Somessa tuli vastaan tällainen postaus:
”Hox kaikki, jotka työksenne rekrytoitte työntekijöitä!!! Otatteko rekrytoinnissa huomioon, että usein ne, jotka ovat parhaimpia puhumaan, eivät ole niitä, jotka ovat parhaimpia tekemään? Itse en ole koskaan ollut hyvä puhumaan, sote-alalla luulin alan osaamisen & empaattisuuden olevan keskiössä. Silti työhaastattelussa en osaa markkinoida itseäni, mitä kaikkea osaan. Jatkossa aion käydä puhuja- ja esiintyjäkursseja, että saan omilla puhetaidoillani parhaimmat asiat elämässä. Muilla samoja kokemuksia?”
Kun olen itse ollut haastattelupöydän molemmilla puolilla viimeisen vuoden aikana, ajattelin kirjoittaa vähän ajatuksia työhaastatteluista ja rekrytoinnista yleensäkin. Lopussa listaan vinkkejä työhaastatteluun.
Rekrytointi on julmaa epätäydellisen informaation peliä
Some-postauksen premissit ovat mielestäni oikeat:
- Puhujantaidot ovat kriittisiä: jos haastattelussa on kaksi yhtä hyvää tekijää, se, joka heistä on parempi puhumaan, saa useammin paikan.
- Jos kaksi tyyppiä vaikuttaa taustaltaan yhtä hyviltä, se, joka on parempi puhumaan, on varmaan huonompi tekemään, sillä osa menestyksestä on tullut puhelahjojen perusteella.
Hyvä puhuja pärjää haastattelussa paremmin kuin hänen taitonsa ehkä antaisivat myöten, se on selvä. Jos rekrytoija tunnistaa tällaisen biaksen, ajatusvinouman, miten sitä voisi tasapainottaa?
Haaste rekrytoinnissa on, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Hyvä puhuja saattaa olla vähän useammin huono tekemään kuin huono puhuja, mutta joukossa on myös paljon hyviä tekijöitä, jotka osaavat myös puhua. Voi myös olla niin, että hakija on keskivertoa huonompi puhuja, mutta niin hyvä tekemään, että tarinat kuulostavat silti hyviltä. Ja onpa joukossa myös huonosti puhuvia haastateltavia, jotka ovat tekijöinäkin huonoja.
Haastattelijana joudut laittamaan jonkinlaisia todennäköisyyksiä näiden eri skenaarioiden välille, ja aika pienetkin yksityiskohdat nyrjäyttävät arviosi laidasta toiseen.
Tuntuisi väärältä jättää hyvän kuuloinen kandidaatti väliin vain, koska ”yleensä hyvä kertoja on huono tekijä”.
Hommaa mutkistaa sekin, että esiintyminen ei ole vain luonnonlahja, vaan sitä voi harjoitella. Aika moni haastattelukysymys on ennalta-arvattava. On myös aika ennalta-arvattavaa, minkälaista ihmistä tehtävään haetaan ja minkälaisia ominaisuuksia tehtävää täytettäessä arvostetaan, sillä niistähän kerrotaan ilmoituksessa. Huonokin tarinoija voi tulla hyväksi hakijaksi, kun valmistautuu huolella.
Rekrytoijan näkökulmasta on täysin mahdotonta arvata, onko hyvä kertoja hyvä luonnostaan vai valmistautumisen jälkeen. Tuntuisi erityisen epäreilulta sorsia hyvää valmistautumista jonkinlaisen ”hyvä kertoja on huono tekijä” -premissin kautta.
Kaiken tämän lisäksi hyvä kertominen voi monissa tehtävissä ennakoida hyvää menestystä: hyvän kertojan pitää tajuta, miltä hyvä kertomus kuulostaa, eli mikä rekrytoijan mielestä on työssä tärkeää. Ehkä hän osaa työssäänkin priorisoida näitä tärkeitä asioita. Ja monessa tehtävässä tarinankerronta on todella kriittinen osa roolia, ainakin jos täytyy johtaa muita ihmisiä.
Jottei teksti olisi ihan pelkkää pyörittelyä, tässä pari käytännön vinkkiä työhaastatteluun.
Mitä voit tehdä työnhakijana
Jos haluat ottaa ohjia omiin käsiisi, valmistaudu huolella etenkin ennalta-arvattaviin kysymyksiin. Ainakin seuraavat kysytään melkein aina:
- Kerro itsestäsi → kerro relevantti työkokemus tiiviisti. Sano alussa yhdellä lauseella, mikä olet ammatillisesti: ”Olen 10 vuoden kokemuksella varustettu CRM-järjestelmien projektipäällikkö”, ja kerro sitten historiasi relevanteilta osin tarkemmin niin, että kuulija saa heti punaisesta langasta kiinni.
- Miksi haluat tämän tehtävän? kysytään lähes aina, ja ”kun muutakaan ei ole” tai ”tykkään palkasta” ovat huonoja vastauksia.
Nämä kysymykset ovat vieläpä aina haastattelun alussa, joten hyvällä kerro itsestäsi -tarinalla teet hyvän ensivaikutelman, joka kantaa läpi haastattelun ja auttaa antamaan anteeksi kömpelömpää esiintymistä haastattelun loppupuolella.
Ei ole lainkaan väärin vaikkapa nauhoittaa omat vastaukset kotona, ja katsoa missä kohti kiertelet tai viljelet turhia ”niinkuja” ja ”mutkuja”.
Haastatteluissa kysytään yleensä myös jotain ilmoituksen vaatimuslistaan liittyen, ja siihenkin voi valmistautua. Valmistele työhistoriastasi tarina jokaiseen vaatimuslistan kohtaan. Jos ilmoituksessa esimerkiksi halutaan proaktiivista työotetta, valmistele kertomus siitä, miten olet tehnyt jotain proaktiivista. Kun haastattelija kysyy mitä tahansa proaktiivisuuteen liittyvää, kerro tämän esimerkin kautta, niin saat tarinastasi konkreettisemman: ”Esimerkiksi kerran, kun tilanne oli tämä, tein näin ja siitä tuli tällaisia tuloksia.” Jos et löydä johonkin vaatimukseen suoraa esimerkkiä työhistoriastasi, kerro kuvaus jostain työn ulkopuolelta.
Ja jos haluat ottaa ohjia käsiisis vielä vähän vahvemmin ja olla toisen asteen ajattelija, tämä jälkimmäinen harjoitus toimii myös urasuunnitteluun. Kun vastaan tulee unelmaduunin ilmoitus, katso mitä vaatimuksia et vielä täytä. Mieti, mitä voisit tehdä, jotta seuraavan kerran, kun vastaava ilmoitus julkaistaan, sinulla olisi parempi vastaus kyseiseen vaatimukseen. Voitko vaikkapa hakeutua töissä johonkin relevanttiin projektiin, tehdä aloitteen tai pistää pystyyn sivubisneksen, josta saisit hyvää tarinoitavaa ja ehkä samalla oppisit jotain?
Esimerkiksi tällä hetkellä AI-osaamisella tuntuu pääsevän pitkälle. Jos aihe kiinnostaa mutta kokemusta puuttuu, voisitko vaikka automatisoida jonkin työkulun töissäsi, pitää AI-koulutuksen kollegoille, rakentaa kotiisi AI-avustajan, joka kertoo, mitä aamulla pitäisi laittaa päälle, tai vaikka avata aiheeseen liittyvän blogin, jolla osoitat kiinnostuksesi aiheeseen?
Omalla kohdallani tämän jälkimmäisen harjoituksen hoksaaminen otti aikaa, mutta on sittemmin ollut hyödyllinen uraa ohjaava ajattelun työkalu. Toivottavasti joku tämän lukijoista hoksaa idean jo aikaisemmin urallaan.
Mutta mitä tulee työnhakuun, on hyvä pitää mielessä, että se on julmaa epätäydellisen informaation peliä, jossa pienetkin negatiiviset aspektit suurennellaan isoiksi ja päätöksiä tehdään hatarien faktojen pohjalta. Me rekrytoijat ehdimme jutella vain kärkihakijoiden kanssa, ja niidenkin kanssa meillä on vain tunti pari aikaa. Voimme yrittää olla tietoisia tästä epätäydellisestä maailmasta ja omista ajatusvinoumistamme, mutta niiden täydellinen oikaisu on mahdotonta. T
yönhakijana et voi meidän rekrytoijien epätäydellisyydelle mitään, joten parasta mitä voit tehdä on ottaa ohjat omiin käsiin: valmistautua haastatteluun ja opetella kertomaan itsestään ja tekemisistään relevantilla tavalla.
Näin kyseinen some-postaajakin aikoi tehdä, joten pisteet siitä hänelle!
Vastaa