Yritän kasvattaa lapsestani reippaan ja kiltin

Faijanarkea -tili mietti instassa, miksi lapsille sanotaan, että pitää olla reipas. Ajatus oli, että lapsi saattaa ajatella tämän niin, ettei saisi itkeä kun vaikkapa rokote otetaan. 

Mielestäni hänellä oli ihan hyvä pointti: käytämme monia termejä, joita lapsi ei välttämättä ymmärrä, ja lapsi voi liittää niihin erilaisia merkityksiä. Lapset saattavat huomata että aikuisella on rauhallisempi olo, kun lapsi ei huuda kurkku suorana lääkärikäynnin yhteydessä, ja sen kerran kun he ovat hiljaa, kehutaan että oletpa sinä reipas. Pienessä mielessä saattaa kehittyä ajatus, että kun ei ilmaise pelkoaan ja negatiivisia tunteitaan, tekee hyvin.

Faijanarkea-tilin postauksen jälkeen tein klassisen nettimokan, ja avasin kommenttikentän. Kohtasin niin kaukana omasta ajatusmaailmastani olevia ihmisiä, että teki mieli laittaa oman kuplani ovi takalukkoon. Sen sijaan päätin kirjoittaa tämän ränttäyksen (toinen klassinen nettimoka).

Monille reippaus oli jotenkin oksettavaa, ja siihen sanaan liittyi monenlaista epämiellyttävää. ”Miksi edes käyttää sitä sanaa”. Samaan syssyyn sotkettiin kiltteys – sekin kun edustaa näemmä monille epämiellyttäviä asioita. 

Lasten suojeluilmoituksen uhallakin haluan nyt julistaa, että minä pyrin opettamaan lapseni reippaiksi ja kilteiksi. Reippaus tarkoittaa minulle, että tekee sellaisia juttuja, jotka eivät juuri siinä hetkessä huvita, mutta jotka ovat välttämättömiä tai tärkeitä. Sitä, että vaikkei aina ole kivaa, silti on tehtävä. Ruoka pitää syödä, vaikkei se olisi ihan maistuvinta herkkua, hampaat pestään vaikka leikkiminen olisi kivempaa ja tarhaankin on mentävä päivittäin. 

Kiltteys taas tarkoittaa meillä sitä, että yrittää toimia niin, ettei muille tulisi turhaan ikävä olo, ja että tekee muille hyvän mielen silloin, kun voi.

Moni nettivänkäys kumpuaa siitä, että käsitteitä ei määritellä, ja uskoisin ettei moni kommenttikentän ”reippaus oksettaa” -ihmisistä ole kovin kaukana noista määrityksistä. Totta kai liika reippaus ja kiltteys, eli se että vääntää itsensä muiden mieliksi ja vaatimuksesta solmuun, on pahasta, mutta kyllä minua risoo, jos näistä hyveistä on tullut jotenkin negatiivisia juttuja. Olen myös ihan samaa mieltä siitä, että jos se rokote sattuu, saa asiaa itkeä ja kivun ilmaista.

Ehkä oppina itselleni tästä kaikesta on, että kun hoen lapselleni että ollaanpa nyt reippaita, siinä samassa on hyvä keskustella mitä sillä reippaudella oikein tarkoitetaan. Jos aikuisillakin on näin eriäviä ajatuksia käsitteen merkityksestä, varmaan leikki-ikäiselle käsitteen ymmärtäminen on vielä vaikeampaa.