Isyysvapaa

Isyysblogi, jossa kirjoitetaan aika paljon rahasta ja taloudellisesta riippumattomuudesta

Pitkässä juoksussa voittaa vain, jos pystyy juoksemaan pitkään

Talousblogi ei ole talousblogi, jos ei vähän lainaa Warren-setää: Buffettin mukaan sijoittamisen tärkein sääntö on, ettei koskaan pidä hävitä rahaa.

Tämä sääntö aina kuulostanut korvaani käännöskukkaselta, tai ainakin asiayhteydestään irrotetulta. Sijoittamiseen kuuluu heilunta, eikä heiluntaa ole ilman että välillä mennään myös alaspäin – eli hävitään rahaa.

Luulen että Warrenin säännön idea on, ettei koskaan pidä hävitä kaikkia rahojaan. Osakesijoittaminen kannattaa pitkässä juoksussa aina, mutta vain pitkässä juoksussa, joten kriittistä on pysyä mukana loppuun asti.

Miten kaikkien rahojen häviämisen sitten välttää?

Yleensä kannattaa mennä odotusarvojen mukaan

Olen luontaisesti riskinvälttelijä ja ylianalysoija, mutta olen yrittänyt opetella tekemään rahapäätöksiä enemmän odotusarvojen mukaisesti. Pitkässä juoksussa tämä on rationaalista, vaikka lyhyellä aikavälillä se voikin aiheuttaa ärsytystä.

Odotusarvojen mukaan toimiminen tarkoittaa minulle esimerkiksi sitä, että välttelen pienten vakuutusten ottamista – erilaisia tuoteturvia, kiinteähintaisia sähkösopimuksia ja vaikkapa kaskovakuutusta vanhaan japanilaiseen autooni. Se tarkoittaa myös sitä, että pidän mahdollisimman suuren osan rahoistani sijoitettuna kaiken aikaa, sillä markkina tuottaa odotusarvoisesti hyvin eikä ajoittaminen ole mahdollista.

Vaikka yritän noudattaa odotusarvoja, yritän samalla pitää mielessä, että toisin kuin pokerissa tai muissa peleissä, tosielämässä pelisäännöt muuttuvat jatkuvasti, ja aina yllättäen.

Erikoistilanteet eivät ole kovin erikoisia

Kun Covid-19 iski ravintola-alalle, meni kaikkien alan sijoittajien liiketoimintamallit uusiksi – kukaan ei ollut mallintanut tilannetta jossa valtion tasolta päätetään, ettei asiakkaita saa tulla sisään yhtäkään, tai että vain rokotetut pääsisivät taloon. Toisille iski taloudellinen kurimus, toisille, kuten Woltille, vuosikymmenen mahdollisuus.

Vielä silloinkin kun Venäjä marssitti varusmiehiä Ukrainan rajalle vuoden 2021 lopussa, Euriborien ennustettiin pysyvän maltillisina pitkälle tulevaan. Vuoden 2022 tammikuussa, kun korot olivat pakkasella, pankkivirkailijamme mielestä korkokatossa ei ollut meille järkeä, sillä meillä oli niin hyvä säästöprosentti. Markkinoiden odotus oli, ettei korot nouse pitkään aikaan. Nämä odotukset ja niiden takana olevat todennäköisyysjakaumat heitettiin romukoppaan sillä sekunnilla, kun sota leimahti ja inflaatio ja korot lähtivät laukalle.

Vastaavia koko pelilaudan keikauttavia erikoistilanteita tapahtuu niin usein, ettei niitä voi edes pitää kovin erikoisina. Niiden vaikutus lopputulemiin on valtava, ja usein suurempi kuin sen ennustettavan kehityskulun, joka vallitsee erikoistilanteiden ulkopuolella.

Tällaisten disruptiivisten tilanteiden takia paraskin data-analyysi voi antaa vain suuntaviivoja tulevalle. On tervettä tiedostaa, ettemme tiedä tulevaisuudesta oikein mitään.

Miten sitten pitäisi toimia epävarmuuden vallitessa?

Ole tolkun ihminen

Epävarmoissa oloissa on tärkeää, ettei optimoi minkään muuttujan suhteen äärimmilleen.

Tolkun ihminen tunnistaa, mikä olisi optimaalista vaurastumisen suhteen, ja ottaa siitä sitten pykälän turvallisen suuntaan. Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että

  • Vaikka vaurastumisen kannalta optimaalinen puskurirahaston olisikin nolla euroa, jätät pankkitilille hieman jemmarahaa. Muutaman tonnin käteisvara ei vaikuta pitkässä juoksussa vaurastumiseesi merkitsevästi, mutta voi helpottaa hätätilanteessa kummasti.
  • Vaikka vivulla sijoittaminen nopeuttaa vaurastumistasi, sijoitat ilman velkaa koska silläkin tavalla vaurastuu kyllä. Vähän hitaammin, mutta varmemmin.
  • Vaikka vakuutuksissa aina häviää odotusarvoisesti ja pienten asioiden vakuuttamista kannattaa vältellä, tolkun ihminen vakuuttaa sellaiset katastrofit, joista ei selviäisi omin jaloin. Vaikkapa kotivakuutus ja varallisuuteen nähden suuren asuntolainan korkoputki ovat esimerkkejä tällaisesta.

Optimointi ja odotusarvojen noudattaminen kannattaa, mutta elämässä odotusarvoja ei usein voi laskea.

Tiedosta, että saatat olla väärässä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Memento_mori#/media/Tiedosto:Young_Man_with_a_Skull,_Frans_Hals,_National_Gallery,_London.jpg

Nykyään on muotia ajatella muinaista Roomaa. Roomalaisten sotapäälliköiden triumfikulkueissa oli mukana orja, jonka tehtävänä oli kuiskutella päällikön korvaan ”Memento mori” – muista kuolevaisuutesi. Tarkoitus oli kai pitää voittoisan päällikön jalat maassa, ja taata älykäs toiminta jatkossakin.

Harri Hurulla oli vastaavasta nykyaikaisempi versio: mieti paljonko voit hävitä, jos käykin niin että olet väärässä. Etenkin nousukaudella, kun voittoja tulee ja kaikki tuntuu helpolta, oman kuolevaisuuden pohtiminen on jatkuvuuden kannalta kriittistä.

Jos olen väärässä sen suhteen, että sijoittaminen osakkeisiin kannattaa pitkässä juoksussa, mitä tapahtuisi? En ole riippuvainen sijoitustuotoistani, joten ei mitään merkittävää, mutta koska minulla on jo aika paljon rahoja kiinni osakkeissa, ehkä minun kannattaa pitää nykyinen sijoitusasuntoni osakesalkun rinnalla, ja jopa harkita korkopapereita jossain kohtaa.

Entä jos keskimääräinen sähkön hinta nousisi kahteen euroon per kwh seuraaviksi vuosiksi, ja nykyiset kiinteän sopparin hinnat olisivatkin edullisia? Kiroilisin vähän enemmän, mutta selviytyisin kyllä kuluista edelleen kerrostalokämpän kulutuksella. Ei tarvetta toimenpiteisiin.

Mitä jos olen väärässä, ja Bitcoin onkin tulevaisuuden globaali valuutta? Olettaisin että indeksirahastoon ilmestyisi sellaisia yrityksiä, jotka pelaavat Bitcoin-peliä, joten en jää hommasta paitsi. Indeksirahaston pitäisi tuottaa niin kauan kuin yritystoimintaa on ja rahaa haetaan pörssistä.

Vastaavalla tavalla voi perata muitakin päätöksiään. Jos väärässäolo näyttäisi kohtalokkaalta, kannattaa ehkä tehdä jotain toimenpiteitä.

Luota vanhaan kansaan

Japanin vuorenrinteiltä löytyy suuria kivenlohkareita, joissa on kaiverruksia. Niiden tehtävänä on toimia ylisukupolvisina varoituksina siitä, miten korkealle tsunamit ovat iskeneet historiassa. Vanhimmat kivistä ovat 600 vuoden takaa ja ne viestivät seuraaville sukupolville, ettei kiven alapuolelle kannata rakentaa mitään kriittistä.

Joitain vuosia ennen kuin aloitin tämän blogin, nollakorkoaikaan, kirjoittelin blogikirjoituksia itselleni talteen pöytälaatikkoon. Yhdessä kirjoituksistani olin sitä mieltä, että vanhempieni velanpelko oli ylimitoitettua, laman traumojen aikaansaamaa. Perhetutut maksoivat itsestään kasvavia valuuttalainoja, joiden korko oli pitkälle kaksinumeroinen, ja näiden kärsimysnäytelmien seuraamisesta jäi myös vanhemmilleni ikuiset arvet.

Arvista johtuen meille lapsille on vannotettu, että toisten velkoja ei sitten ikinä pidä taata, eikä lainaa muutenkaan kannata ottaa ellei ole kyse asunnosta, ja silloinkin mahdollisimman vähän. Nollakorkoaikaan tämä kuulosti korvaani turhalta vauhkoilulta, mutta sen verran viestiä oli toitotettu, että tajusimme ottaa silloin vuoden 2022 alussa korkoputken. Nyt kun korot ovat taas palanneet neljän prosentin päälle, ymmärrän että kyse olikin Japanin tsunamikivien tapaisesta ylisukupolvisesta varoituksesta.

Vielä 2000-luvun alussa taloustieteen oppikirjoissa osattiin kertoa, etteivät nimelliset lainakorot voi mennä negatiiviseksi, koska käteisen nollan prosentin tuotto muodostaa luonnollisen alarajan. Pankitkaan eivät olleet varautuneet tähän, vaikka yleensä suojaavat itsensä kaikelta pahalta. Kun tällaisia täysin ennenkuulumattomia asioita tapahtuu, miksei voisi tapahtua sellaisiakin asioita, joita tiedetään tapahtuneen ihan lähihistoriassa? Kun korkojen tiedetään historiassa pompanneet Suomessakin kymmenen prosentin paremmalle puolelle ysärillä, mikä estää niitä tekemästä niin nyt? Ei ainakaan mikään fysiikan laki. Tätä kirjoitettaessa Turkin keskuspankki on juuri nostanut ohjauskoron 40 %:iin – tällaistakin tapahtuu.

Vanhojen partojen juttuja kannattaa kuunnella ainakin jossain määrin.

  • Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.
  • Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee
  • Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Pitkään juoksuun lähdetään maltilla ja ilman liikaa ylpeyttä, tai muuten matka loppuu lyhyeen. Tai niin kuin vanhat parrat sanovat, ahneella on paskanen loppu.

Jos tykkäsit tekstistä:

  • Jaa se somessa
  • Seuraa minua Twitterissä
  • Nauti päivästäsi!

Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös