Marraskuu – Uusi sataluku rikki

En yleensä seuraa kulujani kovin tarkasti, mutta ajattelin pitää nyt parin kuukauden seurantajakson, jotta saan jonkinlaisen kuvan siitä, mitä eläminen maksaa yhden lapsen kanssa. Kohta kun toisen lapsen on määrä tulla, on kiinnostavaa nähdä miten kulujen käy.

Marraskuussa palasimme normaalille kulutustasolle. Black Friday -ostokset eivät painaneet budjettia pahasti, ja sijoitusvarallisuus nousi markkinan mukana uudelle sataluvulle.

Kulutus – Säästöaste takaisin 50% yläpuolella

En hirveästi yleensä välitä, mihin rahat kuluvat, kunhan säästöasteemme pysyy 50 %:in paremmalla puolella, ja tuntuu kivalta, kun viime kuun mälläämisen jälkeen olemme taas tilanteessa, jossa periaatteessa selviäisimme puolella palkkatuloistamme.

Älä osta mitään -vuosien aikana vaatekaappini on kehittynyt aika minimalistiseen suuntaan, joten oli aika tehdä täydennyksiä. En usko ennen ostaneeni mitään Black Fridaysta, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Tempaisin ja ostin kerralla ulkoilutakin, housut ja villapaidan. (Jälkikäteiseditointi: palautin nämä kaikki, sillä väri oli väärä eikä takki istunut yhtään)

Muuten kulutuksemme oli ihan hyvin kurissa, mutta jostain syystä päivittäistavarakauppaan kului viime kuussa huomattavasti normaalia enemmän rahaa.

(Prosenttien taustalla olevat palkkatulot ovat konservatiivisia arvioita, sillä elämme tulojen suhteen täydessä kommunismissa puolisoni kanssa. Käytän laskelmissa palkkana meidän säännöllisesti tilille tulevien palkkatulojen keskiarvoa. Joskus sen päälle voi tulla pieniä bonareita ja lomarahoja, mutta nämä eivät ole mukana luvuissa.)

Varallisuus ja sijoitukset – Turpiin tuli täälläkin

Markkina rallatteli marraskuussa mukavasti, ja osakesalkkuuni tuli sen mukana n.7.5% nousua, eli n. 15 000 €. Tällainen nousukuukausi on hyvä muistutus siitä, että markkinalta ei kannata olla poissa, eikä etenkään siinä vaiheessa, kun sijoittaminen tuntuu ikävältä. Lokakuussa kaikki oli mustaa, ja jos siinä kohtaa olisi yrittänyt ajoittaa markkinaa, olisi YTD tuotto aivan eri näköinen.

Aktiivitreidaus meni täysin strategiani mukaisesti – en tehnyt yhtään kauppaa. Ihmettelin kuukauden aikana Finnairin liikehdintää, ja ihan tässä kuun lopussa sisälläni piileksivä osakepoimija meinasi lähteä fintwitterin Pekan, eli @vontuchman:ia, perään, kun hän kertoi ostaneensa Finnairin osakkeita. Onneksi tokenin ennen tötöilyä.

Vuokra-asuntotouhu näytti taas parhaita puoliaan, kun saimme maksaa ylimääräisen vastikkeen. Positiivisella puolella taas pääsimme muistamaan vuokralaisiamme vuokrankorotusilmoituksella. Millähän verukkeella asunnolle kehtaisi mennä kurkkimaan, ovatko he pitäneet paikat kunnossa? Vuokrat ovat tulleet ajallaan eikä heistä ole kuulunut muuten mitään, joten lienee parasta vain pysyä loitolla.

Vaikka tämä yksikin sijoituskämppä on jo ehtinyt harmittaa, täytyy myöntää että kuukauden aikana takaraivossani on kytenyt ajatus ostaa toinen sen rinnalle. Nykyisessä sijoituskämpässä olisi hyvin vakuutta jäljellä, markkina vaikuttaa kuolleelta ja samalla koronlaskut kimaltavat jo horisointissa.

Varallisuuslaskelmissani alaskirjasin sijoitusasuntomme arvoa asuntojen hintaindeksin mukaisesti, mutta siitä huolimatta 300 tonnin varallisuusraja meni nyt ensimmäistä kertaa rikki.

Liityin myös herraklubiin, eli Nordnetin Private bankingin asiakkaaksi, vaikka en kyllä ihan heti keksinyt mitä siitä hyödyn. Otin kun ilmaiseksi sain.

Taulukon tilillä olevat varat sisältävät niin normaalilla pankkitilillä olevat varat kuin korkeakorkoisella tilillä olevat. Ylimääräisten lainalyhennysten sijaan tämä on mielestäni kannattavampi liike. Kuun ensimmäisenä päivänä, jolloin nämä luvut otan ulos, pankkitilin saldo näyttää epätodellisen suurta lukua, sillä tililtä menee kaikki meidän kiinteät menot.

Mitä joulukuussa?

Vuoden loppua kohti mieleeni tulee usein tehdä veromyyntejä. Viime vuonna tein niitä joskus lokakuun alussa, ja mietin että ostan omistukset pikku hiljaa kuun aikana takaisin. Onnistuin hienosti myymään täsmälleen pohjalla, osakkeet pomppasivat aggressiivisesti ja ostin ne sitten takaisin monen prosentin nousun jälkeen. Tänä vuonna taidan jättää tällaisen optimoinnin viisaammille.

Viime kuun karhuinen kutina on edelleen päällä. Uskon että tästä voidaan tulla markkinalla vielä reilusti alas. Ihmiset ilakoivat inflaation pienenemisestä, mutta eivät huomioi, että hintojen hiipumisen takana on luultavimmin vastaava taloudellisen toimeliaisuuden tippuminen.

Makroteesini on, että nykyinen talouskasvu johtuu osittain siitä, että olemme päässeet nauttimaan koronan ja siihen liittyvien tulonsiirtojen aiheuttamasta noususta pidempään kuin uskoisi, ja näiden viimeinenkin puhti pihiseen nyt pois. Q1:llä jenkit ajautuu taantumaan, ja osakemarkkinat pelästyvät ja sukeltavat perässä.

Teesini perustuu hyvin, hyvin löyhään faktaan, yleiseen pessimistiseen luonteeseeni ja muutamiin podcasteihin, joita olen kuunnellut, enkä ole laittanut sen taakse penniäkään rahaa, mutta mielestäni on kiva kirjata näitä näkemyksiä ylös. Olen aina karhuinen markkinan suhteen, ja voin näin myöhemmin todistaa itselleni, että olen aika usein aivoituksineni aivan metsässä.

Parasta mitä voin tehdä on pysyä strategiassani – eli pysyä markkinalla. En aio lopettaa ostelua tai myydä mitään – sen virheen olen tehnyt jo tarpeeksi monta kertaa.

Olisi kiva jos jaat tekstin somessasi, tai ainakin seuraat twitterissä. En rahasta blogillani, mutta uudet lukijat lämmittävät aina mieltä.