Palasin kesän jälkeen töihin melkein yhdeksän kuukauden isyysvapaalta. Nyt kun työelämään paluusta on hetki aikaa, ajattelin kirjata vielä tuoreeltaan ylös, mitä tuosta yhdeksästä kuukaudesta jäi käteen. Ja koska kyseessä on tällainen jonkin sortin talousblogi, niin totta kai myös sen, mitä leikki maksoi.
Isyysvapaan alussa kirjoitin joukon toiveita siitä, mitä haluaisin vapaalla tehdä ja millaisena haluaisin vapaan jälkeen palata takaisin työelämään. Nyt on hyvä hetki katsoa, miten suunnitelmat toteutuivat.
Lyhyesti voisi sanoa, että aika hyvin. Tosin osa asioista meni vähän eri tavalla kuin olin etukäteen ajatellut.
Isyysvapaan yhteenveto
Ennen isyysvapaata kirjasin ylös toiveita lukemiseen, liikuntaan, opiskeluun ja sosiaaliseen elämään liittyen.
Toivoin, että saisin taas panostettua enemmän lukemiseen ja liikuntaan, ja siinä onnistuin hyvin. Ensimmäiset 3 kk isyysvapaasta meni palautumiseen töistä, ja nukuin esimerkiksi päiväunet melkein joka päivä, kun lapsikin nukkui. Mieleni ei tehnyt oikein tehdä mitään, kun veto oli poissa. Minulla taisi olla jonkin sortin ylirasitustila päällä edellisen kesän ja syksyn työrupeamasta.
Noiden alkukuukausien aikana onnistuin onneksi ohjaamaan itseni lukemisen ja liikunnan ääreen, ja tuntui, että niistä molemmista oli paljon hyötyä palautumisen osalta. Voi kun saisi pidettyä samaa tahtia yllä myös työelämässä, sillä silloinhan tällaisista palautumisvälineistä on eniten hyötyä.
Tavoitteenani oli tulla isyysvapaalta paremmassa fyysisessä kunnossa kuin lähdin, ja uskoisin, että tämä tavoite täyttyi: olen vähän hoikempi, vähän vahvempi ja kestävyyskuntokin on parempi kuin syksyllä.
Toisena toiveena minulla oli opiskella vibekoodailua, eli kehittyä AI-avusteisessa ohjelmoinnissa. Kun työskentelen IT-alalla, minusta tuntui vahvasti, että tähän liittyvä ymmärrys on jatkossa erityisen tärkeää. Ja ohjelmistokehityksessä paras tapa ymmärtää uusia asioita on tehdä niillä asioita.
Noiden ensimmäisten kuukausien aikana mieleni ei tehnyt koskeakaan ohjelmointiin. Liekö ollut liian lähellä työelämää. Mutta kevään mittaan aloin käyttää lapsen päiväuniajat tähän, ja se olikin sitten todella hauskaa.
Tämä toinen isyysvapaa oli sosiaalisesti paljon ensimmäistä laiskempi. Huomasin, etten näin kakkoslapsen kanssa ole yhtään niin innokas tutustumaan muihin aikuisiin kuin ykkösen kanssa, sillä small talk tuppaa pyörimään lähinnä taaperon kehitysvaiheiden ympärillä. Kun esikoisen kanssa on elänyt ne vaiheet jo kerran läpi, niistä ehkä vähän katoaa se suurin taika, eikä asiasta huvita jauhaa enää niin paljoa.
Taustalla on myös varmaan se, että meillä on jo lapsiperhetuttuja ensimmäisen lapsen kautta, joten en kokenut vastaavaa polttavaa tarvetta löytää uusia. Ajanpuutteen takia yhteydenpito noihin vanhoihin perhetuttuihin ja kavereihin jää muutenkin liian vähiin. Pakka on ikään kuin jo täysi.
Sosiaalista laiskuutta edesauttoi vielä sekin, että pidin isyysvapaani aika vanhan lapsen kanssa, jos nyt reilun kaksivuotiasta voi vanhaksi sanoa. Tuntui, että arkena taaperoaamuissa ja leikkipuistoissa oli lähes vuotta nuorempia lapsia. Kaksivuotias on kuitenkin jo aika eri tasolla motorisesti ja touhujensa puolesta kuin yksivuotias, joten niistä pikkutaaperoista ei ollut hänelle kauheasti iloa, ja siksi taaperoaamuihin ja muihin meneminen tuntui vähän väkinäiseltä.
Tuossa puolen vuoden kohdalla huomasin sellaisen muutoksen taaperon suhtautumisessa minuun, että kun taapero oli siihen asti ollut hyvinkin tiiviisti kiinni äidissään aina kun mahdollista, alkoi tässä vaiheessa minunkin seurani kelpaamaan. Ja ihan siis sellaisissakin tilanteissa, joissa äidinkin syli oli tarjolla! Tällainen pitkä isyysvapaa alkoi siinä kohtaa tuntua erittäin kannattavalta sijoitukselta.
Isyysvapaan loppupuolella aloin miettiä työhönpaluuta ja sitä, mitä haluaisin tehdä jatkossa. Osallistuin muutamaankin rekryprosessiin, jotka olivat yllättävänkin kuormittavia. Yritin toppuutella itseäni, etten vaihtaisi vain vaihtamisen ilosta, vaan vaihtaisin vain johonkin parempaan. Osassa hauista jäin kakkoseksi ja osassa tiputtauduin itse pois prosessista, ja lopulta päädyin siihen, että en vaihda duunia ainakaan vielä.
Mitä isyysvapaa maksoi?
Täytyy myöntää, että talouspuoli ei kauheasti mietityttänyt ennen isyysvapaan alkua, mutta kun nyt tässä jonkinlaista talousaiheista isyysvapaablogia pidän, niin vapaille lähtiessäni veivasin lukuja ihan virkavelvollisuuden vuoksi. Ennen isyysvapaan alkua laskeskelin, että nenämme pitäisi pysyä kokonaisuudessaan pinnalla, eli rahaa jäisi isyysvapaan ajaltakin vähän säästöön, vaikka ennustettavasti kotihoidontukikuukausieni aikana rahaa menisi enemmän kuin tulisi.
Budjetin laatiminen oli helppoa, sillä oletin vain, että käyttäisimme saman verran rahaa kuin vuotta aiemmin. Tulopuolen kanssa taas oli vähän enemmän arpomista, sillä tulotaso vaihtelee isyysvapaan aikana. Ensimmäisinä kuukausina sai ansiosidonnaista vanhempainrahaa, ja sitten neljän kuukauden jälkeen vain muutaman satasen suuruista kotihoidontukea. Ennakoin myös, että keväällä kassaan kolisisi muutama kolikollinen lomarahoja ja bonuksia.
Toteuma meni aika lailla ennusteen mukaan, mutta oletin jostain syystä saavani enemmän vanhempainrahaa kuin mitä sitä lopulta tuli. Luulen, etten laskuissa huomioinut, että vanhempainraha lasketaan ajalta ennen lapsen syntymää, eli ajalta, jolloin palkkani oli nykyistä matalampi. Tästä syystä budjetoin oman palkkani yläkanttiin.
Onneksi vaimon palkan budjetointi meni väärin toiseen suuntaan, ja kokonaisuudessaan palkkatoteuma oli 8 % suurempi kuin budjetissa. Kulupuolella taas kulumme kasvoivat 4 % edellisvuodesta.
Säästöaste isyysvapaan aikana oli 11 %, kun olin budjetoinut 8 % säästöastetta. Siinä mielessä perheellämme oli oikein hyvin varaa näinkin pitkiin, kahden ja puolen vuoden vanhempainvapaisiin.
Toki rahallisesti tämä on aika iso investointi, sillä menetettyinä nettopalkkoina minun vanhempainvapaani aikana menetin kolmattakymmentä tonnia rahaa. Hyvä investointi silti, sillä sain rakennettua selvästi vahvemman siteen lapseeni ja otettua tavallaan sellaisen hengähdystauon, joita aikuisiällä on muuten harvoin tarjolla.
Tämä investointi tuntuu maksavan osinkoa nyt isyysvapaan loppumisen jälkeenkin, sillä tällaisen yli 2,5-vuotiaan lapsen kanssa päiväkodinaloitus on tuntunut monella tapaa helpommalta kuin esikoisen pk-indoktrinaatio. Vastustuskyky on ollut ainakin tähänastisten näyttöjen osalta parempi, ja toisaalta lapsi on sosiaalisesti paljon kehittyneempi 2,5-vuotiaana kuin 1,5-vuotiaana, joten hänen on ollut helpompi nauttia muiden lasten seurasta. Toivottavasti tämä pitkä kotihoitorupeama kantaisi meitä ensimmäisen päikkysyksyn ajan.
Kokonaisuudessaan tällainen pitkä isyysvapaa oli erittäin suositeltava kokemus. Palkassa tulee takkiin, uraputki varmasti vähän kärsii tästä, ja muuta sellaista maallista, mutta tällaisia mahdollisuuksia ottaa aikaa lapselle ja itselle ei hirveästi muuten siunaannu. Suosittelen.
Muista tekstejäni isyysvapaan ajalta:
Vastaa