Elokuu 2024 – Sairasta menoa

Olen pitänyt kohta vuoden verran kirjaa, siitä mihin meidän rahat menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. En juuri tee budjetteja, vaan olen huomannut, että kun kuluja seuraa, se jo itsessään ohjaa tekemään fiksumpia rahapäätöksiä. Varallisuuden karttumisen seuraaminen taas auttaa huomaamaan, että kehitystä tapahtuu, vaikka arjessa eteneminen tuntuukin hitaalta.

Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämään jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin.

Elokuussa sairastelimme koko perheen kesken. Vaikka muuten tämä olikin aivan hanurista, passivinen sairasteluelämä auttoi pitämään kulutuksen poikkeuksellisen matalana.

Tulot ja kulutus

Alkuun vähän selvennystä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme, ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Käytännössä kun minä tienaan vähän enemmän kuin vaimoni, siirrän erotuksen yhteistilille, jolta maksetaan kaikki kulut – niin talouden yhteiset kuin henkilökohtaisetkin.

Perheemme tulostaso on normaalia matalampi, sillä vaimoni on nyt vanhempainrahalla kun saimme vuoden 2024 alussa vauvan.

Säästöprosentin laskennassa käyttämäni palkat ovat laskennallisia. Sisällytän niihin myös lomarahat ja edellisen vuoden bonuksen, joka on noin kuukauden palkka. Esimerkiksi heinäkuussa tilille tuleva lomaraha ei heilauta sen kuun säästöastetta, vaan on jo jaettu tasan kaikkien kuukausien tuloihin. Tuloihin sisältyy palkkojen lisäksi lapsilisä, joka on tällaisella kahden lapsen perheellä noin 200 euroa kuussa. Kuluihin luen asuntolainan korot ja kulut, mutten lyhennystä.

Heinäkuussa kolisi isommin erilaisia yksittäisiä suuria kuluja, kuten auton remppaa. Elokuussa näitä ei ollut ensinkään. 

Päinvastoin kohdalle osui hyviä sattumuksia. Tuntui kuin pelaisimme tosielämän monopolipeliä, kun saimme sähköpostiin viestin, että vanhan taloyhtiömme kirjanpidossa oli joskus vuosi sitten tapahtunut laskuvirhe, ja vesimaksun tasaus oli  laskettu väärin.  Tästä Sattuma-kortista saimme pari sataa ylimääräistä. Päiväkotimaksut jäivät pois tämän kuun menoista, kun taapero oli kotona heinäkuun, ja sen lisäksi sairastelun takia olimme survival-moodissa kotosalla, eikä mitään ylimääräisiä menoja, kuten kahvilakäyntejä, juuri näkynyt. En yleensä ikinä tilaa ruokaa kotiin, mutta tämän survival-jakson aikana päädyimme kyllä pari kertaa wolttaamaan. 

Kulutuksen pienuuden ansiosta tähän kuuhun osui koko vuoden korkein säästöaste, vaikka puolisoni ei ole edes palkkatöissä ja taloutemme nettotulot ovat tonnin pienemmät kuin alkuvuodesta. Speksailin vuodenvaihteessa että säästöprosentti olisi hyvänä kuukautena neljänkympin päällä, mutta nyt oltiinkin tuntuvasti puolivälin paremmalla puolella.

Sijoitukset ja varallisuus

Ensin pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Varallisuuteen lasken sijoitusasunnon ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kerran kvartaalissavanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Sijoitusvarallisuuden ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto, jonka velkoja makselen, ja käytettynä ostettu perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on aina aika paljon suurempi kuin mitä se paria päivää aiemmin oli. 

Minulla on n. 90% salkustani indeksirahastoissa, ja OST:lla n. 10% eli 20 t€. Yritän olla sijoituksissani lähes kokonaan passiivinen, mutta kun välillä tekee mieli treidailla, OST saa toimia alustana siihen. Uskon että tällainen pieni treidailusalkku auttaa minua pysymään sijoitusstrategiassani suurimmalla osalla rahoistani.

Pidin osakesalkkuni tarkastelusta paastoa kesän yli, ja se kannatti. Rahajutut pyörivät paljon vähemmän mielessä, ja samalla vältyin kesän flash crashilta. Vältyin, koska nyt elokuussa tilanne salkussa on lähes normalisoitunut, ja jos Nordnet ei piirtäisi aikajanaa etusivullaan, en edes tietäisi että kävin reilun kaksikymmentä tonnia omien huippujeni alapuolella. 

Toivottavasti opin kesän romahduksesta jälleen kerran, että markkinoiden ajoittaminen on mahdotonta. Vaikka finanssitwitterissä nyt nyökytelläänkin tietäväisesti kun joku puhuu Japanin carry tradesta, kukaan ei kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota vain muutamaa päivää aiemmin. Markkinoita heilauttelevat ne riskit, joita emme tiedä edes olevan, ja niitä harvoin heilauttelevat ne riskit, joista uutisoidaan etukäteen. Parempi vain puskea rahat markkinaan kerralla, ja lopettaa yritykset osua pohjaan. 

Elokuussa jäin pahasti vähän joka indeksille. Vaikka OST:llä on vain 10% salkustani, onnistuin tärväämään pari %-yksikköä tuottoja huonoilla valinnoillani. OST:n sisältö on tällä hetkellä aika hurlumhei: Global atomic, Energy fuels ja Almonty. Näistä kaksi ensimmäistä ovat uraanilappuja, joilla on mennyt monella tapaa pieleen viime aikoina. 

Almonty on yksi harvoja länsimyönteisessä maassa toimivia volframin (“tungsten” på engelska) valmistajia.

Almonty on betsini sen puolesta, että sotahommat jatkuvat tulevassakin. Almontyssa voisi tulla iso pomppu, jos Kiinan ja jenkkien välinen kauppasota yltyy. Melkein kaikki volframi tehdään Kiinassa, ja jenkit tarvitsee sitä sotajuttuihinsa. Olen istunut tämän päällä talvesta asti, ja nyt hommassa näkyy vähän heräämisen merkkejä. Kauppasodasta saatiin viitteitä, kun Kiina laittoi elokuussa kaupanesteitä toisille tuottamilleen raaka-aineille, ja volfram-banneja odoteltaessa myös Almonty pomppasi vähän. Kuuhun on vielä matkaa, mutta suunta on oikea!

Yritän jatkossakin pitää OST:ni tällaisena hurlumheinä, jossa haetaan indeksistä jossain määrin riippumattomia liikkeitä. Omistan jo ennestään indeksin kautta niitä googleja, nordeoita ja muita perusfirmoja, jotka enemmän tai vähemmän seuraavat toistensa kehitystä, joten näiden valkkaaminen OST:lle tuntuisi lähinnä piiloindeksoinnilta. Hurlumhei-lappujen, joilla on matala korrelaatio markkinan kanssa, voisi jopa ajatella parantavan salkun riskikorjattua tuottoa. (Olen taitava perustelemaan vaikka minkä hölmöilyn itselleni.)

Siirsin elokuussa Nordnetiin 2500 €, kun lomarahat tulivat tililleni. Yhteensä tänä vuonna olen siirtänyt rahastoihin n. 12 000€ uutta rahaa.

Sijoitusasuntorintamalla on ollut ihanan hiljaista. Vuokra tulee ja vastike ja lainanlyhennykset menee. Kassavirta on 20€ negatiivinen, ja tuottoa tulee reilu satku kuukaudessa lainanlyhennyksen muodossa. Tässä kuussa tapahtui ihme: asunnon laskennallinen arvo nousi, eikä laskenut, kun oikaisin asunnon tasearvoa tapani mukaan kerran kvartaalissa päivittyvän vanhojen asuntojen markkinahintaindeksin avulla. Asuntosijoittajien tunnelin päässä taitaa alkaa näkyä valoa, jos euriborit laskevat tähän malliin eivätkä tasearvotkaan enää sula. (Tämä on toki iso “jos”.)

Osakemarkkinoiden toipumisesta ja sijoitusasunnon laskennallisen arvon pienestä noususta johtuen taisin juuri rikkoa sijoitusvarallisuusennätykseni huimalla neljän euron kaulalla edelliseen huippuun.

Kotielämä

Pelkäsimme päiväkodin aloituksen tuomaa tautikuormaa, mutta se olinkin sitten minä joka taudin kotiin kantoi.

Palasin kesälomilta töihin, ja ajattelin että menen ihan toimistolle asti että pääsen paremmin taas arkeen kiinni. Vaimokin kannusti tähän, että saavat olla vauvan kanssa kotona ilman että pauhaan etäpalavereja työhuoneessani. 

Etätyön jumalat kostivat tämän välittömästi, ja toin toimistotuliaisina jonkin hyvin paljon koronaa muistuttavan taudin. Tämä sitten kiersi perheessämme vuorotellen, ja jätti vielä aivosumun ja vähän aaltoilevan flunssafiiliksen päälle pariksi viikoksi. Lapsilla tauti oli aika lievä, mutta vauvojen kanssa näemmä pelkkä tukkoinen nenä riittää tuhoamaan yöunet, ja samalla vanhempien mielenterveyden. Vasta nyt kuukauden lopussa tuntuu, että homma on normalisoitunut, mutta jälkitautina päällä on syvä uupumus tuosta lasten hoidosta.

Kolmivuotias taaperomme on viimeisen kuukauden aikana ottanut ihan valtavia harppauksia sosiaalisissa jutuissa. En ole millään tavalla ekstrovertti, mutta yritän aina taaperomme kanssa liikkuessani jutella kaikille meidän pihan ja päiväkodin lapsille. Teen tämän jotta taapero näkisi, että ihmisille voi puhua, ja jotta lapset oppivat että olen taaperomme isä. Näin ehkä tulevaisuudessa vältytään joltain kiusaamistapaukselta tai muulta ikävältä, kun alueen muksuilla on mielessään, että tuon isä tietää minun nimeni. Samalla olemme yrittäneet iskostaa taaperon päähän ajatuksen, että jos vastaan tulee tuttuja, heitä tervehditään kuuluvasti, ja että hän voi pyytää muita mukaan leikkeihinsä, tai vastaavasti pyytää päästä toisten leikkeihin. Tämä kaikki sosiaalisuuskasvatus on alkanut kantaa hedelmää, ja nykyään hän moikkailee tuttuja ja on uskaltanut ehdottaa muille lapsille leikkejä niillä opettamillamme fraaseilla.

Pihallamme leikkivät kouluikäiset ovat taaperomme silmissä täysin myyttisiä hahmoja. Eräänä tylsänä viikonloppupäivänä nämä semijumalat ottivat hänet mukaan leikkeihinsä, ja opettivat hänelle kärsivällisesti, miten piilosta leikitään. Minä etsin ja lapset menivät yhdessä piiloon. Taaperomme on ollut tästä aivan mehuissaan, ja nyt aina kun menemme pihalle hän miettii pukiessaan olisivatkohan nämä isot lapset paikalla. Luulen että tässäkin oli osittain taustalla se, että olen ollut puhelias näiden lasten suuntaan. Näin he uskalsivat lähestyä taaperoamme ja pyytää mukaan.

En tiedä missä vaiheessa lapsensa saa julistaa neroksi, mutta kolmivuotiaamme on myös kovaa vauhtia oppimassa lukemaan. Hän innostui kirjaimista talvella, ja kovan innon avulla oppi ne nopeasti. Tämän jälkeen opetimme hänelle kirjaimien äänteet, eli sen sijaan että k-kirjaimen kohdalla sanotaan [koo] sanotaankin vain [k]. Ja nyt hän jo yhdistelee peräkkäisiä kirjaimia, ja saa niistä pienen kannustuksen avulla pääteltyä, mistä sanasta on kyse. Kaikki tämän on tapahtunut aikalailla omalla painollaan siten, että olemme tapailleet lasten kirjan kannessa olevaa kirjan nimeä yhdessä, tai kyselleet häneltä ajoittain leikinomaisesti “millä kirjaimella mummo alkaa”. Yksi isoimpia vanhemmuusoppeja minulle on ollut, että lapselle ei voi hirveästi opettaa asioita, mutta hänen luontaista kiinnostusta ruokkimalla hänet saa oppimaan vaikka mitä. 

Blogi

Elokuussa blogi oli aika hiljainen. Syynä oli isolta osin sairastelun tuoma survival-moodi, jossa millekään ylimääräiselle ei ollut tilaa. Varmaan myös tuo nordnet-kesäpaastoni sai aikaan sen, ettei rahajutut pyörineet niin mielessäni.

Blogin suosituimmat tekstit elokuussa.

• Miten vanhempainvapaat kannattaa jakaa?
• Heinäkuu 2024 – Kesäistä kiirettä
• Mitä lapsi maksaa – osa 2
• Asuntosijoittamisen lumipalloefekti – muistiinpanot

Jos tykkäsit kirjoituksesta, seuraa minua Threadsissa tai Twitterissä niin kuulet uusista kirjoituksista ensimmäisenä.