Isyysblogi: Kannattaako lapsivakuutus ottaa?

Lapsivakuutuksen hankkiminen tuntuu jakavan mielipiteitä. Voimakkaasti. Lapsiin ja etenkin heidän terveyteensä liittyy niin vahvoja, alkukantaisiakin tunteita, ja että lapsivakuutukseen on vaikea suhtautua kylmän analyyttisesti. Yritän avata tässä sitä, minkälaisia asioita mietimme kun pohdimme lapsivakuutuksen hankkimista.

Vakuutukset eivät odotusarvoisesti kannata, koska muuten vakuutusyhtiöitä ei olisi olemassakaan. Koska lapsen terveyteen liittyy niin äärimmäisiä pelkoja, tarjoaa lapsivakuutus selvän rahastuspaikan vakuutusyhtiölle. Pelko myy. Vaikka yleensä yritänkin toimia raha-asioissa rationaalisesti ja odotusarvoja kunnioittaen, päädyimme me silti ottamaan lapsivakuutuksen. 

Emme ole päässeet seuraamaan pienten lasten varttumista perhepiirissämme, eikä meillä ollut mitään pelisilmää lapsen hoitoon liittyen. Aavistin jo ennen lapsen syntymää, että ilman vakuutusta pelisilmän puutteemme ja taipumuksemme ylimurehtimiseen tulisi kalliiksi, ja ainakin laskisi elämänlaatuamme merkittävästi. Ilman vakuutusta pähkäilisimme jokaisen naarmun, aivastuksen ja löysän kakan kohdalla, onko tämä normaalia vai olisiko nyt kenties aika mennä lääkäriin. 

Aavistukseni osuivat pitkälti oikeaan, ja lapsivakuutuksen hankinta on tuonut mielenrauhaa. Kun lapsi niiskuttaa tai silmä punottaa, olemme pähkäilyn sijaan päräyttäneet lähimmän yksityisen lääkärin tykö, ja kyselleet tyhmiä. Yleensä olemme saaneet kysymyksiimme ihan viisaita vastauksia, ja useammankin kerran käynti on osoittautunut ihan aiheelliseksikin.

Epäonneksemme  olemme vakuutuksesta myös rahallisesti ”voitolla” ensimmäisen parin vuoden jälkeen. Allergioiden takia meillä korvattiin kalliit erikoiskorvikkeet ja ihorasvat, ja kun päiväkodin alettua olemme olleet kipeinä melkein joka viikko, lääkärikäyntejä on kertynyt kunnioitettava määrä. Tässä on hyvä huomata, että ilman vakuutusta näitä käyntejä olisi ollut paljon vähemmän, sillä rima lääkäriin menemiseen olisi ollut korkeammalla, joten todellisuudessa voitto on varsin maltillinen jollei olematon.

Toki vakuutus on tuonut myös ajallista etua, kun lääkäriin on päässyt ilman jonoa ja työajan ulkopuolella. Kun päiväkodista on soitettu, että lapsen silmä rähmii ja hänet pitäisi hakea kotiin, olemme voineet varata lääkäriajan silmätipan noutoa varten jo lasta noutaessamme. Tällekin ajansäästöllekin voi laskea jonkinlaista elämänlaatua nostavaa arvoa, sillä kahden työssäkäyvän aikuisen ja sairastelevan lapsen perheellä aikataulut ovat aika haastavia jo muutenkin. 

Vaikka me nyt lähinnä luonteenpiirteistämme johtuen päädyimmekin vakuutukseen, en usko että se on oikeasti millään tavalla tarpeellinen suurimmalle osalle ihmisistä. Lasten vakuutukselle on olemassa lähes maksuton vaihtoehto – julkinen terveydenhuolto. 

Vaikka vakuutus tarjoaisi meille käytännössä ilmaisen yksityislääkärin, minkään vähääkään akuutimman tilanteen kanssa paahdamme edelleen suoraan julkisen puolen päivystykseen. Kokemuksemme mukaan lapset tuppaavat sairastumaan öisin, jolloin yksityiset ovat kiinni, ja muutenkin Suomessa vakavat tilanteet taitaa edeleen hoitaa yksityinen puoli.

Vaikka julkista terveydenhuoltoa aina parjataan, meidän kokemuksemme mukaan se tuntuu toimivan ihan hyvin pienten lasten kohdalla: alle kuusikuukautinen pääsi vauhdilla tutkimuksiin pienestäkin lenssusta, ja minkä vain vähääkään enemmän epäilyttävän homman kanssa olemme päässeet päivystyksen kautta hoitoon ihan järjellisessä ajassa. 

Lapsivakuutus ei siis ole mielestäni millään tavalla välttämättömyys, ja koska se vetoaa tunteisiin niin voimakkaasti, on turvallista olettaa että vakuutusyhtiö nostaa sen hintaa tavannomaistakin vakuutusta korkeammaksi. Lisäksi, kun julkinen puoli tuntuu pitävän lapsista hyvää huolta melkein ilmaiseksi, ei rahalliset perustelut oikein toimi lapsivakuutuksen kohdalla. 

Silti, mikäli olet ylimurehtimiseen taipuvainen, voi lapsivakuutuksella mahdollisesti suojella omaa mielenterveyttään, ja säästää välillä vähän aikaa.