Olen kohta nelikymppinen kahden lapsen isä, joka tavoittelee puolen miltsin osakesalkkua ja jonkinlaista taloudellista riippumattomuutta. Noh, se puolen miltsin salkku tuli täyteen, ja nyt pitäisi miettiä, miten tästä edetään. Pidän kirjaa siitä, mihin rahamme menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin. Tässä katsaus menneen kuun tilanteeseen.
Syyskuussa keventelin salkun isoimpia positioita isolla kädellä.
Tulot ja kulutus
Tässä selvennystä siitä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme.
Syyskuussa meille kolahti useampikin yllättävä meno. Tai siis, eivät ne olisi yllättäneet, jos kiinnittäisin asioihin huomiota, mutta kun elämässä tapahtuu sen verran asioita, en ole ehtinyt painaa asioita mieleeni.
Päiväkotimaksut alkoivat taas rullata, ja kun molemmat lapset ovat nyt päikyssä, maksukin on toista sataa euroa korkeampi. Tämä on jännä piilovero työssäkäynnistä, kun meilläkin menee jo 425 € kuussa varhaiskasvatukseen. Tämä piilovero on aika vahvasti progressiivinen, kun 54 % perheistä ei maksa varhaiskasvatuksesta.
Isojen varhaiskasvatusmaksujen lasten tämän syksyn muskarimaksut osuivat tähän kuukauteen, ja sinnekin meni useampi satanen. Ja taloyhtiökin veloitti vielä ylimääräisen vastikkeen. On kuin olisi nostanut Monopolissa useamman huonon sattumakortin putkeen.
Kokonaisuudessaan kulut olivat 11 % korkeammat kuin edellisen 12 kuukauden aikana keskimäärin ja 17 % edellisvuoden syyskuuta korkeammat. Sitä vastoin ruokakulut olivat 13 % edellisen 12 kuukauden keskiarvoa perässä. Näissä on nyt parina kuukautena ollut laskeva trendi, joka varmaan johtuu siitä, että lapset ovat päiväkodissa, eikä heille tarvitse kokkailla niin hirveästi, ja toisaalta lounaita maksamme lounareilla, jotka sitten taas vähentävät palkkaamme eivätkä näy kulupuolella suoraan.
Viime kuun kirjoituksen puheiden mukaisesti yritin kyllä tässä kuussa ihan tietoisesti kasvattaa ruokakauppalaskuamme, sillä olen nyt saanut varallisuustavoitteeni täyteen, eikä minulla periaatteessa ole lisäsäästötarpeita. Tulot voisi tuhlata ja hintojen tuijottelun lopettaa, mutta vaikeaa se on, sillä tämä tulee minulla niin luonnostaan. Parasta, mihin pystyin, oli tuoreiden mansikoiden ostaminen ja paahtoleivän vaihtaminen 4 €/kg hintaisesta 6,5 €/kg hintaiseen, enkä kyllä jälkimmäisessä vaihdoksessa huomannut mitään etua, ja vähän valjuilta ne mansikatkin jo maistuvat tähän aikaan vuodesta. Yritin tuhlailla ulkoiluvaatteisiin, ja siinä onneksi onnistuin!
Säästöaste oli reilu 40 %, eli ihan kiva. Nuo sattumakorteista tulleet kulut vähän laskivat prosenttia, mutta muuten kyseessä oli aika normaali kuukausi.
Sijoitukset ja varallisuus
Otetaan alkuun pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Sijoitusvarallisuuteen lasken sijoitusasunnon, tilillä olevat varat ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kolmen kuukauden välein vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Näiden lukujen ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto, jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on yleensä selvästi suurempi kuin pari päivää aiemmin. Sijoitusstrategiani on olla passiivinen ja hyvin maantieteellisesti hajautettu, mutta tämän passiivisalkun rinnalla pidän treidailusalkkua, jonka on tarkoitus olla sivuosassa tässä näytelmässä.
Syyskuusta meinasi tulla toinen naurettavan hyvä kuukausi putkeen, kun EQR:n arvostus nousi indeksilistausta ennen aika lailla odotetulla tavalla, mutta kuun loppua kohti sekä markkina että EQR menettivät momentumiaan. Kuu suljettiin 555 000 euron salkulla ja 568 000 euron likvidillä varallisuudella, eli jo yli 10% tavoitteen yläpuolelle.
Viime kuukausikatsauksessa sanoin, että minun olisi syytä keventää EQR:ää nyt, kun meno tuntuu hyvältä, ja näin teinkin. Liikkeen järkevyys paljastui jälkikäteen, sillä osakkeen keventelyn jälkeen myös mieleni tuntui todella kevyeltä. On selvää, että EQR-paino on ollut liian suuri paitsi riskienhallintamielessä, myös ihan mentaalisesti.
Kun osakesäästötilillä on rahaa ja takana poikkeuksellisen onnekas runi EQR:n kanssa, tekee hirveästi mieli päästä mukaan seuraavaan vastaavaan ralliin. Näyttää siltä, että X:ssä aika monella muullakin on tällainen samanlainen FOMO tai pelihimo päällä.
Poikkeuksellisen hyvinä hetkinä on todella tärkeää tunnistaa, että hetki on poikkeuksellisen hyvä, eikä uusi normaali. On hyvä pitää mielessä, ettei Alexsei88:n tai muiden anonyymien tilien perässä hiihtäminen käy sijoitusstrategiasta. On myös selvää, ettei kerta kaivossijoittajaa tee, eli vaikka nyt kävikin tuuri, jatkossa vastaavaa tuuria ei voi odottaa. Keskimäärin spekulatiivisiin senttiosakkeisiin sijoitteleminen on aika tappiollista touhua.
Tuollaisia mietteitä sain pyöritellä päässäni, jotta sain puskettua EQR-myynneistä vapautuneita käteisiä indeksirahastoon. Laitoin sisään 90 000 euroa kerralla. Vielä ostohetkellä ehdin funtsia kaikkia niitä voittoja, joita aussikaivoksista jää nyt saamatta. Ehdin myös kelailla, että pitäisikö tämän oston kanssa odotella, jos se markkina vaikka romahtaa kohta. Tuo kaivosyhtiöfomo kertoo minulle, että liike oli erittäin oikea. Jos jättäisin rahat osakesäästötilille vellomaan, se johtaisi helposti kaivosyhtiöiden ja muiden hypeosakkeiden osteluun.
Jälkimmäinen arvailu taas kertoo, miten hirveän vaikea ajatus se markkinoiden tehokkuus ja markkinoiden ajoittamisen mahdottomuus on sisäistää, vaikka sen ajatuksen tasolla ymmärtäisikin.
Myymistä ja indeksin ostamista auttoi isosti, kun luin joitain Laimean Sillin (https://laimeasilli.wordpress.com/) blogitekstiä, jossa hän muistutti, ettei osakkeisiin kannata rakastua, vaikka ne tuntuisivatkin poikkeuksellisen hyviltä. Tämä osakefiliaan liittyvä lausahdus ei liittynyt millään tavalla minun salkkuni osakkeisiin eikä sinänsä ole mitenkään uusi idea, mutta se tuli oikealla hetkellä ja tyrkkäsi minua sen verran oikeaan suuntaan, että se auttoi oikaisemaan ajatuksiani.
Markkinan ajoittaminen houkuttaa tällaisessa markkinatilanteessa erityisesti, kun korot laukkaavat ylöspäin ennakoiden vaikeuksia osakemarkkinalla, Trump tuntuu taas eskaloivan Lähi-idässä, Kiina alkaa olla niin vahva tekijä, etten yllättyisi, jos Taiwanin invaasio alkaisi, ja uutisissa spekuloidaan siltäkin, että Venäjältä saattaisi tulla joku epätoivoinen loppueskalaatio. Ja samaan aikaan markkina on kaikkien aikojen huippujen lähellä tekoälyhuuman kannattelemana. Tuntuma on, että jonkinlainen rytinä tässä pitäisi olla edessä.
Tykkään kovasti Jukka Lepikön Traders Clubin markkina-analyyseistä, sillä hän jaksaa olla optimistinen tulevaisuuden suhteen. Markkinakommentaattorien voittoisa strategia on yleensä ennustaa tuhoa, koska jos kaikki menee hyvin, kukaan ei muistele pieleen mennyttä tuhoennustetta, ja jos kovat ajat kolahtavat, onkin sitten suuri nero. Jukka on monessa kohtaa valinnut toisen tien ja aika usein muistuttaa minua siitä, että markkinalla kannattaa olla optimistinen. Laimean Sillin tapaan nämä muistutukset auttoivat minua palaamaan sijoitusstrategiani mukaiseen toimintaan ja laittamaan liikenevät rahat indeksirahastoihin.
Toivottavasti näistä minun Jaakobin paineistani lukeminen jeesaa jotakuta toista tekemään itselleen järkeviä liikkeitä.
PS. Vielä sellainen pieni muistiinpano, että minulla oli jäänyt kevään lopulta pieni siivu VR8.ax:ää salkkuun, kun otin pienen korillisen vanadium-osakkeita salkkuun. Nyt Twitter-hypen seurauksena tämä osake pomppasikin parhaimmillaan 300 % tuotoille, ja kun Twitter-spekulaation lisäksi firmasta ei ole kuulunut mitään uutisia, keventelin osakkeet salkustani. Muiden peesailu ei ole kestävä strategia, ja hypessä pitää myydä eikä ostaa.
Kotielämä
Toinen lapsemme aloitti päiväkodin, ja elämässä on muutenkin näköpiirissä monenlaisia käänteitä. Näiden johdosta ennakoin elokuun katsauksessa, että edessä on raskas syksy, ja onhan tämä ollut aika kuormittavaa.
Mutta kaukana ollaan niistä esikoisen päiväkotistartin flunssa- ja korvatulehduskierteistä. Toinen lapsemme on pysynyt pääosin terveenä, ja se on auttanut tarpomaan syksyn harmaudessa, joten pakko olla kiitollinen.
Esikoinen on sellaisessa kehitysvaiheessa, että häneltä tulee ihan älyttömän paljon juttua kaikista kiinnostuksen kohteistaan. Siis ajoittain ihan taukoamatta. Myös nuorimmaisemme on aika äänekkäässä vaiheessa, ja tykkää esiintyä .Tuntuu ikävältä, kun pitkän työpäivän tai muun kuormituksen keskellä ei jaksaisi kuunnella puolen tunnin selostusta eri Ninjago-hahmoista ja heidän erikoisvoimistaan tai samanmittaista sikermää eri lastenlauluista, mutta yritän pitää mielessä jostain kuulemani lausahduksen, että se, miten kiinnostunut olen lasteni jutuista tässä iässä, määrittää, miten he jaksavat kuunnella minua vanhempana. Että jos nyt vain sivuutan nämä ajoittain aika tylsät ja ainakin toisteiset höpötykset, se johtaa siihen, että kun vanhana höpötän heille Kauniiden ja rohkeiden juonenkäänteistä, ei heiltä liikene vastakaikua.
Olen opetellut sellaisen kuuntelutavan kaikkein väsyneimpiin hetkiin, että toistan heidän viimeisen lauseensa viimeiset sanat, ja näin olen aktiivinen kuuntelija ja rohkaisen kertomaan lisää. Että kun hän kertoo pitkän jutun, joka loppuu: ”Lloydilla on vihreä asu ja vaalea tukka”, vastaan, että ”Vihreä asu ja vaalea tukka?”. Näin, vaikka aivoni ovat jo tiltissä, pystyn ainakin olemaan semisti mukana tarinassa.
Urapohdintojen osalta viime kuussa mietin, että voisin hakeutua johtoryhmätehtäviin. Tällä hetkellä, ehkä tämän kuormituksen vaikutuksen alaisena, olen jälleen vähän kallellani tasaisen puksutuksen puolelle. Että kun olen aika hyvä työssäni tällä nykyisellä tasolla, ehkä vain jatkan samaa rahaa ja pidän työtä vain lypsylehmänä josta saa hyvää rahaa sopivalla effortilla. Noh, onneksi näitä päätöksiä ei tarvitse lukita, vaan voin jatkaa nykymenoa ja katsella semiaktiivisesti mitä markkinalla on tarjolla. Ehkä kuitenkin pahimman pyrkimisen voisi laittaa tauolle.
Tavoitteet
Asetin tavoitteita vuodelle 2026. Tässä nopea seuranta:
Tavoite 1: Asuinalueen valinta ja asunnon ostaminen. Pausella vieläkin, tai oikeammin olemme nyt ainakin toistaiseksi jäämässä nykyiselle alueellemme.
Tavoite 2: Kolme treeniä viikossa. Treenitahti on ollut erinomainen, ja työmatkapyöräily on kyllä faijaihmisen kuntoilun pelastus.
Tavoite 3: Painoindeksi 25,4 Q2:een mennessä ja sen alle koko vuodeksi. Hyvin menee!
Tavoite 4: Nukkumaan ennen klo 23 vähintään viitenä iltana viikossa. Toteutunut vähän paremmin! Päiväkotirutiini on auttanut, sillä lapset menevät inasen aiemmin nukkumaan, jolloin omakin nukkuminen aikaistuu.
Tavoite 5: Lue kirja per kuukausi. Tasan yksi kirja syyskuussa, mutta nyt uskoisin löytäneeni hyvää luettavaa, ja toivon, että lukemisharrastus nousee lokakuussa uuteen kukoistukseen.
Vastaa