Isyys toi elämään unettomuuden – Kun lapsi ei nuku

Sarjakuvasankarit Lassi ja Leevi pelaavat lassipalloa, joka eroaa muista urheilulajeista siinä, että pelin säännöt voivat muuttua kesken pelin, jos Lassi niin päättää. Ainoa pysyvä sääntö on, ettei samoja sääntöjä käytetä koskaan kahdesti.

Vauvan nukuttaminen on vastaava peli, mutta vauva määrää säännöt. Juuri kun löydät tavan jolla itkevä vauva rauhoittuu, vauvalla alkaa jokin uusi kehitysvaihe, joka muuttaa pelisäännöt täysin. Kaikki vanhat lainalaisuudet ja takuukonstit lentävät ulos ikkunasta.

Ensimmäisen lapsen kanssa vauvavuotemme meni univajeesta johtuvassa horroksessa.

Ensimmäisinä viikkoina jouduimme herättämään lasta syömään, sillä hänen painonsa ei meinannut lähteä nousemaan haluttua tahtia. Sen jälkeen lapsella alkoi mahaongelmat. Epäilen että näiden yhteisvaikutuksesta vauvan unirytmi nyrjähti, ja lopulta meillä kesti yli vuoden ennen kuin nukuimme ensimmäisen kerran läpi yön. Tämä unettomuuden vuosi oli yhtä helvettiä.

Unen puutteen ja ylenpalttisten sensoriärsykkeiden takia muistan kokonaiskuva vauvavuodesta on sumuinen, ja muistan siitä vain yksittäisiä paloja sieltä täältä. Ainoastaan vaimoni päiväkirjamerkinnät toimivat muistin tukena.

Muistan erään kohtauksen S-marketin itsepalvelukassalta. Pakkasin kassalla ostokset kassiin, ja kun tyytyväisenä meinasin lähteä kotia kohti, tajusin että olin skipannut ostosten lukemisen kassaan. Toisella kertaa piippasin ostokset kuuliaisesti, laitoin ne kassiin ja lähdin ulko-ovea kohti, kunnes parinkymmenen metrin jälkeen tajusin että pelkkä ostosten lukeminen kassajärjestelmään ei riitä, vaan niistä pitäisi myös maksaa jotain. Pidän ihan mahdollisena, että jonain kertana olen lähtenyt kaupasta myymälävarkaanakin, mutten vain ole saanut itseäni kiinni itse teossa.

Unenpuute, joka jatkuu vuoden, saa hermot tiukalle ja voi aiheuttaa milloin minkäkinlaisia riitoja. Ei tietenkään meillä, mutta ehkä jossain toisessa parisuhteessa. Kun sitä laahustaa eteenpäin zombiena, ei energiaa riitä millekään ylimääräiselle aktiviteetille kuten liikunnalle, peseytymiselle tai ihmissuhteille.

Olen miettinyt minkälaisia ihmisiä maailmaan kasvaisi, jos vanhemmat nukkuisivat hyvin. Oppisivatko lapset kiukuttelun ja tiuskimisen jostain muualta, vai olisiko lapsen unettomuuden hoito ratkaisu maailmanrauhaan?

Toisen lapsen kanssa pelkään eniten, että unettomuus alkaa taas.

Nukkumisongelmia on kahdenlaisia, ja me kärsimme molemmista:

1. Lapsi ei nuku läpi yön
2. Lapsi ei nukahda

En ole minkään sortin asiantuntija, päin vastoin, mutta ehdimme kokeilla vauvan unettomuuteen monia konsteja. Listaan ne alle.

Kuinka saada vauva nukkumaan läpi yön

Kokeilimme monenlaisia temppuja saadaksemme vauvamme nukkumaan läpi yön.

• Nosta vauvan sängyn pääty ylös. Usein unettomuus johtuu mahavaivoista, kun vauvan maha turpoaa tai häntä närästää. Sängyn päädyn nostaminen auttaa närästykseen, kun vatsahappojen pitää taistella painovoimaa vastaan päästäkseen kurkkuun ärsyttämään vauvaa. En tiedä paljonko pään nostamisesta on apua, mutta eipä siitä ole juuri vaivaakaan, joten varmasti kokeilemme sitä taas. Laitoimme pienet pönkät sängyn jalkojen alle. Stressasimme kyllä vähän sitä, jos vauva sitten kääntyy kehdossa pää alamäkeen ja veri pakkautuu hänen päähänsä, mutta eipä kääntynyt.
• Äiti välttelee mahavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita. Jonkin teorian mukaan ruoka-aineet voivat välittyä äidinmaidon kautta vauvaan, ja ärsyttää hänenkin mahaansa. Netissä on pitkiä listauksia ruoka-aineista, jotka vauvaa voisivat ärsyttää, ja kokeilimme vältellä niitä.
• Vauvan mahahieronta ja jumppailu. Mahan turpoamiseen auttaa mahahieronta. Vauva makailee selällään, ja hänen mahaansa silitellään hellästi suolen suuntaan ja milloin mihinkin. Vähän ajan päästä paukkuja alkaa kuulua, ja olo helpottaa. Youtubessa on videoita, ja nämä toimivat hyvin, joskin vain vähän aikaa.
• Kapalointi. Kapalointi saa vauvan olon turvalliseksi ja auttaa vauvaa nukahtamaan. Youtubessa on n. 100 erilaista kapalointimenetelmää, ja otetta jolla itkevän vauvan oloa voi helpottaa. Näistä moni toimi, mutta vain ensimmäisinä kuukausina. Ilmeisesti sen jälkeen vauva haluaa päästä liikkumaan, eikä vain möllöttää jumissa. Kannattaa testailla esim. hakemalla Youtubesta hakusanalla ”happiest baby”. Kokeilimme myös soittaa valkoista kohinaa, mutta se tuntui lähinnä häiritsevän meidän omia uniamme.
• Vauvaosteopatia. Vaikka olenkin aika skeptikko ja tämä kuulostaa ihan huuhaalta, juoksuhaudoissa ei ole ateisteja eikä univajeessa rationaalisia ihmisiä. Käsittelyssä osteopaatti siveli vauvan selkää ja jalkoja, ja vauva näytti nauttivan. Placeboa tai ei, lapsi nukkui käsittelyn jälkeisenä yönä selvästi pidempään kuin aiemmin, joten tätä varmaan kokeillaan seuraavankin lapsen kanssa kun kohtaamme samat vaivat.
• Unineuvojan palvelut. Vaimoni löysi jostain, olisiko neuvolasta, vauvan nukkumiseen erikoistuneen henkilön, joka antoi puhelimessa meille vinkkejä nukuttamiseen. Juttelimme neuvojan kanssa vasta monen kuukauden unettomuuden jälkeen, ja osa neuvoista oli sellaisia, joita olisi pitänyt soveltaa heti alusta lähtien. Valitettavasti konsultaatioista ei ollut juuri hyötyä, mutta varmaan tätäkin kannattaa kokeilla.

Joistain näistä oli apua hetkeksi, joistain saatiin lähinnä vain iltapuhdetta vanhemmille.

Kuinka saada vauva nukahtamaan

Lapsen nukahtamiseen liittyvät ongelmat ovat varmaankin sidoksissa yön läpi nukkumiseen. Kun vauva herää yöllä, hän saattaisi simahtaa uudelleen jos vain osaisi nukahtaa. Jos omatoiminen nukahtaminen ei onnistu, vanhempien pitää herätä nukutushommiin.

Me jäimme jumiin vaunuissa nukutukseen. Tämän haluaisin välttää uuden tulokkaan kohdalla, jos vain mahdollista. Kävelin päivittäin 20 000 askelta yrittäessäni saada vauvan simahtamaan, säässä kuin säässä. Jalat jumissa hipsin nukahtamisen jälkeen hiljaa sisätiloihin, ja vauva heräsi usein lämpötilan vaihdokseen ja homma lähti alusta.

Vauvan nukahtamisenkin saimme toimimaan vasta joskus vuoden kohdalla, kun lopullisen kyllästyneenä kävelyttämiseen otin projektikseni nukuttaa vauvan sänkyyn. Tämä vaati lähinnä päättäväisyyttä: pidin vauvaa sylissäni, tallustelin ympäri pimeää huonetta samalla heijaten vauvaa puolelta toiselle kunnes lapsi alkoi torkkua. Alkuun heiluttelu saattoi kestää vaikka kuinka pitkään, mutta ilta toisensa jälkeen toistettuna nukahtaminen kävi koko ajan nopeammin. Toistin muistaakseni samaa myös päiväunien kohdalla.

Kun vauva oppi nukahtamaan syliin, aloin laskea häntä sänkyyn aina aikaisemmassa vaiheessa, kun uni oli kevyempää, ja lopulta hänet pystyi laittamaan sänkyyn hereillä, ja vain laulella uneen.

Miten toimimme toisen lapsemme nukutuksen kanssa

Monista tempuista huolimatta ensimmäisen vauvamme kanssa nukkuminen lähti sujumaan todenteolla vasta, kun imetys loppui ja siirryimme kiinteään ruokaan. Vauvan maha pysyi täytenä pidempään, eikä hän heräillyt enää syömään. En oikein tiedä olemmeko yhtään viisaampia tulevaa vauvaamme ajatellen. Luulen että yritämme jonkinlaista unikoulua ja sänkynukutusta jo aiemmassa vaiheessa.

Ensimmäisen vauvan kanssa olimme ehkä turhan herkkiä vauvan itkun suhteen, emmekä antaneet hänen oppia nukahtamaan omatoimisesti. Jos vanhempi pomppaa vauvan luo heti kun hän inahtaa sängyssä, ei vauva voikaan oppia ottamaan unen päästä kiinni uudelleen, vaan tottuu siihen että havahtuminen tarkoittaa samaa kuin herääminen. Ehkä toisen kanssa osaamme olla kylmähermoisempia.

Henkisesti olen yrittänyt vain alistua ja hyväksyä tulevan unettoman vuoden. Ehkä käy säkä, ja meille tuleekin hyvin nukkuva lapsi tällä kertaa.

Vauvan nukutukseen ei ole lääkettä, mutta tilanteeseen voi yrittää sopeutua

Lapsen nukkumiseen ei taida olla tarjolla mitään hopealuoteja, jotka toimisivat aina. (Miten ihmeessä BigPharma ei ole lähtenyt ratkomaan tätä?!) Niin kuin yleensä hankalien juttujen kanssa, ennakkoon varautuminen on paras ratkaisu.

Meidän pelastuksemme oli, että olimme saaneet arjen rutiinit mahdollisimman hyvään kuosiin jo ennen vauvan syntymää, kun vielä kykenimme rakentavaan keskusteluun puolisoni kanssa pelkän uupuneen ja univajeisen murahtelun sijaan. Olimme sopineet, kuka on vastuussa mistäkin kotityöstä – Minä hoidan ruoanvalmistuksen ja kauppareissut, vaimo siivouksen ja pyykit. Vauvan syntymän jälkeen työjaossa tapahtui pieniä muutoksia tilanteen mukaan, eli käytännössä siivoukset jäivät vähemmälle ja siirtyivät osin minulle, ja samalla vaimoni hoiti vauvatarvikkeiden hankinnat.

Kun arjen askareet on sovittu, jää vähemmän tilaisuuksia riidellä siitä, kenen syy on kun joku homma on tekemättä. (Tiskikoneen hallinnointi ja roskien vienti oli jäänyt sopimatta, joten niistä saimme aina pientä mukavaa vääntöä aikaan.)

Toinen iso apu meille on ollut, että rahatilanteemme on ollut kunnossa ja olemme voineet paikata ajan- ja suunnittelun puutetta eines- ja ravintolaruoalla. Lisäksi olemme olleet fyysisesti kohtuullisessa kunnossa, jolloin vauvavuoden epäterve ruokavalio ja lähes täydellinen liikuntatauko ei ole saanut kuntoamme aivan täysin rapistumaan.

Todennäköisesti jos eksyt tämän tekstin pariin googlen kautta, olet pahimman univajeen keskellä ja varautumisvinkit tuntuvat lähinnä kettuilulta. Varautumisen lisäksi on hyvä yrittää muistaa ihmisen tarvehierarkia: mikään ei ole tärkeämpää kuin nukkuminen. Käytännön ohjeena: mene nukkumaan heti kun vauva nukahtaa. Jos syöminen on jäänyt välistä, tee se nopeasti, ja mene sitten nukkumaan. Houkutus jäädä katsomaan Youtubesta lyhytvideoita tai lukemaan tällaisia blogitekstejä on suuri, kun koko päivä on ollut yhtä hommaa ja askaretta, mutta tällainen nettikoomaus on turmion tie.

Mikään oma-aika ei ole univajeen arvoista, joten mene nukkumaan.