Sijoittamisessa on monia vaikeasti omaksuttavia totuuksia, jotka lienevät silti kaikille rationaalisella tasolla aika selviltä. Esimerkiksi se, että keskimäärin sijoittaja ei voi voittaa markkinoita, tai se, ettei markkinoiden ajoittaminen voi onnistua luotettavasti, ovat asioita, joiden sisäistämisessä itsellänikin on vielä paljon tekemistä.
Samaan tapaan osinkojen neutraalius tuntuu monille olevan vaikea pala nieltäväksi. Siis se, ettei ole väliä, miten paljon yhtiö maksaa osinkoja, jos kaikki muut muuttujat pidetään ennallaan. Sijoitustwitteristä löytyy ties minkälaista osinkokoiraa, -miestä, -keisaria, -kuningasta ja -insinööriä, ja monta muuta osinko-alkuista nimimerkkiä, jotka ovat selvästi ihan fiksuja ihmisiä, mutta silti tykkäävät osingoista.
(Nimimerkki @osinko sitä vastoin on joku japanilainen kotirouva. Muuten osinkorouvia, -kuningattaria ja -keisarinnoja on sijoitussomessa valitettavan vähän, tai sitten algoritmi on piilottanut heidät minulta.)Jos fiksunoloiset ihmiset ovat eri mieltä kanssasi, voi naureskelun sijaan, tai ainakin sen lisäksi, yrittää ymmärtää, mistä heidän erilainen mielipiteensä kumpuaa. Tässä artikkelissa pohdin asiaa osinkosijoittajan näkökulmasta ja kerron sitten, miksi en itse pidä osinkosijoittamisesta.
Osinkosijoittamisen puolustuspuhe: Osingot auttavat sietämään osakesijoittamisen riskisyyttä
Kaikille asiaan vähänkin perehtyneille lienee selvää, etteivät osingot itsessään ole sijoittajalle arvokas asia.
Sijoittajat omistavat yhtiön, joten he omistavat myös yhtiön kassavarat ja tulevat kassavirrat. Kun yhtiö maksaa osinkoa, rahaa siirtyy yhtiön pankkitililtä sijoittajien pankkitileille, joten yhtiön arvo pienenee samalla, kun sijoittajien pankkitilien arvo kasvaa. Tällainen tilisiirto ei voi luoda arvoa, koska muutenhan rahaa kannattaisi siirrellä tilien välillä loputtomati. Ja kun osingosta maksetaan vielä verojakin, osingon saaminen on sijoittajan näkökulmasta tappiollista toimintaa, tai osakesäästötilillä korkeintaan neutraalia.
Uskon, että tämän perusmekaniikan ymmärtää jokainen. Miksi sitten fiksu ihminen sisällyttäisi osinkotuoton osakevalintakriteereihin? Yksi iso syy löytynee psykologiasta.
Sijoittamine on aika abstraktia touhua: omistat mikroskooppisen osuuden yrityksestä, ja omistuksesi hinta heiluu päivästä toiseen varsin ennakoimattomalla tavalla. Heilunnan keskellä on helppo unohtaa osakkeen ja reaalimaailman välinen yhteys, mutta kun yhtiö maksaa tilillesi välillä ihan oikeita euroja, osakkeiden antamaan tuottoon voi uskoa. Sijoittaminen muuttuu edes hetken ajaksi ihanan käsitettäväksi ja palkitsevaksi ja korkoa korolle -ilmiöön uskaltaa taas luottaa. Jos firma ei maksa osinkoa, tuotto jää abstraktiksi ja vaatii uskoa rahoitusteoriaan.
Osinkotuotto tuntuu myös ennustettavalta, sillä vaikka kurssit heiluvat satunnaisesti, vakiintuneet osinkoyhtiöt pyrkivät usein pitämään osingot tasaisina tai kasvattamaan niitä. Ennustettavuus tuo turvallisuudentunnetta muuten aika arvaamattomassa markkinassa.
Osingot antavat sijoittajalle myös psykologisesti hyvän, selkeän toimintaperiaatteen: älä koskaan myy osakkeita, vaan nauti vain osingoista. Tällaisesta ehdottomasta periaatteesta on helppoa pitää kiinni, ja se voi suojata esimerkiksi paniikkimyynneiltä laskusuhdanteessa.
Nämä psykologiset tekijät saattavat auttaa sijoittajaa sietämään osakesijoittamisen riskisyyttä, mikä on sinänsä ihan arvokasta. Mutta osinkosijoittaminen saattaa auttaa sijoittajaa myös välttämään riskejä, ei vain sietämään niitä.
Osinkosijoittaminen auttaa välttämään pahimpia sudenkuoppia
Osinkosijoittaminen tuntuu kivalta sen konkreettisuuden ansiosta, mutta ehkä isompi hyöty sijoittamisen lopputuloksen kannalta on sillä, että osinkosijoittaminen saattaa suojata sijoittajaa pahimmilta kuplilta ja puhalluksilta.
Osinkotuoton tuijottaminen siis yksinkertaistaa analyysiä: siihen voi ajatella yhdistyvän vahvan kassavirran, osakkeen järkevän hinnoittelun ja yrityksen vakauden.
Yleensä osinkoa maksetaan kassavirroista, ja jos sijoituskriteeristössään vaatii korkeaa osinkotuottoa, vaatii käytännössä osakkeen hintaan nähden korkeaa kassavirtaa. Jos ostaa firmaa, jonka kassavirtatuotto on korkea, voi varmaan olettaa ostavansa keskimääräistä useammin fundamentaalisesti järkevähkösti hinnoiteltua osaketta, eli sellaista, jonka hinta on alhainen suhteessa firman tuottamaan kassavirtaan. Pahimmissa sijoituskuplissa tällaisia järkevästi hinnoiteltuja osakkeita on vähemmän, jolloin osinkosijoittaja saattaa välttää pahimmat kuplat.
Kun ostaa osinkoa ulos maksavaa yritystä, ostaa yleensä aika stabiilia firmaa. Osingon maksaminen on yritykselle järkevää vain silloin, kun yrityksellä ei ole tuottoisia sijoituskohteita näköpiirissään, ja tällaiset yritykset ovat yleensä toimintansa vakiinnuttaneita yrityksiä, eikä spekulatiivista kasvuraketteja, joiden kyydissä on merkittävä riski myös pakkolaskulle.
Osingonmaksu itsessään myös ohjaa yhtiön johtoa kurinalaisuuteen. Jos yhtiö maksaa merkittävän osan kassavirrastaan ulos, johdolle jää vähemmän rahaa käytettäväksi yritysostoihin, uusiin liiketoimintoihin tai muihin investointeihin. Tilaisuus saattaisi tehdä tuhlarin, mutta kun osinko on jo maksettu ulos, johdon pitää perustella isot investoinnit sijoittajille paremmin saadakseen niihin rahoituksen.
Osinkosijoittamisen puolesta löytyy siis joitain ihan hyviä argumentteja. Ehkä paras argumentti osinkosijoittamisen puolesta on, että moni sijoittaja tykkää osingoista. Jos osinkovirta auttaa sijoittajaa nukkumaan yönsä, pysymään sijoitettuna ja välttämään hätiköityjä päätöksiä, sillä on arvoa. Sijoittamisen optimointi Excelissä ei paljon auta, jos vaihtoehtoinen strategia saa sijoittajan paniikissa myymään kaiken.
Nämä ovat kaikki mielestäni ihan järkeviä perusteita osinkosijoittamiselle. Silti minun silmissäni osinkosijoittaminen näyttää aika epäoptimaaliselta tavalta toimia.
Miksi en erityisemmin pidä osingoista: Osingot ovat kankeita
Moni hakee osingoista turvallista ja ennustettavaa kassavirtaa, mutta minulle osingot tuntuvat lähinnä kankeilta ja tarkoituksettomilta. Vaikka moni ymmärtää, ettei osinko tuota suoranaisesti arvoa, selvästi useammalle tuntuu olevan hankalaa ymmärtää, että osinkoon verrattavaa kassavirtaa voi tuottaa itselleen ihan vain myymällä osakkeita tai rahastoja ilman että lopputulos eroaa osingosta.
Ai miten niin osakkeiden ja rahasto-osuuksien myyminen on sama kuin osingon saaminen? Leikitään yksinkertaisuuden vuoksi esimerkillä, että omistat 100 % listatusta yhtiöstä, jonka arvo on 100 000 euroa.
Jos yhtiö maksaa sinulle 5 000 € osinkoa:
- Osingon jälkeen yhtiössä on 5 000 € vähemmän rahaa, joten sen arvo on muiden asioiden pysyessä ennallaan 95 000 €.
- Sinulla on nyt 5 000 € käteisenä ja 95 000 € arvosta osakkeita.
Jos yhtiö ei maksa osinkoa, mutta myyt 5 000 € arvosta osakkeita:
- Yhtiön arvo on edelleen 100 000 €, ja sinä omistat tästä 95 000 €.
- Sinulla on nyt 5 000 € käteisenä ja 95 000 € arvosta osakkeita.
Lopputilanne on ennen veroja sama. Toisessa skenaariossa omistat vain suuremman osuuden pienemmästä yhtiöstä, ja toisessa pienemmän osuuden suuremmasta yhtiöstä, mutta varallisuuden ja kassavirran näkökulmasta olet samassa asemassa.
Monella tuntuu olevan ajatus, että osakkeiden myyminen on pääoman syömistä, ja osingon nostaminen ei, mutta se on ylläolevan esimerkinkin valossa ajatusharha. Molemmissa skenaarioissa osakkeissa oleva varallisuus vähenee, ja käteinen kasvaa saman verran. Tämän asian sisäistäminen voi olla etenkin sijoitustaipaleen alussa vaikeaa, kun osakkeita on salkussa kappalemääräisesti vain muutama. Jos kappalemäärä tippuu vaikka kahdestakymmenestä yhdeksääntoista, sitä saattaa päätellä, että näitä myyntejä voi tehdä enää 19 ennen kuin ollaan nollassa. Silloin myyminen tuntuu ymmärrettävästi enemmän oman pääoman syömiseltä kuin osinkojen vastaanottaminen.
Kun myyminen ja osinkojen saaminen on taloudellisesti yhdentekevää, myyminen on ajatuksena minulle selvästi joustavamman oloinen ratkaisu. Myymällä osakkeita tai rahasto-osuuksia voin itse päättää nostamani summan ja sen ajankohdan, kun taas osingoissa näistä päättää yhtiö. Siksi ajattelen, että osingot ovat kankeita.
Yllä tarkasteltiin tilannetta ennen veroja. Verojen jälkeen tilanne kääntyy vielä enemmän myymisen eduksi.
Miksi en erityisemmin pidä osingoista: Osingot ovat kahdella tapaa verotehottomia
Yllä olevan esimerkin mukaan sekä osakkeiden myyminen että osingon nostaminen olivat keskenään yhtä hyviä vaihtoehtoja, kun tarkastellaan tilannetta ennen veroja. Kun mukaan ottaa verot, myyminen on yleensä selvästi kannattavampaa.
Ai miten niin, osingothan ovat 15 % verottomia, eli niistä pidätetään käytännössä 25,5 % veroa, kun myynneistä vero on 30 %?
No siten niin, että osinkojen tapauksessa vero kohdistuu koko osinkoon, kun taas myydessä maksetaan veroa vain luovutusvoitosta.
Jos tavoitteeni on saada 20 000 pääomatuloja, osingoilla nostettuna maksan tästä 25,5% veroa.
Ja taas nostan tulot myymällä, maksan veroja vain voiton osuudesta, ja pääsen hyödyntämään vähintään 20% hankintameno-olettamaa. Tällöin tuo 30% verokanta kohdistuu maksimissaan 80 %:iin myyntihinnasta, eli efektiivinen vero on pahimmillaan 30% * 80% = 24 % myyntihinnasta.
Todellisuudessa vero on yleensä tätä selvästi matalampi, sillä voin vähentää myyntihinnasta todellisen hankintamenon, jos se vain on hankintameno-olettamaa suurempi.
Toinen, selvästi merkittävämpi verohaitta osingoista tulee silloin, kun olen vielä karruttamassa varallisuuttani, enkä tarvitse osinkotuloja.
Osinkoja maksetaan yleensä vuosittain, halusin tai en. Maksan veroja myös silloin, kun en tarvitsisi osinkotuloja. Aiempaa esimerkkiä käyttäen, oletetaan että minulla on 100 000 € arvosta osakkeita yhtiössä.
Jos yhtiö maksaa osinkoa 5 000 €:
- Minulla on nyt 95 000 euron arvosta osakkeita.
- Verojen jälkeen saan (100 % − 25,5 %) × 5 000 € = 3 725 € käteistä.
- Varallisuuteni on 98 725 €.
Jos yhtiö ei maksa osinkoa, vaan sijoittaa käteisen kasvuun:
- Minulla on 100 000 € arvosta osakkeita.
Kasvusijoittaja on ensimmäisen rundin jälkeen varallisuudessa 1 275 € edellä osinkosijoittajaa.
Osinkosijoittaja on fiksu ja uudelleensijoittaa osingot samaan yhtiöön. Oletetaan, että yhtiö tuottaa seuraavana vuonna 10 %. Nyt varallisuustilanne on:
- Osinkoskenaariossa 108 597,50 €.
- Kasvuskenaariossa 110 000 €.
Kasvusijoittaja on nyt jo 1 402,50 € edellä osinkosijoittajaa. Ero kasvoi, koska osinkosijoittajan kuormasta napattiin verojen osuus kesken matkan, ja kasvusijoittaja tienasi tuolle veron osuudelle 10% tuottoa. Seuraavana vuonna tämä kasvaa taas korkoa korolle, jolloin ero näiden skenaarioiden välillä kasvaa entisestään, ja vuosikymmenen päästä se on jo erittäin merkittävä.
Käytännössä kasvusijoittaja pääsee sijoittamaan verovelalla, kun pääomatuloverot eivät rokota salkun kehitystä joka vuosi. Verovelka on hänelle ikään kuin korotonta sijoituslainaa, josta tulee huomattava varallisuusetu pitkällä aikavälillä.
(Sama ilmiö toteutuu sijoitusrahastoissa kasvuosuuksien ja tuotto-osuuksien kanssa: tuotto-osuudesta vero maksetaan vuosittain, kun taas kasvuosuudesta vero maksetaan vasta myydessä. Sen takia suunnilleen kaikki sijoitusbloggarit suosittelevat kasvuosuuksien ostamista ja tuotto-osuuksien välttelyä, ja samasta syystä ainakin minun tavoitteisiini osinkosijoittaminen sopii huonosti.)
Tämä verotehokkuus on minun silmääni huomattavasti myyntihetken veroprosenttia merkittävämpi etu. Osakesäästötili vähentää näitä verotuksen eroja, mutta sielläkään puolella itse osingosta ei ole varsinaista hyötyä.
Osinkosijoittaminen on parempi kuin ei sijoittamista ollenkaan, mutta ainakaan minun tavoitteideni näkökulmasta en näe osinkosijoittamiselle vahvoja perusteita. Indeksisijoittamisella voin generoida saman kassavirran kuin osingoilla, mutta tehdä sen verotehokkaammin ja paljon joustavammin. Sen takia en niin hirveästi välitä osingoista.
Tämä artikkeli synty edellisen artikkelini käynnistämistä keskusteluista sijoitusX:ssä, kun pohdin, miten jatkan kun 500 000 € varallisuustavoitteeni tuli täyteen. Käy lukemassa!
Miksi sinä valitset osinkoyhtiöitä? Kommentoi alle, jos tässä osinkoartikkelissa on joku merkittävä näkökulma, joka jäi kattamatta.
Vastaa