Minkä suuruinen puskurirahasto pitäisi olla, ja miksi vastaus on nolla euroa

Vaikka olen aina tykännyt matikasta, minulle tuli hiljattain hirveän paha olo yksinkertaisen kertolaskun tuloksena.

Laskutoimitus oli tämä: Jos pitää tilillään 10 000 € puskurirahaa (n. puolen vuoden menot, mitä monesti suositellaan), ja jos olettaisi osakkeiden keskimääräisen tuoton olevan vaikkapa 6% vuodessa, häviäisi joka vuosi keskimäärin 600 € menetettynä tuottona.

Viimeisten vuosien aikana osakkeiden keskimääräinen tuotto on ollut paljon tätä parempi, ja minä olen makuuttanut tililläni paljon suurempia summia useamman vuoden ajan, kun olen odotellut että löytäisimme meille sopivan uuden kodin. Olen hävinnyt tuhansia euroja ihan vain turvallisuutta etsiessäni.

Tällaisen hätärahaston pitäminen tilillä on odotusarvomielessä järkyttävää typeryyttä, ainakin minun tilanteessani. Todennäköisesti myös sinun.

Puskurirahastoa pidetään hätätilanteita varten. Hätä liittyy joko tulojen merkittävään pienenemiseen, tai menojen yllättävään kasvuun. 

Isoin odotettavissa oleva tulojen pudotus johtuisi varmaan työttömyydestä. Olisiko minulla oikeasti tarvetta hätärahastolle siinä tilanteessa? Eipä juuri.

Sijoitan 25-40% tuloistani riippuen vähän kuukaudesta. Jos töiden loppumisesta ilmoitettaisiin, voisin pistää sijoitukset tauolle. Irtisanomisaikana saisin säästettyä melkein kuukauden menot puskuriksi, ja lopputilistä toisen.

Puolisoni tienaa suunnilleen saman kuin minä, ja säästää suunnilleen saman verran kuukaudessa. Olisi hyvin epätodennäköistä, että olisimme molemmat työttöminä samaan aikaan, sillä työskentelemme aivan eri toimialoilla. Hänen tulonsa ja säästämisasteensa luo toisen puskurin talouteemme.

Itseasiassa, vaikka molemmat joutuisimme töistä pihalle samaan aikaan, emme silti olisi pulassa. Kuulumme molemmat työttömyyskassaan, ja ansiosidonnainen kattaisi elämisemme melkein kokonaan ensimmäisen työttömyysvuoden aikana. 

Tulojen putoamisen takia puskuria ei siis juuri tarvita. Entä kulupuolen yllättävä nousu?

Säästöaste suojelee hyvin myös kulujen nousulta.

Jos kulu on poikkeuksellisen suuri, on kyseessä luultavasti kertaluonteinen kulu, esim. auton tai ison kodinkoneen rikkoutuminen. Minulla on 7 500 € limiitti luottokortissa, ja saan siihen kuukauden ilmaista maksuaikaa. Tämän kuukauden aikana voin esimerkiksi myydä siivun osakkeistani ja kattaa jättikulun sillä.

Kulujen nousunkaan takia ei puskuria tarvita. Tulotason lasku siis katetaan ansiosidonnaisella, ja puskurirahaston sijaan puskurina toimii säästämisaste. Luottokortti tarjoaa likviditeettiä lyhyellä aikavälillä.

Mikä siis olisi järkevä summa rahaa pidettäväksi pankkitilillä? Ottaen huomioon, että taloudellinen ahdinko lähes 50% säästöasteella ja kahden työssäkäyvän ihmisen taloudessa on hyvin epätodennäköinen, ja että tilillä oleva raha aiheuttaa meille vaihtoehtoiskustannuksia menetetyn tuoton muodossa, oikea vastaus on paljon lähempänä nollaa kuin useamman kuukauden menoja. 

Odotusarvomielessä siis jemmarahaa ei tarvita. Viimeiset kolme vuotta ovat silti opettaneet, että kun huonot ajat iskee, taloudessa kaikki on korreloitunutta. Huonot uutiset eivät tunnu tulevan yksin.

Esimerkiksi, kun vuonna 2020 Covid-19 iski, se aiheutti työttömyyttä ja lomautuksia toisiinsa täysin liittymättömillä toimialoilla, vaikkapa lentomatkailussa ja viestintäalalla. Samalla osakekurssit romahtivat hetkessä pohjille, jolloin osakkeiden myyminen puskuritarkoitukseen olisi tuntunut erittäin ikävältä. 

Kun vuonna 2022 asuntolainojen korot hyppäsivät kattoon ja asuntomarkkinat pysähtyivät täysin, samalla elämisen kustannukset nousivat taivaisiin ja osakemarkkinat tippuivat pohjille. Lisäksi vielä Putin räyhäsi rajan takana. Rahaa olisi ravinnut elämiseen, mutta samalla ihmisten varallisuus tipahti merkittävästi. Huonot uutiset eivät tule yksin, ja näinä synkimpiä hetkinä käteinen on mukava turva.

Vaikka odotusarvomielessä oikea puskurirahaston koko on nollan tuntumassa, olen nyt vanhemmiten, ja etenkin isäksi tultuani päätynyt ajattelemaan epärationaalisesti, että jonkinlainen käteistukku tilillä on ihan mukava pehmuste maailman iskuja varten. Samalla isossa kuvassa muutaman tonnin tuottamaton puskuri pankkitililläni ei hirveästi vaikuta sijoitustuottoihini. Useiden kuukausien, saati vuoden hätävaran pitäminen tilillä olisi kuitenkin selvää ylivarovaisuutta, etenkin jos talouden toinenkin osapuoli tekee niin.

Yritän parantaa tapani ja ajaa tilillä olevan rahamäärän niin alas, että se kattaisi taloutemme menot n. kuukauden ajalta, ja samalla suhtautua osakesijoituksiin niin, että hätätilassa niitä voi myös myydä. Puolisoni tekee vastaavalla tavalla, joten pahimmassakin tilanteessa meidän pitäisi pysyä pinnalla kävi miten kävi.