Harri Huru kirjoitti pari päivää sitten Twitterissä sarkastisesti, miten jättämällä korkosuojauksen ottamatta ihmiset pyrkivät ennemmin minimoimaan pankkien tuloksenteon kuin omat riskinsä.
Nimimerkki Pohjolan Eka taas kommentoi tähän, että asuntolainan korkosuojaus on yleensä huono ajatus, koska suojauksella jää aina odotusarvomielessä tappiolle.
Molemmat tyypit ovat todella fiksuja raha-asioissa, molempien argumentit ovat kiistattomia faktoja, ja silti molemmat ovat eri mieltä asiasta. Missä vika?
Morgan Housel kirjoittaa Psychology of Money -kirjassaan siitä, kuinka kaikki ihmiset tarkastelevat maailmaa lähinnä omasta vinkkelistään. Meidän maailmankuvastamme 80% perustuu lähinnä omiin kokemuksiimme, ja samalla kokemuksemme kuvaavat vain minimaalisen pientä osaa maailmasta. Tämän näkökulmaharha vaivaa fiksuimpiakin meistä, ja se tuntuu korostuvan etenkin silloin, kun puhutaan riskeistä ja tuotoista.
Kun matkustin jo teini-iässä Soneran kyydissä teknokuplan huipulle ja sitten vuotta myöhemmin pohjalle, ei minua saa enää kovin helpolla mukaan villeimpiin kasvutarinoihin. Kokemukseni mukaan ylös menevät asiat tulevat kovaa myös alas. Kun päivätreidaaja on onnistunut kymmenkertaistamaan rahansa graafien avulla, on häntä hyvin vaikea saada uskomaan, että kyseessä voisi olla pelkkä sattuma. Head and shoulders poistaa hilsettä ja tuo tuottoja.
Näkökulmaharhan takia rahakeskustelut menevät helposti sivuraiteille, sillä toisten historiallista tulokulmaa on etenkin netissä lähes mahdoton nähdä. Samasta syystä rahaan liittyvät vinkit toimivat toisille, mutta eivät ollenkaan toisille.
Sama pätee mielestäni asuntolainakeskusteluun. Riippuen siitä, miten suuri asuntolaina on suhteessa koko varallisuuteen, miten paljon taloudellista heiluntaa tietää sietävänsä ja etenkin, minkälaisia kokemuksia ihmisellä on koroista, hyvin erilaiset toimintatavat voivat tuntua ainoilta loogisilta. Jos on kokenut 90-luvun kaksinumeroiset korot tai edes finanssikriisin aikaiset 5.5% korot, tuntuu ilman suojausta touhuilu vastuuttomalta, jopa odotusarvojen mukaan elävälle ihmiselle – kaksinumeroisilla koroilla oman talouden kestokyky olisi monilla koetuksella, eikä odotusarvoista olisi hyötyä. Jos taas on oppinut nollakorkoaikana vivuttamisen ihanuuden, on helpompi nojata odotusarvoihin.
Vaikka odotusarvojen mukaan toimiminen – korkosuojausten välttely, turhien vakuutusten välttely, 100% sijoitusaste, nollan euron hätärahasto jne. – olisikin taloudellisessa mielessä optimaalista, se ei välttämättä ole järkevää. Optimointi tarkoittaa usein sitä, että matkalla maaliin joutuu sietämään todella paljon epävarmuutta ja heiluntaa. Jos heilunta käy liian raskaaksi joko taloudellisesti tai henkisesti, voi sen takia päätyäkin tekemään erittäin epäoptimaalisia asioita – esim. menettämään yöunia stressin takia, tai panikoimaan ja myymään pohjalla.
Oman talouden hoidossa ei riitä että on tilastollisesti oikeassa, pitää olla myös psykologisesti oikeassa.
Jos tykkäsit, jaa viesti somessa, seuraa minua twitterissä tai instagrammissa ja mitä sitä nyt muuta näissä on tapana sanoa.
Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.
Vastaa