Perustin tämän Isyysvapaa-nimisen blogin pari vuotta sitten ikään kuin tätä hetkeä odottaakseni. Nyt kun siirryin oikeasti isyysvapaalle, tajusin etten ole miettinyt, mitä tällä ajalla haluan tehdä. Parin ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu, että lähdin tähän vähän seisovilla jaloilla. Tässä siis muutamia ajatuksia ja toiveita isyysvapaan alkuun.
Työstä irrottautumisen vaikeus
Koko syksyn on tuntunut, että on huono hetki jäädä pois töistä: meneillään on kiinnostavia ja strategisesti tärkeitä hankkeita, ja olisi hyvä hetki puskea työjuttuja täysillä. Tietenkin ajatus on hölmö, kun kotona odottaa vielä tärkeämpi ja kriittisemmässä vaiheessa oleva projekti, taaperoikäinen lapsi, eikä tämä hetki toistu enää koskaan.
Vanhana katuisin totta kai enemmän sitä, että panostaisin nyt töihin enkä lapseen. Siitä huolimatta huomaan että työstä poisjääminen juuri tässä kohtaa kaihertaa mieltäni vielä näin isyysvapaan alussa.
Olen myös tänä vuonna kieltäytynyt useammasta kiinnostavasta tehtävästä, joissa olisin edennyt uralla seuraavalle tasolle. Syitä on ollut useita, mutta isona tekijänä on ollut haluni pitää pidemmät isyysvapaat. En kokenut järkeväksi hypätä uuteen tehtävään vain jäädäkseni pian pitkälle vapaille.
Takaraivooni on jäänyt ajatus: tuleeko vastaavia mahdollisuuksia eteen myöhemmin, ja ylipäätään, yli-investoinko vanhemmuuteen?
Kun arki pysähtyy
Isyysvapaa tuntui koko syksyn kaukaiselta. Ajattelin, että “se tapahtuu sitten marraskuussa”, vaikka oli jo lokakuu. Työtahti oli niin kova, ettei asiaan ehtinyt pysähtyä. Nyt, kun vapaa alkoi, olo on pöllämystynyt – mitä tässä kuuluisi tehdä?
Tietenkin suurin osa ajasta menee lapsen kanssa touhutessa, ja hyvä niin. Mutta lapsen päiväunien aikana on pari tuntia aikaa, ja se olisi kiva käyttää fiksusti, eikä vain Youtuben aivomädätykseen.
Tässä jotain toiveita isyysvapaan osalta:
Lukeminen ja kirjoittaminen. Koko vuoden olen toivonut, että lukemisesta tulisi taas tapa, ja nyt siihen on vihdoin mahdollisuus.
Liikunta. Haluaisin palata töihin paremmassa kunnossa kuin nyt. Salitreeni on haastavaa, mutta juoksulenkit rattaiden kanssa onnistuvat, ja esikoisen kanssa vietetyn isyysvapaan aikana sain hyvän rutiinin käyntiin kaupungin ulkoliikuntapaikoilla.
Vibe-koodaaminen. AI-avusteinen koodaus kiinnostaa. Työskentelen IT-alalla, ja uskon että tämä on tulevaisuutta. Parempi pysyä junassa mukana. Tämä saattaisi myös poikia jotain alkuja, jotka voisivat muuttua kauan kaipaamakseni sivubisnekseksi, tai ainakin kiinnostavia laskureita tänne blogiin.
Seuraa leikkipuistosta
Tällaisen vähän suorittavamman tekemisen ohella toivoisin tutustuvani muihin isiin lähialueella. Aikuisena on vaikea löytää uusia tuttavuuksia, mutta lasten kautta se on usein helpompaa. Vanhempainvapaalla ihmiset ovat vähemmän stressaantuneita ja enemmän seuraa vailla, joten uusien tuttavuuksien luominen on mahdollista.
Edelliseltä isyysvapaalta minulle jäi muutama hyväkin tuttavuus, joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä. Toivon, että nyt löytyisi uusia. Isäporukoita on vaikea löytää, ja leikkipuistoissa äitien kanssa juttu lähtee usein helpommin, mutta pitää vain vaivautua avaamaan keskustelua.
Pitkällä vapaalla aika käy nopeasti yksinäiseksi, jos ei näe muita aikuisia. Pitää siis aktivoitua: mennä juttusille, etsiä harrastus tai isäporukka.
Eksistentiaalinen kriiseily
Esikoislapsemme isyysvapaan aikana löysin FIRE-ajatuksen, kun kuuntelin podcasteja ja ajauduin aiheesta puhuvien blogien ääreen, ja tämä ajatus antoi elämälle jonkinlaista suuntaa. Toivoisin että tämänkin isyysvapaan aikana ehtisin pohdiskella elämääni, ja ehkä löytää ja ratkoa eksistentiaalisia kriisejä joita en edes tiennyt hautovani.
Yksi iso pohdinta liittyy siihen, kuinka paljon haluan panostaa uraan jatkossa. Aiemmin ajattelin, että uralla eteneminen tuo vähän lisähyötyä suhteessa panostukseen: johtotehtävissä aika usein olet “firman mies”, ja työaika venyy rajatta. Palkka toki kasvaa, mutta monen suomalaisen johtajan verotiedot eivät päätä huimaa. Marginaalihyöty tuntuu pieneltä verrattuna vaadittuun lisäkuormaan.
Toisaalta mitä ylemmäs menee, sitä kiinnostavammiksi tehtävät muuttuvat ja en ole enää varma, stressaako ylin johto enemmän kuin keskijohto, joka on puristuksessa molemmista suunnista. Ehkä urakiipimiseen kannattaisikin panostaa, jos sen mukana saa kiinnostavampia hommia ja enemmän rahaa, ja stressiä on niskassa joka tapauksessa?
Raha-asiat
Vaikka yleensä tykkään pohtia raha-asioita, isyysvapaan kohdalla menetetyt palkat ja bonukset eivät ole juuri mietityttäneet. Tein toki pienen excelöinnin: 5–6 kuukauden vapaan kestän ilman säästöjen syömistä, mutta pidemmällä jaksolla pitäisi jo dipata vararahastoon.
Osakesäästäminen on tauolla, mutta kuuma markkina ei houkuta muutenkaan. Asuntolainan lyhennysvapaata voisin vielä pidentää, vaikka pankki tuskin tästä innostuu, kun olemme olleet lyhennysvapailla jo kohta vuoden.
Loppuajatukset
Isyysvapaa on nyt alkanut, ja olo on vielä vähän pöllämystynyt. Tekisi mieli käyttää aika hyödyllisesti, vaikka ehkä juuri nyt pitäisi vain olla. Tärkeintä on viettää laatuaikaa lapsen kanssa, eikä siihen paljon tarvita: ulkoilua, leikkejä ja pieniä retkiä. Pitänee silti tehdä lista retkikohteista, ettei jumahda oman pihan leikkipaikalle.
Yritän kirjoittaa vapaan aikana lisää tällaisia päiväkirjamaisia tekstejä ja aktivoitua muutenkin blogin parissa nyt kun aikaa ehkä on. Suunnitelmana on olla kotona noin puoli vuotta, mutta katsotaan, jos viihdyn vapailla pidempäänkin.
Vastaa