Isyysvapaa

Isyysblogi, jossa kirjoitetaan aika paljon rahasta ja taloudellisesta riippumattomuudesta

mistä ei pidä säästää

Mistä ei pidä säästää?

Säästän aikalailla kaikesta – olen esimerkiksi leikannut hiukseni kotona aina koronan alusta lähtien, kun huomasin ettei ammattilaisen tekemä parturointi juuri vaikuta elämänlaatuuni, ja että kotileikkaus on helpompi sovittaa arkeen eikä maksa mitään.

Minulla on sisäänrakennettu inho tavaroita ja niiden ostamista kohtaan, ja jo lapsena kielsin äitiäni ostamasta minulle vaatteita, sillä käyttämättä jäävät vaatteet, joihin oli tuhlattu rahaa, ärsyttivät minua.

Uskon että aika monessa ostotilanteessa on aika monen ihmisen kohdalla parempi olla ostamatta, ja laittaa rahat sijoituksiin. Materia aiheuttaa hetken endorfiinipiikin jälkeen lähinnä ärsytystä, kun kapineelle pitää keksiä säilytyspaikka. Sijoitukset taas voivat tulevaisuudessa tuoda vapautta, kun pystyt valitsemaan, miten käytät aikaasi. Näin ainakin minun kohdallani.

Aina rationaaliseen päätöksentekoon ei riitä energia. Väsymyksen keskellä liskoaivot ottaa vallan. Monilla selkäydinreaktio on tuhlata, mutta kaltaisellani syntymäsniidulla se on säästää ja jättää ostamatta.

Vaikkei energiasta olisi pulaa ja ostopäätöksiä jaksaisikin pohtia rationaalisesti, on kyseessä aina arvio siitä, tuoko tavaran ostaminen minulle jotain pysyvämmän kaltaista onnea, vai onko kyse vain impulssista. Kun puhutaan onnellisuuden kasvusta, on selvää että ei puhuta mistään kovin eksaktista, vaan lähinnä alkeellisista alitajuntaisista arvioista. Tällaiselle syntymäsniiduilijalle riskinä on, että arvioni ostoksen arvosta on aina alakanttiin. Vastaus kysymykseen ”tarvitsenko minä tuon oikeasti?” on turhan usein ”en varmaankaan”, ja päädyn säästämään liikaa.

Rationaalisuudella on rajansa, joten olen kehittänyt itselleni joitain heuristisia sääntöjä, joilla helpotan päätöksentekoa ja pidän pihiyteni kurissa. Tässä lista joistain sellaisista asioista, joiden kohdalla en pihistele.

Hedelmät ja kasvikset

Terveyteen olen opetellut kuluttamaan enemmän. Huomasin jossain vaiheessa jättäväni joitain kasviksia ostamatta niiden korkean kilohinnan takia, ja tajusin ettei tässä ole mitään järkeä. Säästetyllä rahalla ei tee mitään, jos terveys menee, ja kasvisten syönti on mitä parhain investointi terveyteen.

Muutenkin kalliiden kasvisten välttelyssä mennään pahasti osaoptimoinnin puolelle: kalleinkin kasvis maksaa paljon vähemmän per kilo, kuin halpa makkara. Jos maha täyttyy porkkanasta, makkaraperunalle on vähemmän tilaa, ja samalla nykyhetken maha ja tulevaisuuden hyväkuntoinen eläkeläis-Ove kiittävät.

Lapsen turvallisuus

Lasten turvavarusteiden valmistajat ovat iskeneet kultasuoneen. Jos erittäin turvalliseen ja kalliiseen turvatuotteeseen saa vielä jonkin erityissuojan tai sertifikaatin, voi hintaa nostaa huoletta, koska vanhemmille mikään ei ole lapsen henkeä arvokkaampaa.

Sama pätee lasten vakuutuksiin. Eihän niissä ole mitään taloudellista järkeä, kun julkinen hoitaa kaikki vakavat tapaukset, mutta ei näitä järjellä hankita.

Tiedän että minua viilataan näissä linssiin, mutta annan niiden viilata.

Kavereiden lahjat, ja tarjoilut

Ylen kolumnisti Raisa Omaheimo kertoi, kuinka köyhillä on tapana tarjota vähempiosaisille ilman takaisinmaksun odotusta, mutta varakkaammat pitävät huolen että saavat aina vähintään omansa takaisin.

Vaikka tämä taitaa olla aika tahallisen provosoiva väite, olen tiedostanut tällaisen riskin omallakin kohdallani, ja tehnyt itselleni säännön, etten saa ulottaa säästäväisyyden tavoitteluani muihin ihmisiin.

Kun joku kutsuu kylään, yritän aina olla tulematta tyhjin käsin, ja kun valitsen kaverille synttärilahjaa, pidän katseen poissa hintalapusta. En ryhdy mihinkään yltiöpröystäilevään, joka voisi tuntua vaivaannuttavalta, mutta yritän tuoda vähän Herra Huttusta paremman viinin, tai vähän artesaanimmat sipsit. Kukat poimin kukkakaupasta enkä S-marketin kassan vierestä.

Muutenkin ystävien kanssa varon vaikuttamasta saidalta. Jos on minun vuoroni tarjota, varmistan että tarjoan ennemmin enemmän kuin mitä kaverini tarjosi minulle, kuin että jäisin ”voitolle” vaihtokaupassa. En halua turmella ystävyyssuhteita sillä muutaman euron takia.

Samoin vaimon lahjoihin tuhlaan huoletta.

Mitä haluaisin lisätä listaan?

Yllä on listattu joitain asioita, joista en halua säästää. Listassa pitäisi olla myös lapsen, ja myös muun lähipiirin kanssa vietetty aika, mutten voi rehellisesti väittää että näin aina olisi. Töissä käyminen on laatuajasta pihistelyä, mutten vielä voi väittää että rahanahneuteni olisi kokonaan kontrollissa. Teen vieläkin välillä liian pitkää päivää, enkä uskalla keventää niin paljoa kuin mitä varmaan rationaalisesti ajatellen olisi jo mahdollista. Mutta I’m working on it. Pitkät isyysvapaat ja arvojen mukaiset urasiirrot ovat jo onnistuneet.

Tässä pitäisi myös lukea liikuntaan ja lukemiseen käytetty aika. Kropan ja mielen huoltamiseen minun pitäisi ehdottomasti panostaa enemmän, mutta huomaan että nämä jäävät töiden ja lapsenhoidon varjoon. Tilanne ei ole aina tasapainossa pitkää aikaväliä ajatellen, ja tähän olisi tehtävä muutos ennen kuin pitkästä aikavälistä tulee pysyvästi lyhyempi. Tasapainottamisen pitäisi tapahtua joko työajan kustannuksella jonkinlaisen downshiftauksen kautta, tai sitten palvelujen ostamisen avulla. Vuorokauteen ei tule lisätunteja, vaan aikaa pitää käyttää tehokkaammin.

Mistä sinä et säästä?

Jos tykkäsit artikkelista, jaa se somessa, tai seuraa ainakin minua twitterissä.

Lue myös:

Kilohinnan lisäksi pitää huomioida myös ilohinta

Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.

Yksi vastaus artikkeliin “Mistä ei pidä säästää?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *