Lucky you – Johtuuko hyvä asemani vain tuurista?

Kun kirjoitin viimeisen vuoden varallisuuskehityksestäni, somen kommenttikentässä kyseltiin, onko meillä lapsia tai asuntolainaa, kun saadaan niin iso osa palkasta säästöön. Kerroin, että lapsia on muutama ja asuntolainaa useampi satatonninen, mutta salaisuutemme on, että meillä on ylimmän tulodesiilin tulot ja keskimääräisen kotitalouden kulutus. Vastaus oli: “Lucky you”.

Tämä kommentti ärsytti yllättävän paljon tässä ruuhkavuosiarjen keskellä, kun yritän suoriutua vaativasta työstäni kunnialla samalla, kun pyrin pitämään perheen toimintakykyisenä. Tuurillako ne laivatkin seilaa? Näin kiitospäivän kunniaksi pohdin, miten tuuri ja taito ovat vaikuttaneet elämääni.

Hemmetisti työtä

Totuus on, että olen tehnyt paljon töitä nykyisen asemani eteen. Olen ollut ala-asteelta lähtien luokkani paras koulussa. Työelämässä olen mennyt epämukavuusalueelle, painanut hommia börniksen partaalla – ja luulenpa, että välillä vähän rajan väärälläkin puolella. Uraani edistääkseni olen ottanut lisävastuuta, josta ei aina maksettu mitään ekstraa juuri siinä hetkessä. Olen miettinyt uraani, työasioita, ja työni tehostamista niin työ- kuin vapaa-ajalla. Olen myös vaihtanut aktiivisesti työpaikkaa, vaikka jokainen vaihdos on tuntunut riskiltä.

Samaan aikaan olen pitänyt kulutukseni kurissa. En ole nostanut kulutustani tulojen mukana, tuhlannut autoihin, vaatteisiin tai muuhun turhaan. Sen sijaan olen laittanut rahaa sijoituksiin ja pahan päivän varalle.

Näistä syistä säästäväinen elämäntyyli on muuttunut oletuselämäntyylikseni, tulotasoni on kohonnut Suomen mittakaavassa erinomaiseksi ja sijoitusvarallisuuteni top 3 %:n joukkoon. Asemani takana on paljon työtä.

Olen nähnyt vierestä, kun moni valitsee toisin. Koulussa jotkut räkivät kattoon opiskelun sijaan. Vuosien jälkeen kouluhommat muuttuivat heille liian vaikeiksi, ja eteen kasvoi ylitsepääsemätön seinä. Lukio tai yliopisto jäi haaveeksi. Töissä moni on suojellut toimenkuvaansa niin tarkasti, että on jäänyt paikalleen pyörimään tai jämähtänyt työpaikkaan, joka ei vie eteenpäin.

Tätä taustaa vasten “Lucky you” tuntuu epäreilulta lausahdukselta.

Iso ripaus onnea

Toisaalta, olen minä ollut onnekaskin.

Opin lukemaan ja laskemaan ennen koulun alkua – en omien valintojeni vuoksi, vaan koska minulla kävi säkä lapsuudenkodin suhteen. Minua kannustettiin oppimaan. Kun osasin asiat jo ekalla luokalla, osaksi omakuvaani tuli, että olen hyvä koulussa. Halusin oppia lisää ja olla jatkossakin hyvä. Vanhempani ruokkivat tätä halua taitavasti: jaksoin tehdä hommia läpi koulun mutta en kokenut asiasta liikaa painetta.

Muistan elävästi, kuinka äitini puuttui teini-iän koulukapinaani, kun sain yläasteen ensimmäisestä ruotsin pistarista seiskan. Korjasin sen jälkeen tapani. Kattoonräkijöiden perheissä koulunkäyntiä tuettiin paljon vähemmän. Yhdellä luokkakaverilla vanhemmat olivat sanoneet, ettei heidän suvussaan mennä lukioon, vaan oikeisiin töihin.

Töissäkin minulla on käynyt tuuri. Esihenkilöni eivät ole olleet supersankareita, mutta eivät myöskään pahimpia tyranneja. He ovat tukeneet minua niin, että olen saanut mahdollisuuden loistaa ja tehdä haluamiani asioita. Näin on syntynyt terve itsetunto omaa osaamistani kohtaan.

Olen nähnyt, miten huono esimiesonni voi hankaloittaa elämää suunnattomasti. Työ muuttuu umpikujaksi, kun kehittymispaikkoja ei tarjota, eikä seuraavaankaan siirtyminen ole helppoa, kun suosittelijoita ei ole. Työhön liittyvä itsetunto rapistuu, ja alat uskoa, ettei sinua ole tehty tätä työelämää varten. Minulla näin huonoa onnea ei ole ollut.

Yksi isoimmista onnenkantamoisistani on, että olen voittanut geneettisessä lotossa monellakin tapaa. Olen valkoinen mies, syntynyt Suomeen, pysynyt terveenä ja aivoni toimivat tavalla, jota koulussa ja nykytyöelämässä arvostetaan. Esimerkiksi agraariyhteiskunnassa numeron pyörittely tai strateginen ajattelu ei välttämättä olisi ihan samanlaisessa arvossa.

Olen kohdannut vastoinkäymisiä, mutta vielä eteeni ei ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä. Kavereilta on mennyt talo alta homevaurion takia, joillain parisuhteet ovat päättyneet ja lapsien kanssa koettu hirveitä epäonnia. Minun tasaista tietäni on ollut helppo kulkea.

Tuuria ja taitoa

Onnen ja taidon erottaminen on vaikeaa, ja polkuriippuvuus suurta. Elämässäni on ollut onnekkaita sattumuksia, joiden seurauksena syntynyt polku on vienyt nykyiseen asemaani. Samalla olen tehnyt asemani eteen paljon töitä.

Hyvä ohjenuora voisi olla: tiedosta, että oma onnistumisesi johtuu pitkälti tuurista, mutta ajattele toisten onnistumisten johtuvan heidän kovasta työstään. Tämä ajatusmalli pitää nöyränä ja ohjaa tekemään työtä onnistumisensa eteen. Jos ajattelet toisinpäin, katkeroidut helposti toisten onnistumisista ja muutut ylimieliseksi heitä kohtaan, jotka ovat itseäsi huonommassa asemassa.