkuussa likvidi varallisuuteni sulki ensimmäistä kertaa blogin alussa asettamaan tavoitteeseeni: 500 000 € yläpuolelle. Aloitetaan kuitenkin perinteiseen tapaan tuloista ja kulutuksesta.
Tulot ja kulutus
Tässä selvennystä siitä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Perheemme toinen lapsi syntyi vuoden 2024 alussa, ja tulotasomme on nyt normaalia matalampi, koska olen perhevapaalla. En huomioi sijoitusasuntomme rahavirtoja säästöasteen laskennassa.
Kesäkuu oli minun osaltani tuloton kuukausi, sillä olin sössinyt kotihoidontukihakemukseni kanssa. Parisataa jäi saamatta, tai oikeammin saan ne takautuvasti. Kyseessä oli tiettävästi viimeinen kotihoidontukikuukausi, sillä heinäkuussa aloitan taas töissä ja saan lomarahatkin.
Olen tosi tyytyväinen, ettei tämä palkattomuus ole ahdistanut minua oikein lainkaan, vaan olen osannut suhtautua asiaan vain elämänvaiheeseen liittyvänä hetkellisenä asiana. Viime isyysvapaalla nelisen vuotta sitten koin aitoja ahdistuksen tunteita kun tilillä oleva summa alkoi lähestyä nollaa. Emmekä edes menneet mitenkään lähelle sitä nollapistettä, vaan pelkkä negatiivinen kulmakerroin sai olon jotenkin tukalaksi. Ehkä budjetointi on auttanut, ja toki varallisuutta on nyt osakkeissa moninkertaisesti.
Emme antaneet kesäkuun matalien tulojen vaikuttaa kulutukseemme mitenkään, vaan elelimme aivan normaalilla tavalla. Olin ajatellut että lomareissut söisivät rahaa enemmänkin, mutta sairastapausten takia vietimmekin aikaa enemmän kotona. Olisi toki ollut mukavampaa päästä reissuun.
Kassavirran näkökulmasta kuukausi oli ruma, sillä minun tulottomuuteni lisäksi aloimme lyhentää asuntolainaamme taas melkein parin vuoden tauon jälkeen. Tämä lyhennysvapaa on aivan ilmiselvän järkevä liike, kun vielä sain sen pankista kulutta. Kun elämässä tulee eteen hetkellisiä tulokuoppia, on minusta fiksua pitää elintaso tasaisena ja elää säästöillä, tai tässä tapauksessa lakkauttaa lisäsäästäminen.
En laske lainanlyhennystä kuluihin, joten sen takia seuraamani säästöaste ei lyhennysten alkamisesta muutu. Vähän minua kyllä häiritsee tämä epäloogisuus seurannassani: en laske lainanlyhennyksiä kuluiksi, mutta toisaalta en myöskään laske kotiin sidottua varallisuutta varallisuusseurantaani, ja vaan sisällytän siihen vain sijoituksissa ja tileillä olevan varallisuuden. Kirjanpito ei siis täsmää.
Toivon että heinäkuussa saamme kulutettua enemmän rahaa lomailun merkeissä. Sairastelut ovat rajoittaneet kulutusjuhliamme turhan paljon edellisinä kesinä.
Sijoitukset ja varallisuus
Otetaan alkuun pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Sijoitusvarallisuuteen lasken sijoitusasunnon, tilillä olevat varat ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kolmen kuukauden välein vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Näiden lukujen ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto, jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on yleensä selvästi suurempi kuin pari päivää aiemmin. Sijoitusstrategiani on olla passiivinen ja hyvin maantieteellisesti hajautettu, mutta tämän passiivisalkun rinnalla pidän treidailusalkkua, jonka on tarkoitus olla sivuosassa tässä näytelmässä.
Kesäkuussa seurailin jälleen isoimman positioni EQR:n menoa tekemättä oikein mitään liikkeitä. Kuun alussa jatkettiin alamäkeä, ja taidettiin koukata ihan AUD 0,20 tasoilla. Espanjan kaivos on ollut vedenpeitossa ja tuottanut puoliteholla, ja liekö se syönyt kurssia.
Kuun puolivälin jälkeen alkoi tuntua, että EQR:n sentimentti on kääntymässä. Volframista ja EQR:stä alkoi kuulua positiivista, firma kertoi porausohjelmastaan ja että Espanjan kaivos saadaan kuivaksi kuun loppuun mennessä, ja kun referenssihinnatkin (APT:n spot-hinta) kääntyivät pieneen nousuun Euroopassa, meno tuntui jo hyvältä. EQR päätti kuukauden 29 senttiin, ja on kivan tuntuisella nousu-uralla.
Kuun puolivälissä kun EQR oli siellä pohjissa, mieleni teki hirveästi ostaa sitä lisää. Onnistuin istumaan kuitenkin käsien päällä. Vaikka nykytiedolla ostaminen olisi kannattanut, isossa kuvassa pidän parempana, että tästedes ainoastaan myyn tätä osaketta, jotta vältän ns. round trippaamisen jossa matkustan tämän syklisen firman kyydissä pohjalta huipulle ja takaisin alas. Jossain kohtaa eteen tullee se dippi, joka ei olekaan u-kirjaimen muotoinen, ja jos treenaan itseni ostamaan laskevaan kurssiin, on voittojen menettämisen riski todellinen, kun lopullisempi käänne joskus osuu kohdalle.
Noin muutenkin olen huomannut, että mieleni tekee ostaa yksittäisiä osakkeita ja spekuloida noilla Mandatumissa olevilla rahoilla, joita on vapautunut EQR:n keventelystä. EQR-arpa osui ja on tuottanut satumaisesti viimeisen 9 kuukauden aikana, ja tähän tunteeseen on helppoa jäädä koukkuun. Minun on syytä tehdä tässä ryhtiliikettä ja palata sijoitusstrategiaani, eli ajatuksettomaan ja ajoituksettomaan indeksisijoittamiseen. EQR:n kanssa joutunen kuitenkin istumaan vielä lokakuulle, ennen kuin sijoitusteesi on pelattu loppuun.
Ja loppuun pelaamisesta puheen ollen, olen nyt blogin aloituksessa asettamassani tavoitteessa, kun kuukauden lopussa osakevarallisuuteni ja käteiseni ylittivät 500 000 € rajan. Tämä matka on mennyt ihan eri tavalla kuin ajattelin, nimittäin n. 10 vuotta tavoiteaikatauluani nopeammin. Viimeisen vuoden aikana varallisuuteni on paisunut yli 200 000 €, eli melkein tuplautunut, suurimmaksi osaksi juuri tämän volfram-pelin ansiosta. Tästä hurjasta vauhdista johtuen en oikein osaa suhtautua tähän summaan oikein mitenkään, enkä oikein halua juhliakaan sitä ennen kuin volfram-peli on ohi ja olen palannut turvalliseen indeksipainotteiseen sijoittamiseen.
Fiilis on, että vaikka olenkin tehnyt tämän osakkeen ja volfram-markkinan suhteen paljon tutkimusta, oikeasti suurin osa tuloksesta on tullut ihan vain säkällä. Volframiin kompastuminen oli älytön onnenkantamoinen, eikä sellaisen varaan voi rakentaa tulevaisuutta. Tästä täysosumasta huolimatta uskon edelleen, että laajasti hajautettu indeksipainotteinen salkku on paras sijoitustapa. Sen takia siihen on syytä palata, vaikka kuinka tekisi mieli löytää seuraava vastaava voittava arpa. Kirjoittelen toivottavasti lähitulevassa kattavamman tekstin siitä, miten tämä varallisuus on kasautunut.
Kotielämä
Olen ollut nyt kohta kahdeksan kuukautta isyysvapaalla, ja tuntuu, että tässä on saavutettu jonkinlainen käännekohta: vapaan isoimmat hyödyt ovat alkaneet näkyä vasta ihan tässä loppusuoralla. Näinä kahtena viimeisimpänä kuukautena meille on syntynyt taaperon kanssa paljon aiempaa syvempi yhteys, ja joissain kohdissa käy nykyään jopa niin, että minä olen se toivottu yhteistyökumppani äidin sijaan. Esimerkiksi iltaisin kirjan lukeminen ja monet ulkoilujutut ovat sellaisia, joissa lapsi vaatii minut mukaan, kun vielä viime syksynä äiti oli aina parempi vaihtoehto, jos hän vain oli tarjolla.
Nuo yhteiset iltahetket taaperon kanssa ovat mukavia, ja nyt minulla on niistä dataakin. Harva se ilta Garmin-kelloni sanoo yhteisen luku- ja köllöttelyhetken jälkeen, että ”hienoa, että sait lepohetken iltaan, se auttaa yöunien kanssa”.
Lukuhetkien stressinpoisto on tullut tarpeeseen, sillä olen ollut mukana muutamassa työhaastatteluprosessissa, ja ne ovat olleet yllättävän kuormittavia. Valitettavasti kaikki prosessit menivät puihin. Toisiin sanoin itse ei, ja toiset sanoivat minulle. Tappiot eivät olleet erityisen kirveleviä, sillä vaihtoehdot olivat kaikki vähän kädenlämpöisiä, mutta toisaalta tittelin- ja palkankorotus sekä uudet kuviot olisivat olleet ihan kivaa vaihtelua.
On ollut mukava huomata, että C-tason rooleihinkin voisi olla rahkeita ja että CV on sillä tasolla, että se herättää headhuntereiden kiinnostuksen. Minulla on kypsynyt ajatus, että haluaisin kokeilla vielä ylimmän tason tehtäviä, vaikka periaatteessa jonkinlainen downshiftauskin voisi olla mahdollista. Jos noita tehtäviä ei kokeile nyt, downshiftaamisen jälkeen niitä ei välttämättä pääse enää koskaan kokeilemaan. Pitää vain jatkaa maltilla nykyisellä tiellä, verkostoitua aktiivisesti ja pitää silmät auki sen suhteen, mitä eteen tulee.
Työpaikan vaihtosuunnitelmien kariutuminen saattaa todellisuudessa olla siunaus. Syksystä on tulossa raskas: taaperon päiväkodin aloitus, oma töihinpaluuni organisaatioon, joka on muuttunut valtavasti, ja työmarkkinoiden epävarmuus, joka uhkaa vaikuttaa meidänkin perheeseemme, tulevat varmasti kuormittamaan elokuusta alkaen. Heinäkuussa pitää nyt koittaa ottaa iisisti ja latailla akkuja. Yritän myös rakentaa fyysistä kuntoa paremmaksi, jotta syksyllä on puskuria.
Tavoitteet
Asetin tavoitteita vuodelle 2026. Tässä nopea seuranta:
Tavoite 1: Asuinalueen valinta ja asunnon ostaminen. Pausella vieläkin, tai oikeammin olemme nyt ainakin toistaiseksi jäämässä nykyiselle alueellemme.
Tavoite 2: Kolme treeniä viikossa. Toteutunut nyt koko vuoden joka viikko!
Tavoite 3: Painoindeksi 25,4 Q2:een mennessä ja sen alle koko vuodeksi. Olen tavoitteessani!
Tavoite 4: Nukkumaan ennen klo 23 vähintään viitenä iltana viikossa. Ei toteutunut juuri lainkaan vieläkään 🙂
Tavoite 5: Lue kirja per kuukausi. Luin tasan yhden kirjan kesäkuussa, mikä riittää tavoitteeseen, muttei ole erityisen kehuttava suoritus.
Vastaa