Rahajutuissa sitä saa itsensä taloudellisesti ahtaalle, kun alkaa jahdata naapurinsa elintasoa. Näköjään saman ahdistuksen saa aiheutettua itselleen myös lomanvietossa.
Vauva on ollut poikkeuksellisen hyvä uninen koko ensimmäiset neljä kuukauttaan, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana hän on kärsinyt kaikenlaisista vaivoista, jotka sitten vuorostaan ovat pilanneet yöunet. Flunssaa, mahan tukkoisuutta ja sitten sen liikaa juoksemista. Varmaan motoriikan kehittyminen saa myös vauvan aivot raksuttamaan eri tavalla öisin, mikä sitten johtaa unien pätkimisiin.
Teimme kesälomasuunnitelmia tuolla hyväunisella aikakaudella, ja nyt kun unettomat yöt ovat osuneet kohdalle, olemme peruneet reissuja yksi toisensa perään. Vauvaelämän siirtäminen mökille tai hotelliin ei varmasti tekisi siitä kevyempää, vaan päinvastoin. Kotona meillä on jotenkuten toimivat prosessit, jotka pitävät nenän pinnalla: pakkasessa on valmiiksi tehtyä ruokaa huonoja tilanteita varten, pyykinpesukone on jatkuvasti tarjolla, lapsilla on tuttu sänky ja kaikki unikaverit, jolloin nukahtaminen on helpompaa, ja minä voin keittää kahvia mielin määrin. Reissu vaatisi huomattavasti enemmän suunnittelua.
Hommien peruuntuminen nakertaa mieltä.
Nakerrus johtuu osin siitä, että odotukset olivat korkeammalla kuin toteuma. Ehdimme jo miettiä että tänä kesänä teemme kaikkea vähän erikoisempaa, mutta nyt olemmekin uppoutuneet kodin ja naapuruston leikkipaikkojen muodostamaan bermudan kolmioon, emmekä pääse minnekään.
Nakerrusta pahentaa, että viime kesä meni aika samoissa merkeissä, kun vaimoni harrasti aamupahoinvointia. Tätäkö tämän nyt tulee olemaan?
Vaisun toteuman lisäksi huomaan että mieltä nakertaa myös se, että muut näyttävät suoriutuvan tästä kesälomasta jotenkin paremmin kuin me. Tuntuu, että ympärillä vauvaperheet pystyvät parempaan, kun menevät sille askeettiselle mökilleen, jossa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, ja leikkivät että vauvan ininän ohella kuultu hyttysten ininä on täyttä ihanuutta. Millä ihmeen energialla he sen tekevät?
Tällainen vertailu on se, mikä ajaa motivoituneen ihmisen työurallaan burnouttiin.
Meidän elämänvaiheessa järkevää olisi vain hyväksyä tosiasiat, pitää odotukset matalalla ja ennen kaikkea lopettaa vertailu muihin. Meillä ei riitä paukut tämän isompaan, eikä sitä tiedä minkälaista se toteuma niillä muillakaan on. Lapset eivät edes muistaisi näitä kesiä, ja kun tuntuu että touhuaminen aiheuttaisi enemmän stressiä kuin mielihyvää, ei sitä varmaan kannata touhuta etenkään, kun on lomasta kyse.
Tästä tuli vähän tällainen Live, Love, Laugh ja Sinä riität -joogan tasoinen elämänfilosofia-teksti, mutta tällaisia ajatuksia nyt sattui pyörimään päässä täällä loman keskellä. Sitä pitäisi pysähtyä ja haistaa ruusuja, tai ainakin maistaa jätskiä.
Toivottavasti teillä kesälomasuunnitelmat ovat toteutuneet paremmin. Jos eivät ole, niin ehkei se haittaa.
Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.
Vastaa