Matkani puoleen miljoonaan

Saavutin kesäkuussa merkittävän merkkipaalun, kun omistamieni osakkeiden, rahastojen ja käteisen arvo ylitti 500 000 €:n rajan.

Asetin tämän tavoitteen, kun aloittelin blogiani, sillä tuntui, että joku tavoite tällaisella varallisuusseurannalla pitäisi olla. Jos ei muuten, niin ihan vain lukijoiden mielenkiinnon kutkuttamiseksi.

Tavoite tuli siitä, että 500 000 €:lla voisi neljän prosentin säännöllä nostaa 20 000 € vuodessa, ja kun tähän päälle laskee vuokra-asuntomme vuokratuoton, pääomatuloilla olisi kattanut suunnilleen minun osuuteni taloutemme kiinteistä kuluista. Noh, todellisuudessa olisimme tarvinneet vähän suuremman summan, mutta puoli miltsiä tuntui kivan pyöreältä luvulta. Se tuntui myös luvulta, joka oli riittävän kaukainen toimiakseen motivaattorina olematta silti niin kaukainen, että se tuntuisi saavuttamattomalta.

Tavoite on nyt saavutettu, ja paljon nopeammin kuin ajattelin.

Aloin pitää varallisuus- tai säästöasteseurantaa säännöllisesti vasta tämän blogin alkupisteessä, vuoden 2023 syksyllä, ja matka siihen pisteeseen on ollut vähän hatarien muistikuvien varassa. Mutta nyt löysin kovalevyn kätköistä historiallisia dokkareita, joiden avulla onnistuin muodostamaan yllättävänkin tarkan kuvan varallisuuden kehittymisestä, ja melko tarkan kuvan kulujen ja säästöasteen kehityksestä aina vuoteen 2021 asti, eli ensimmäisen lapsemme syntymään asti.

Avaan tässä artikkelissa matkaani puolen miltsin sijoitusvarallisuuteen.

2012 – 2016 Siirtymä työelämään

Siirryin työelämään vuoden 2011 lopussa.

Tähän asti olin elellyt opiskelijana kesätyö- ja hanttihommarahoilla. Vuoden 2011 lopussa, kun olin tehnyt jokusen kuukauden oman alani töitä, varallisuuteni oli 23 500 euroa. Tästä n. 10 000 euroa tuli palkkiona lopputyöstäni ja sain samoihin aikoihin vanhemmiltani ennakkoperintönä n. 9 000 euroa. (Eli tähän kohtaan voivat lopettaa lukemisen kaikki ne, jotka etsivät vahvistusta sille, että faijan rahoilla kaikki surffaa.)

Pääsin siis ponnistamaan työelämään aika tukevassa asemassa, hyvän pesämunan turvin. Kaiken lisäksi opiskelija-asuntola salli asumisen vielä hyvän pätkän valmistumispäivän jälkeenkin, joten rahaa meni vain vähän reilu tonni kuussa. Opiskeluajoista selkärangassa ollut säästäväinen elämäntapa teki sen, että vuonna 2012 sain säästöön keskimäärin 51% nettopalkastani.

Opiskelijan elämäntyyli karisi kuitenkin pikku hiljaa, ja niin kuin monille käy, nostin elinkustannuksia sitä mukaa, kun palkkakin kohosi. Itse asiassa nopeamminkin. Vuodesta 2012 vuoteen 2016 palkkani kasvoi 45 %, ja samaan aikaan kuluni tuplaantuivat. Tämän seurauksena säästöprosenttini laski tasaisesti vuosi vuodelta aina 28 %:iin vuonna 2016.

Onneksi olin ihan hyväpalkkaisissa töissä, joten tuollaisella maltillisemmallakin säästöprosentilla säästöön jäi 10-15 000 euroa vuodessa jokaisena vuonna 2012–2016.Pääasiassa panttasin säästöjä pankkitililleni, mutta vuonna 2012 aloin myös säästää ASP-tilille. Vuoden 2012 lopussa varallisuuteni oli 32 000 euroa ja vuoden 2013 loppuun mennessä olin paisuttanut pankki- ja ASP-tilieni saldot yhteensä 46 000 euroon.

Vaikka rahaa jäikin jemmaan, vasta vuoden 2014 alkupuolella aloin kuukausisäästää rahastoihin. Laitoin noin 500 € kuukaudessa neljään indeksirahastoon ja jatkoin tätä seuraavat pari vuotta. Mitään päiväkirjaa tai muistiinpanoja tältä ajalta löydykään, muistan, että olin koko tämän ajan liikkeellä aika varovaisilla ja karhuisilla mietteillä. Valitsin Seligsonin isojen brändien rahaston ja Pharma-rahaston, kun ajattelin, että nämä olisivat defensiivisiä, mikäli markkinalla tulisi isompaa kuoppaa. Laitoin myös Eurooppa- ja Aasia-rahastoihin, sillä jo silloin tuntui, että jenkkilä on kallis markkina.

Vuoden 2014 aikana likvidi varallisuuteni rikkoi 50 000 euron rajan. Tästä merkkipaalusta, niin kuin oikein mistään muustakaan merkkipaalusta ennen 250 000 €:n rikkomista, minulla ei ole jäänyt mitään muistijälkeä. Rahaa jäi vain yli, ja se kasautui tilille.

Jatkoin kuukausisäästöä samalla linjalla vuoden 2016 puoliväliin asti, eli parin vuoden ajan, mutta sitten keskeytin säännölliset sijoitukset. En ole kirjannut muistiin, mistä tämä aivopieru syntyi, mutta muistan hyvin, miten tuohon aikaan jänskätin Kiinan kiinteistömarkkinan ongelmia, joista esimerkiksi The Economist kertoi tuolloin ahkerasti. Silloin ainakin minun päässäni narratiivi oli, että Kiinan kiinteistösektori posahtaa ja vetää mukanaan länsimaat, ja tämä tarina varmasti vetosi, sillä finanssikriisi oli vielä aika tuoreessa muistissa.

Vaikka olin lukenut A Random Walk Down Wall Streetin jo kauan sitten ja periaatteessa tiesin, ettei markkinaa voi ajoittaa, yritin sitä silti säätelemällä sijoitusastettani kuukausisäästösopimuksen kautta ja kerryttämällä käteistä tilille. On hyvin eri asia tietää, että markkina on riittävän tehokas, jotta kikkailu ei kannata, kuin oikeasti sisäistää asia ja toimia sen mukaan.

Vuoden 2016 lopussa varallisuuteni oli 70 000 euroa, ja tästä tuottoa oli alle 1 000 €. Käytännössä koko summa oli säästöjä pl. tuo ennakkoperintö, jonka sain valmistumisen aikoihin.

2017–2020 Dinkkuelämää

Vuoden 2017 alussa ostimme asunnon ja muutimme yhteen puolisoni kanssa, ja siitä alkoi dinkkuelämäni (DINK = dual income, no kids).

Jostain muistan lukeneeni, että kulut skaalaavat talouden asukkaiden neliöjuureen, eli jos yksinasuvalla rahaa menee yhden yksikön verran, kahdella menisi neliöjuuri 2, eli n. 1,41 yksikköä. Per henkilö tämä olisi noin 30 % vähemmän. Minun kohdallani tämä nyrkkisääntö näyttää pitäneen. suurin piirtein paikkansa. Kulujen lasku oli tervetullut, sillä olin nostanut menojani elintasohissin mukana merkittävästi, ja säästöprosenttini vuonna 2016 oli vain 27,5 %.

Dinkkutalouden synergioiden ohella säästäväisyydessä auttoi, että muutimme omistusasuntoon aikana, jolloin lainakorot olivat nollassa. Asumisen kuluni laskivat alle puoleen yksinasumisen vuokramenoista.

Samaan aikaan parisuhteen aiheuttama lisääntynyt kotoilu leikkasi menoja runsaasti. Kulut laskivat vuosi vuodelta, sillä varmaan kotoilimme enenevissä määrin, ja vuonna 2020 kulukuuri huipentui koronavuoteen. Silloin rahaa meni melkein saman verran kuin viimeisenä opiskeluvuotenani. Aika vähällä sitä tulee toimeen!

Kulut laskivat, mutta samaan aikaan tulot nousivat. Vaihdoin työpaikkaa pariinkin kertaan, ja molemmat siirrot toivat kivan pienen palkankorotuksen. Säästöaste hyppäsi yhteenmuuton yhteydessä 28 %:sta 56 %:iin ja kasvoi seuraavien vuosien ainaka aina vuoden 2020 64 %:iin.

Nämä vuodet ovat suurin syy sille, miksi olen nykyään verrattain varakas. Vuosina 2017–2020 minulla jäi säästöön yli 30 000 euroa vuodessa, eli neljän vuoden aikana yli 120 000 euroa. Huima summa.

Ensimmäisen asunnon ostaminen söi likvidiä varallisuutta, mutta sadan tonnin likvidivarallisuus tuli kasaan jossain vuoden 2018 alkupuolella. Summa tuli kasaan melkein puhtaasti säästöillä: minulla oli osakkeissa vain noin 20 000 euroa, ja siitäkin yli 15 000 oli omia talletuksia. Käytännössä aloin painaa rahojani isommin osakkeisiin vasta vuoden 2019 ja 2020 aikana. Vuonna 2019 tallensin Nordnetiin 33 000 euroa ja vuonna 2020 49 000 euroa.

Vuoden 2020 lopussa minulla oli kasassa jo 213 000 euroa, ja tästä 111 tonnia osakkeissa. Edelleen arvo-osuustilin talletusten määrä oli 90 000 euroa, eli tuoton osuus 200 tonnin varallisuudesta oli vain kymmenesosa. Säästäminen on ollut minulla merkittävä iso osa varallisuuden kasvua. Tai kääntäen: jos olisin vähän optimistisempi ihminen ja olisin sijoittanut rahojani, minulle olisi tullut varallisuudelleni tuottoakin, ja olisin huomattavasti nykyistä varakkaampi.

Kohtuukon käteispaino saa minut melkein voimaan pahoin, kun mietin niitä kaikkia menetettyjä tuottoja. Puolustuksekseni mainittakoon, että suuren käteispainon taustalla painoi myös se, että suunnitelmissa oli perustaa perhe, ja etsimme aktiivisesti isompaa asuntoa. Halusin varmistua siitä, ettei sijoitustoiminta ole esteenä sopivan kodin ostamiselle. Taustalla painoi myös se, että koko ajan oli fiilis, että osakkeet ovat kalliita.

2021 Ensimmäinen lapsi

Vuonna 2021 saimme ensimmäisen lapsemme ja lähinnä kökimme omissa oloissamme koronaa paossa.

Tästä vuodesta ei ole paljoa muistiinpanoja. Nordnetin raporttien perusteella en laittanut vuoden aikana euroakaan lisää rahaa sijoituksiin. Tulomme tippuivat, kun puolisoni oli perhevapaalla, ja isäksi tulon takia olin aiempaakin turvallisuushakuisempi. Minua mietitytti, paljonko tähän lapsihommaan tulee menemään rahaa ja miten asiat etenevät.

Tulojen tippumisen lisäksi sijoittamattomuutta selitti, että ihan jokainen markkina oli tuntunut äärimmäisen kuumalta aina koronasta lähtien. Ei vain sellaiselta normaalin kuplaiselta, miltä markkina oli tuntunut koko sijoitusurani ajan, vaan sellaiselta täysin mielenvikaisen kuumalta. Sijoitussomessa oltiin sitä mieltä, että pitää olla aika tunari, jos ei indeksiä voita, ja markkinat laukkasivat ylös. Kaikille oli selvää, että korot eivät pääse nousemaan, ja mikäs sen mukavampaa kuin sijoittaa korkorahalla. Etenkin asuntosijoittaminen tuntui näyttäytyvän jokaiselle helppona tapana vaurastua.

Vuonna 2021 meilläkin oli kova asuntokuume päällä, sillä asuimme lapsen kanssa pariskunnalle sopivassa asunnossa ja olimme etsineet uutta kotia jo toista vuotta. Seinät alkoivat kaatua päälle. Asuntojen hinnat olivat joka näytöllä korkeammat kuin edellisessä, ja tuntui, että jokainen kuukausi, kun emme osta uutta kotia, tarkoittaa kymppitonnien tappiota, kun joudumme maksamaan asunnosta enemmän. Jokainen kuukausi tuntui myös menetetyltä mahdollisuudelta hyötyä nollakorkoisesta lainasta.

Vuoden 2021 lopussa varallisuuteni oli jo 268 000 euroa. Vaikken sijoittanut euroakaan enempää, salkkuni kasvoi tämän ensimmäisen perhevapaavuoden aikana 25 000 euroa, 111 000 €:sta 136 000 euroon. Muistan, miten tämäkin yli 20 %:n tuotto tuntui tuhnuiselta somen sankareihin verrattuna, vaikka todellisuudessa tuo on huima nousu.

Säästöprosenttini oli tippunut edellisvuoden 64 %:sta 56 %:iin, kun vaimoni tulot laskivat perhevapaan takia ja kulumme nousivat lapsen tultua. Kuukausikulut olivat noin 20 % ja noin 400 € korkeammat kuin edellisvuonna, sillä ostelimme lastentarvikkeita ja vaippoja sun muuta. Tästä luvusta ei ole netotettu lapsivakuutukseen menneitä lääkärikuluja, joita oli vauvavuonna paljon, eli todellinen kulujen kasvu lienee vähän maltillisempi.

2022 – Asunnon päivitys ja korkojen nousu

Vuoden 2022 tammikuussa viimein löysimme itsellemme uuden asunnon ja ostimme sen hinnasta huolimatta. Ostimme halvemman kämpän kuin alun perin suunnittelimme, joten en päässyt käyttämään massiiviseksi paisunutta käteispuskuria läheskään kokonaan asuntoon. Asuntoon meni kuitenkin 50 000 € käteistä, eli ihan kohtalainen summa, ja tämä siis katosi likvideistä varoista, joita tässä seurailen.

Kun ostimme asunnon, ei mennyt aikaakaan, kun Venäjä rysäytti Ukrainaan ihan todenteolla. Sen seurauksena osakkeet kyykkäsivät ja korot lähtivät kunnolla nousuun. Jälleen olin liian ujo ja hidas ostamaan dipistä merkittäviä määriä, mutta kunniakseni sanon, että vuoden 2022 aikana talletin Nordnetiin 48 000 euroa käteistä, pääasiassa käteispuskuristani. Kuukausisäästöt olivat koko alkuvuoden tauolla, sillä elelimme yhä vain yksillä tuloilla, kun vaimoni oli kotihoidontuella, ja sitten minä hyppäsin isyysvapaille. Matalista tuloista ja lapsen ja inflaation aiheuttamasta kulujenkasvusta johtuen säästöasteemme laski 38%:iin.

Vuoden lopussa Nordnet-salkkuni oli kasvanut 136 000 eurosta 181 000 euroon. Tuosta 181 000 euron salkusta melkein 140 000 oli talletuksia, eli tuottojen osuus sijoitusvarallisuudesta oli tässä vaiheessa matkaa noin 30 %, eli edelleen todella maltillinen.

Osakesalkun lisäksi minulla oli vuoden lopussa käteistä noin 34 000 €, eli kokonaisuudessaan likvidi varallisuuteni oli noin 216 000 euroa, eli matalampi kuin edellisvuonna. Likvidi varallisuus upposi uuden asunnon seiniin.

2023 – Mörnintää

Vuoden 2023 aikana meno jatkui tasaisena. Olimme molemmat töissä, joten pääsin kuukausisäästämään n. 1 250 euron summan per kk, ja laitoin myös könttäsijoituksia niin, että vuoden aikana talletin Nordnetiin yhteensä 29 000 euroa.

Salkku sulkeutui tuona vuonna noin 228 000 euroon. Kokonaisuudessaan 228 000 euron salkusta talletusten osuus oli noin 170 000 euroa, eli koko yhdeksän vuoden sijoitushistorian osalta salkun kokonaissummasta vain reilu 30 % oli tuottoja. Euroissa tuottoa oli toki jo melkein 50 000 euroa.

Käytännössä salkkuni meni sivusuuntaisesti vuoden 2021 loppupuolelta aina tuonne 2023 syksyyn asti ja alkoi kasvaa vasta silloin. Tuotottomuus johtui paljon siitä, että salkun painopiste oli isommin Euroopassa ja Suomessa. Säästäminen oli ainoa tekijä, joka piti varallisuuteni kasvussa tänä aikana. Säästöaste oli tähän aikaan, yhden lapsen arjessa, normaaleina kuukausina 51–54 % tienoilla.

Vuoden 2023 syyskuusta lähtien olenkin kirjoittanut kuukausikatsauksia, mutta siltä varalta, ettette ole seuranneet matkaa silmä kovana, päivitetään nämä viimeisetkin kuukaudet.

2024 Toinen lapsi

Vuonna 2024 meille putkahti toinen lapsi, ja tulopuoli laski jälleen. Säästöaste pysyi useimpina kuukausina kuitenkin 50 %:n yläpuolella aina sinne joulukuuhun 2024 asti, sillä vaimoni oli ansiosidonnaisella vanhempainrahalla ja minä töissä. Tuon jälkeen säästöaste on ollut enemmän ja vähemmän nollan ympärillä.

Varallisuuteni kasvoi vuoden 2024 aikana noin 247 tonnista 263 tonniin, ja tästä noin 15 000 euroa oli tuottoja. Viimein tuottojen osuus oli suurempi kuin säästöjen!

Tulevan varallisuuskehityksen kannalta merkittävin tapahtuma vuoden 2024 aikana oli, että löysin Almonty Industries -nimisen yhtiön ja aloin sen myötä tutkia pikku hiljaa volframimarkkinaa.

2025–2026 Onnenpotku

Vuoden 2025 alussa minulla oli kohtuullisen kokoinen siivu Almonty Industriesia salkussani, ja volframimarkkina alkoi vetää, kun USA:n ja Kiinan välinen kauppasota alkoi kiristyä. Almonty lähti nousuun markkinan mukana, sillä se oli tunnetuin pelaaja alalla. Menestyksen myötä kiinnostuin markkinasta koko ajan lisää, ja kesäkuuhun mennessä olin päätynyt siihen, että minun olisi syytä irrottaa Almontystä ja vaihtaa hevosta EQ Resourcesiin. Odotin, että Almonty listautuisi jenkkipörssiin ja saisin siitä extra-tuotot, ja sitten myisin. No, jälkikäteen oikeampi liike olisi ollut myydä ennen listautumista, sillä osake lähti sukeltamaan hetki listautumisen jälkeen, mutta onnistuin silti tuplaamaan OST:n arvon 14 tonnista tuonne 30 tonnin lähelle.

Almontyn kurssilaskun ja EQ Resourcesin (EQR) ongelmien myötä emmin EQR:n ostamista, mutta elokuussa sain 20 000 € perinnön, jonka päätin laittaa volframiin. Hajautusmielessä pistin tästä osan Guardian Metalsiin ja osan EQR:ään. Tämä hajautus ei mennyt ihan mönkään tulosmielessä, mutta oli silti tyhmä liike, sillä todellisuudessa molemmat heiluvat samojen markkinaliikkeiden mukana.

Ostin EQR:ää elokuussa 2025 ja siirsin rahoja Guardian Metalsista EQR:ään syksyn mittaan, kun uutisvirta näytti valoisammalta.

Vaikka jälkikäteen EQR:n osto näyttää neronleimaukselta, on onnenpotku mielestäni oikeampi tulkinta. Firma oli sijoitushetkellä paljon lähempänä konkurssia kuin mitä uskoin. Firma olisi myös joutunut dilutoimaan paljon rankemmin, ja myös ihan tänäkin keväänä, ellei volframimarkkina olisi vetänyt näin lujaa. Sijoitushetkellä uskoin APT-hinnan, eli sen volframituotteen hinnan, johon EQR:n liikevaihto on sidottu, nousevan merkittävästi, mutta en usko, että kukaan uskoi vuosi sitten, että markkina olisi näin korkealla tasolla. Ja jos markkina olisi vaikkapa 1 000 $/mtu-tasolla nykyisen 3 000 $/mtu:n sijaan, EQR olisi ollut ihan tällä viimeisellä mahtavaksi julistetulla kvartaalillakin kassavirtanegatiivinen ja luultavasti dilutoinut osakkeenomistajiaan.

Pitkälti tämän onnenkantamoisen ansiosta likvidivarallisuuteni kuitenkin kasvoi satumaisesti viimeisen vuoden aikana. Vuoden 2025 aikana mentiin noin 263 000 eurosta 356 000 euroon, ja tästä noin 64 tonnia oli tuottoja. Ja nyt vuoden 2026 ensimmäisen puolikkaan aikana varallisuuteni nousi noin 356 tonnista 502 000 euroon, ja tästä tuottoa oli peräti 141 000 €.

Matkasta kokonaisuudessaan

Kokonaisuudessaan 500 000 euron salkusta 212 000 on nyt talletuksia, eli omaa säästämistä. Etenkin alkumatkasta säästäminen oli ainoa joka paisutti varallisuuttani, ja on aika huimaa että ensimmäisen 200 000 euroa tuli lähinnä palkkatuloisat. Kääntäen: ylivarovaisuuteni on jarruttanut vaurastumistani merkittävästi.

Viimeisen vuoden aikana taas yliaggressiivinen sijoittaminen tuotti arpajaisvoiton tapaisen tuoton ja valtavan loikan tielläni taloudelliseen itsenäisyyteen. Voisi sanoa, että satelliittistrategia toimi kohdallani niin kuin sen pitäisikin, eli indeksiperusteisen ydinsalkun rinnalla oleva pienempi ja aggressiivisempi salkku sattui osumaan ylituottoihin. Toinen ja ehkä oikeampi tulkinta on, että tällä kaverilla kävi tuuri.

Oli kyse strategiasta tai tuurista, on selvää, ettei viimeisen vuoden 200 000 €:n tuottoa ole kestävää, joten minun on syytä alkaa miettiä puolustusstrategiaa, jolla nykyinen hyvä tilanne pysyy yllä. Kasassa on sellainen summa rahaa, jonka pitäisi poistaa taloudellisen turmion mahdollisuus elämästä kokolailla pysyvästi, vaikka tietenkin monenlaista voi osua eteen. Minun on syytä nyt alkaa tajuta, että tapa jolla varakkuuden saavuttaa ei välttämättä ole sama, jolla varakkuuden säilyttää.

Sellainen oli siis matkani opiskelijasta puolimiljonääriksi. Historiakirjojen kahlaaminen oli minulle hyvä oppitunti. Isoin oppi tästä analyysista oli että olen koko sijoitusurani tuntenut markkinan ylikuumentuneeksi, ja se on maksanut menetettyinä tuottoina valtavasti. Jatkossa minun on syytä säätää toimintaani vähän optimistisempaan suuntaan.

Isoimpana oppina lukijalleni toivoisin olevan, että todella epäonnistuneellakin sijoitustoiminnalla voi kerryttää merkittävän varallisuuden etenkin, jos on kohtuullisen hyvätuloisissa hommissa ja jos säästää säntillisesti. Minun tekemiseni on ollut erittäin kaukana optimaalisesta, mutta ihan hyvä tälläkin on tullut. Jos olisin alkanut säästää osakeindekseihin enkä tilille, olisin paljon edellä nykytilannettani.

Jos jollain on hyviä ajatuksia siitä, miten minun kannattaisi allokoida rahoja tästä eteenpäin, niin jätä ihmeessä kommenttia alle.