Kun katson vuotta 2025 talouden ja elämän kokonaisuutena, fiilis on vähän ristiriitainen. Vuosi oli raskas, paikoin jopa liian kuormittava, mutta silti isossa kuvassa elämä oli oikein hyvää. Ruuhkavuosia puhtaimmillaan.
Ruuhkavuodet muistuttavat armeijan rankempia harjoituksia tai vaikkapa triathlonia: objektiivisesti tarkasteltuna homma on ikävää, ja usein siinä hetkessäkin aivan hanurista. Mutta silti touhu tuntuu jollain mittaamattomalla ja ulkopuolisille vaikeasti selitettävällä tavalla parhaalta ajalta ikinä. Sellainen vuosi tämäkin oli.
Varallisuus kasvoi epäuskottavan paljon
Aloitetaan numeroista. Vuoden aikana varallisuuteni kasvoi yhteensä noin 92 000 euroa. Kun tätä lukua pyörittelee mielessään, olo on epäuskoinen. Tuo on ihan valtava määrä rahaa.
Likvidi varallisuuteni (osakkeet ja tilillä oleva fyrkka) ylitti vuoden lopussa 350 000 euroa, ja sijoitusasunto mukaan lukien sijoitusvarallisuuteni nousi yli 420 000 euroon. Vuotta aiemmin vastaava luku oli noin 327 000 euroa. Nousu on siis paitsi euromääräisesti iso, myös psykologisesti merkittävä, kun satatonniset vaihtuivat heittämällä.
Osake- ja rahastosalkkuni kasvoi noin 89 000 euroa ja tilivarat noin 3 000 euroa. Indeksirahastot, joita salkustani on valtaosa, tuottivat vuoden aikana noin 14 prosenttia, mikä on jo itsessään oikein hyvä vuosituotto hajautetulle salkulle. Toki esim. Suomi-indeksissä olisi ollut jaossa melkein 40% tuottoja, mutta toisaalta lasteni salkut, jotka ovat puhtaasti maailmanindeksissä, tuottivat vain jotain 7% luokkaa.
Indeksisijoitusten hyvää tuottoa täydensi tänä vuonna osakepoimintojen osumat. Hyppäsin aktiivisalkullani isosti mukaan volframiin, jonka vientirajoituksia haistelin X:n nimimerkki Alexsei88:n avustamana, ja alkuvuodesta Almonty Industries ja loppuvuodesta EQ Resources toivat molemmat kymmeniä tuhansia euroja plussaa salkkuuni. OST:n tuottoprosentti oli älyttömät +98 %.
Nämä volframi-osakkeet ovat nousseet moninkertaisesti jo tänä vuonna, mutta silti tuntuu, että markkina on laajemmin vasta heräämässä tähän volframin tiukkaan tarjontatilanteeseen, kun Kiinan tarjonta vedetään markkinalta, ja uskon aika paljon EQR:ään
Osakkeen ja rahastot tuottivat hyvin, mutta sijoitusasunto sen sijaan ei vaikuttanut varallisuuteni kertymiseen oikein mitenkään, ainakaan excelissä. Lyhennykset valuivat arvonalenemaan, ja nettomuutos jäi käytännössä nollaan. Markkina on ollut tukossa ja vuokratkin laajasti laskeneet, joten uskon excelini lukujen kuvaavan todellisuutta aika hyvin. Tämä on toki vain excelissä näkyvää arvonalenemaa, kun arvotan asunnon kvartaaleittain vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella.
Säästöt olivat yhä merkittävä tekijä, vaikka salkku on jo iso
Vuoden säästöaste oli noin 20 prosenttia – siis sen verran laitoimme syrjään nettopalkasta sijoituksiin ja lainanlyhennyksiin. Kun huomioi, että puolisoni oli suuren osan vuodesta perhevapaalla ja kotihoidontuella, joka on vain muutamia satasia kuussa, pidän tätä oikein hyvänä suorituksena.
Emme yrittäneet puristaa maksimaalista säästöä, vaan päinvastoin helpottaa arkea tietoisesti. Vuoden aikana käytimme rahaa enemmän esimerkiksi ruoan kotiinkuljetuksiin, valmisruokiin ja helposti kokattaviin vaihtoehtoihin. Prismasta tilattiin ruoat kotiin ja lapsille ostettiin Pilttiä ilman huonoa omaatuntoa. Kaikki tämä maksoi enemmän, mutta vähensi arjen kuormitusta, mikä tässä elämäntilanteessa oli täysin oikea valinta.
Varallisuuen kokonaiskasvusta noin 30 000 euroa, eli kolmannes, tuli lisäsijoitusten kautta – osa säästöistä ja osa perinnöstä, josta lisää alla. Vaikka sijoitussalkku on jo yli 300 000 euroa, lisäsäästöt ovat edelleen merkittävä varallisuuden kasvattaja.
Työ, kuormitus ja liian monta isoa asiaa samaan vuoteen
Työrintamalla astuin vuoden aikana isompiin saappaisiin. Se näkyi jonkin verran palkassa, mutta paljon enemmän kuormituksessa, erityisesti Q2:n ja Q3:n aikana. Rekrytointia, uuden pystytystä, suunnan luomista ja roolin hakemista.
Korkeampi titteli toi mukanaan myös sen, että LinkedIn alkoi elää omaa elämäänsä. Headhunterit ottivat yhteyttä selvästi aiempaa korkeamman tason tehtävistä. On helppo sanoa, ettei titteleillä ole väliä, mutta kyllä niiden arvo konkretisoituu viimeistään silloin, kun seuraavaa askelta mietitään. Headhunterien toimintatapa tuntuu olevan, että he hakevat Linkedinissä saman tai korkeintaan yhtä alemman hierarkiatason titteleitä, ja muodostavat shortlistinsä niistä. Jos tittelisi on keinotekoisen matala, olet pelistä ulkona.
Headhuntereiden aktiivisuuden ansiosta osallistuin vuoden aikana kolmeen rekryprosessiin, ja kaikissa pääsin viimeisille kierroksille asti. Yhdessä sanoin itse lopussa ei, koska tehtävä olisi vaatinut paljon matkustelua ja käytännössä isyysvapaan skippaamista. Palkkataso ei mielestäni ollut riittävä kompensoimaan tätä. Toisessa jäin kakkoseksi, mutta tajusin itsekin lopussa, etten olisi halunnut mennä sinne. Tuleva esimies, toimitusjohtaja, vaikutti vastenmieliseltä. Kolmanteen paikkaan olisin mielelläni mennyt, mutta siinäkin haussa jäin toiseksi.
Nämä paikat olivat johtoryhmätason paikkoja, ja rekryprosessit olivat kuormittavia, sillä halusin valmistautua jokaiseen haastatteluun kunnolla. Se vei paljon energiaa muun työn päälle, ja vaati venymistä myös kotijoukoilta että sain valmistautua koitoksiin.
Kuormitusta lisäsi tänä vuonna myös erään sukulaisen kuolinpesän selvittely, joka tuli täysin puskista ja tietenkin pahimpaan ruuhkavuosisumaan, kun töissä ja kotona oli muutenkin kiirettä. Omaisuuserät olivat pieniä, fyysisesti kaukana ja aika epälikvidejä, joten pesän selvittely oli varsin hankalaa. Aikaa kului siihen, että ylipäätään opetteli prosessin: mitä on pesänselvitys, miten perunkirjoitus etenee, missä kohtaa muotoseikat ovat kriittisiä ja tarvitaan ehkä ulkoista apua, ja missä voi käyttää maalaisjärkeä. Lisäksi huomasin, että yllättävän moni asia perinnönjaossa vaati edelleen käsin allekirjoitettuja valtakirjoja ja paperisia tositteita. En olisi kaivannut tätä kaikkea muun kuorman keskelle, puhumattakaan surusta joka sukua kohtasi.
Jälkikäteen on selvää, että olin kesän ja syksyn aikana ylikuormitustilassa. Pienikin ylimääräinen haaste, vaikka vessan lampun vaihtaminen, tuntui kohtuuttomalta vastaiskulta. Arki oli yhtä tarpomista, ja jopa kivat asiat jäivät tekemättä, mikä näkyi myös tässä blogissa hiljaisempana päivitystahtina ja kuukausikatsausten negatiivisena sävynä.
Lapset todella kasvavat vauhdilla
Kaiken kuormituksen keskellä elämä eteni kuitenkin hyvin, ja lapset ovat kasvaneet vuoden aikana aivan mielettömästi. Nelivuotiaamme luku-, kirjoitus- ja matikkataidot kehittyivät hurjaa vauhtia. Tiedän, että lapsen fiksuudesta puhuminen on vähän tabu ja että jokainen vanhempi näkee oman lapsensa erityisenä, mutta tämän tyypin oppimiskyky yllättää minut jatkuvasti. Olen alkanut pohtia, miten voisimme tarjota hänelle riittävästi älyllisiä haasteita sekä ympäristön, jossa hänen potentiaalinsa pääsisi oikeuksiinsa. Haluaisin jotenkin auttaa häntä välttämään tasapäistämisen, jos näin voi sanoa.
Olen myös iloinen siitä, että hänellä näyttää olevan paljon kavereita päiväkodissa. Taaperoiässä hän oli aika varautunut muiden lasten seurassa ja vanhempien seura oli parasta mitä hän tiesi, mutta tuo vaihe on selvästi jäänyt taakse. Nykyään kun haen häntä päiväkodista, näen hänet viilettämässä joukon kärjessä milloin missäkin mielikuvitusleikissä. Viikonloppuisin hän kyselee, kenen kaverin kanssa voisimme leikkiä tai kenet kutsutaan leikkitreffeille.
Taaperomme on ottanut yhtä lailla isoja harppauksia eteenpäin. Hän on poikkeuksellisen rohkea ja tomera tapaus eikä näytä juuri merkkejä siitä sosiaalisesta varautuneisuudesta, jota vanhempi sisarus osoitti samassa iässä. Uskon, että isomman lapsen esimerkki on tässä merkittävä tekijä. Saman perheen sisällä elinympäristöt ovat yllättävän erilaisia sen mukaan, monesko lapsi on kyseessä, ja nuoremmat tottuvat selvästi aiemmin olemaan osana porukkaa ja ottamaan tilansa.
Olen entistä tyytyväisempi siihen päätökseen, että skippasin isyysvapaata uhanneen työpaikan, vaikka se monella tapaa houkutteleva olikin. Taaperon nopea kehitys konkretisoi sen, että puolen vuoden päästä hänkin on jo ihan vain pieni lapsi, ei enää taapero. Vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, nämä vaiheet menevät ohi käsittämättömän nopeasti. Pian hänen hoippuva kävelynsä, viaton taaperonauru ja omakeksimät korvikesanat ovat muisto vain.
Marraskuussa alkanut isyysvapaa on ollut kaivattu hengähdystauko pitkän ylikuormituksen jälkeen. Nyt keskityn tähän hetkeen ja katson rauhassa, mitä isyysvapaa tuo tullessaan vuonna 2026.
Post scriptum: Vuoden 2025 uuden vuoden lupaukset – miten niiden kanssa kävi?
Tein viime vuoden alussa uuden vuoden lupauksia. En ole niitä unohtanut, vaan seurannut kehitystä pitkin vuoden. Tässä loppuarvosanat kullekin tavoitteelle.
Kahvilakko: Arvosana 4 / 5. Kotona olen pysynyt aika hyvin kofeiinittomassa.
Etätyöt: Arvosana 3 / 5. Etätyön painotus ei tänä vuonna onnistunut optimaalisissa määrin, ja osin tämä oli tietoinen valinta. Halusin olla läsnätyössä, kun aloitin uudessa tehtävässäni.
Bussikortittomuus ja työmatkapyöräily: Arvosana 4 / 5. Työmatkapyöräily sujui hyvin ja oli todellinen life hack: tunti liikuntaa päivässä ihan huomaamatta. Käytin silti bussia enemmän kuin olisi ollut välttämätöntä, kun välillä laiskotti.
Indeksisijoittaminen: Arvosana 2 / 5. Siirsin vuonna 2024 ison osan OST:llä olleista rahoista maailmanindeksiin, mutta aktiivinen salkkuni pärjäsi tänä vuonna niin hyvin, että ryhdyin hieman ahneeksi. Nykyään poiminnoissa on jo noin 20 % salkusta, eikä enää 10 %. Jatkan tällä linjalla.
Vähemmän osakekurssien tuijottelua: Arvosana 4 / 5. Kesällä kyttäsin kursseja enemmän, mutta poistamalla Nordnetin appin tämä pysyi aika hyvin kurissa. EQ Resourcesin kehitystä kyllä seurasin tarkasti, kun siirsin poimintoja sinne.
Vähemmän operatiivista tekemistä työelämässä: Arvosana 4 / 5. Kesällä olin tästä tavoitteesta jäljessä, kun pistin uutta toimintaa pystyyn, alaiseni olivat uusia talossa ja tiimi kroonisesti alimiehitetty. Toimin siksi operatiivisemmin. Syksyn mittaan sain tilanteen normalisoitua.
Sivubisnes ja toinen sijoitusasunto: Arvosana 1 / 5. Tavoitteeni oli perustaa jonkinlainen sivutoiminen bisnes, jolla tienaisin vähintään tonnin, sekä ostaa talouteemme toinen sijoitusasunto. Molemmat menivät tauolle, vaikka pääsin hyvin alkuun. Kuormitus oli yksinkertaisesti liian kova.
Iltalukeminen: Arvosana 4 / 5. Tavoitteenani oli lukea 12 kirjaa tänä vuonna, ja luin 15. En anna itselleni täysiä pisteitä, sillä lukeminen painottui niin vahvasti loppuvuoteen.
Oman hyvinvoinnin priorisointi: Arvosana 5 / 5. Tavoite täsmentyi pian vuoden alun jälkeen siihen, että työskentelen kohti 200 kilon maastavetoa. Konkreettinen tavoite piti liikkeessä, ja vaikken kahtasataa vielä nosta, säännöllisen liikunnan tavoite täyttyi.
Kokonaisuutena tavoitteiden toteutuminen onnistui kohtuullisesti, mutta samalla esiin tuli elämän ennustamattomuus. Painopiste siirtyi vuoden alkupuolella selvästi enemmän työn tekemiseen, kun siellä näkyi mahdollisuuksia, joihin halusin tarttua, ja sen seurauksena moni muu tavoite kärsi. Ensi vuonna teen ehkä hieman suppeamman tavoitelistan.
Vastaa