En yleensä seuraa kulujani kovin tarkasti, mutta ajattelin pitää nyt parin kuukauden seurantajakson, jotta saan jonkinlaisen kuvan siitä, mitä eläminen maksaa yhden lapsen kanssa. Kohta kun toisen lapsen on määrä tulla, on kiinnostavaa nähdä miten kulujen käy.
Kulutus taas kunnossa
Viimeiset kolme kuukautta rahaa on mennyt aivan turhan paljon, kun olemme tehneet hankintoja vauvaa varten. Tässäkin kuussa kulutus oli vähän normaalia korkeampaa autovakuutuksen maksun jaksottumisen takia, mutta muuten turhaa tuhlausta ei juuri tapahtunut. Tämän ansiosta säästö% kipusi taas tavoitteeni mukaisesti 50% yläpuolelle.
Aiemmin kirjoitin, että yrittäisimme käyttää vähän enemmän palveluita vauvavuonna, jotta elämä helpottuisi, mutta emme kyllä ole tähän vielä lähteneet. Ehkä pitäisi petrata tässä, ja ainakin ruoan kotiinkuljetuspalvelun käyttöönotto on todo-listallani.
Noin muuten kuukausi oli aika yllätyksetön.
(Prosenttien taustalla olevat palkkatulot ovat arvioita, sillä elämme tulojen suhteen täydessä kommunismissa puolisoni kanssa. Käytän laskelmissa palkkana meidän säännöllisesti tilille tulevien palkkatulojen 12kk keskiarvoa.)
Varallisuus ja sijoitukset
Sijoitusrintamalla ei mitään merkittävää tapahtunut. Markkina hiipi yläviistoon, ja nettovarallisuuteni kipusi kaikkien aikojen huippuunsa, mikä on aina kiva juttu.
Asuntosijoituksemme aiheutti pientä vaivaa, kun vuokralaisemme soitti ja kertoi huolimattomuuttaan rikkoneensa keittiön lieden. Onneksi saimme homman helposti sovittua, ja uuden tilalle joutuisasti. Sinänsä tämä oli ihan positiivinenkin käänne, kun saimme näin modernisoitua keittiötä vähän, emmekä joutuneet maksamaan hommaa itse täysimääräisesti.
Siinä jutustellessamme vuokralaisen kanssa hän mainitsi, että asunto tuntuu heistä ihan kodilta. Tämä oli erittäin positiivinen lausunto, sillä arvaisin että yleensä kodissa pysytään pitkään, ja sen kuntoa myös varjellaan.
Kuun ensimmäisenä päivänä, jolloin nämä luvut otan ulos, pankkitilin saldo näyttää epätodellisen suurta lukua, sillä tililtä menee kaikki meidän kiinteät menot.
Perhe-elämä
Kun vauvaperheelliseltä kysyy ”miten menee?”, saat vastauksen kysymykseen ”miten vauva nukkuu”. Ja ilokseni voin todeta, että meillä menee paremmin kuin odotin.
Pahin pelkoni toisen lapsen kohdalla on ollut se sietämätön unettomuus, jonka vauva toisi mukanaan. Tähän kohtaa todella kovaa koputusta kaikkeen puiseen mitä ympäriltä löytyy, mutta tämä toinen lapsemme näyttäisi nukkuvan ihan kohtuullisesti. Parhaimpina öinä hän on vetänyt melkein viiden tunnin unia – jotain mitä esikoisen kanssa saimme odottaa yli vuoden. Toivotaan ettei tämä ole vain alkumatkan onnea, vaan että tämä jatkuisi pitkään.
Valonpilkahduksista huolimatta myös erittäin vaikeita öitä ja päiviäkin on ollut, ja se on kyllä jännä miten nopeasti univaje vetää epätoivoon. Kun pari yötä nukkuu luokattomasti, lievätkin elämän ylämäet muuttuvat läpipääsemättömiksi seiniksi
Unettomuuden lisäksi minua on jännittänyt, miten taaperoikäinen esikoisemme suhtautuu vauvaan. Selvästi häntä ärsyttää, ettei ole enää kaiken huomion keskipiste, mutta onneksi mustasukkaisuus ei ole (vielä) purkautunut vauvaan.
Taaperon periaate tuntuu olevan, ettei mikään huomio ole niin huonoa, että ennemmin olisi ilman sitä. Jos taaperolle ei anna huomiota, hän ottaa sen tekemällä sellaisia temppuja, joilla huomion varmasti saa, ja ne temput on optimoitu hieromaan vanhempien hermoja mahdollisimman hartaasti.
Noin muuten olen viettänyt erittäin paljon laatuaikaa taaperomme kanssa eri leikkipuistoja koluten kanssa samalla, kun äiti on ollut kiinni vauvassa. Taaperomme on yleensä vähän vierastanut tuntemattomia tovereita – ihan niin kuin introvertti isänsäkin. Nyt hän ajoittain on tullut ulos kuorestaan, ja on ollut jännä huomata, miten onnelliseksi minä tulen siitä, kun näen että lapseni leikkivän muiden kanssa leikkipuistossa. Että ehkä se polvi voi parantua, kun vain lapselle opettaa sosiaalisia taitoja hartaasti.
Isyysvapaani loppui, ja paluu töihin onnistui mukavasti kiitos tukiverkostomme, sillä pystyimme pitämään esikoisemme kotona vielä ylimääräisen viikon, ja näin selviämään ainakin nyt pääsiäiseen asti ilman että lapsi toisi päiväkodista kotiin flunssia tai mahatauteja. Ensimmäinen lapsemme oli korona-ajan vauva, ja tautipelkoisina kasvatimme häntä ensimmäisen vuoden kutakuinkin kaksin vaimoni kanssa. On ollut aika iso apu, kun olemme nyt päässeet käyttämään mummojamme lapsenvahteina. Onneksi tukiverkkomme ovat kohtuullisen matkan päässä, ja vaikka vanhoja ovatkin, ovat sentään sen verran hyvässä kunnossa että heistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Kun lapsi nyt pääsiäisen jälkeen laitetaan päiväkotiin, odotan innolla minkä taudin hän ensimmäisenä tuo kotiin.
Blogi
Asuntosijottamisen lumipalloefekti -kirjasta kirjoittamani muistiinpanot saivat kunnian päästä Harri Hurun Ostan asuntoja -podcastin tiistaiaudioon. Suosittelen lukemaan muistiinpanoni, ja sen jälkeen myös kirjan, jos tuntuu siltä. Noin muuten olisi kiva päästä kirjoittamaan tekstejä muillekin alustoille. Pitää laittaa mietintämyssyyn, jos keksisi miten siinä onnistuisi.
Suosituimmat kirjoitukseni tässä kuussa olivat:
- Asuntosijoittamisen lumipalloefekti esittelee selkeän systeemin asuntosijoittamiseen
- Onko FIRE-matkastani puolet edessä vai takana?
- Isyys toi elämääni rahanmenoa – Mitä lapsiperhe-elämä maksaa?
- Helmikuu 2024 – Perheenlisäystä
- Isyys toi elämään huolen
- Miksei meillä ole enemmän lapsia?
Lisäsin blogiini uutiskirjeominaisuuden, mutta tämä ei toimi yhtään niin kuin toivoin, ja pitäisi löytää joku toinen tilalle. Pahoittelut kaikille, jotka ovat tilanneet uutiskirjeen mutteivät ole saaneet mitään. Jos jollain on vinkkejä paremmista wordpress-plugineista tähän hommaan, jätä kommentti.
Mitä huhtikuussa?
Vaimoni on viettänyt tähän asti vanhempainvapaata täydellä palkalla, kun hänen työnantajansa tarjoaa tällaisen edun parin ensimmäisen kuukauden ajan. Ensi kuusta lähtien tulomme lähtevät laskemaan.
Onneksi sain maaliskuussa ylennyksen ja pienen palkankorotuksen, joka vähän tasapainottaa tilannettamme. Uskoisin että tästä eteenpäin ns. normaalien kuukausien säästöprosenttimme laskee jonnekin 50% alapuolelle loppuvuodeksi, mutta kaiken järjen mukaan meidän pitäisi kuitenkin pysyä tukevasti 40% yläpuolella. Kirjoitin aiemmin tämän vuoden budjetistamme: Paljonko vauva maksaa? Perheemme budjetti lapsen syntymän jälkeen
Sijoitusrintamalla toivottavasti ei mitään uutta ensi kuussakaan. Päivitän taas asuntojen laskennallista arvoa ensi kuussa, jolloin nettovarallisuuteni taas laskee. Tämä asuntosäästäminen on kiitollista touhua.
Jos tykkäsit tekstistä, Olisi kiva jos jaat tekstin somessasi, tai ainakin seuraat twitterissä tai instassa:
Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.
Vastaa