Marraskuu 2024 - Viimeinen korkea säästöprosentti?

Olen pitänyt vuoden verran kirjaa siitä, mihin meidän rahat menevät ja miten varallisuutemme kehittyy. En juuri tee budjetteja, vaan olen huomannut, että pelkkä kulujen seuraaminenkin jo ohjaa tekemään fiksumpia rahapäätöksiä. Varallisuuden karttumisen seuraaminen taas auttaa huomaamaan, että kehitystä tapahtuu, vaikka arjessa mikään ei tuntuisikaan liikkuvan. Tavoitteeni ei ole kituuttaa, vaan elää normaalia elämää, jossa säästämme noin puolet palkasta osakerahastoihin ja lainojen lyhennyksiin.

Marraskuussa säästöprosentti oli korkealla. Mutta tämä taisi olla viimeinen kerta pitkään aikaan, kun näin pääsee käymään, sillä ensi kuusta alkaen vaimo on kotihoidontuella eikä saa juuri mitään tuloja.

Tulot ja kulutus

Alkuun vähän selvennystä, mitä luvut pitävät sisällään. Laitamme vaimon kanssa palkat tasan keskenämme ja maksamme yhteistililtä kaikki menomme. Käytännössä, koska minä tienaan vähän enemmän kuin vaimoni, siirrän erotuksen yhteistilille, jolta maksetaan kaikki kulut – niin talouden yhteiset kuin henkilökohtaisetkin. Perheemme tulotaso on nyt normaalia matalampi, sillä vaimoni on vanhempainrahalla, kun saimme vuoden 2024 alussa vauvan.

Säästöprosentin laskennassa käyttämäni palkat ovat laskennallisia. Sisällytän niihin myös lomarahat ja edellisen vuoden bonuksen, joka on noin kuukauden palkka. Esimerkiksi lomaraha ei heilauta yhden kuun säästöastetta, vaan se on jo jaettu tasan kaikkien kuukausien tuloihin. Tuloihin sisältyy palkkojen lisäksi lapsilisä, joka on tällaisella kahden lapsen perheellä noin 200 euroa kuussa. Kuluihin luen asuntolainan korot ja kulut, mutta en lyhennystä. En myöskään huomioi sijoitusasuntomme rahavirtaa luvuissa, vaan ainoastaan varallisuuskehityksessäni.

Säästöprosenttini oli 47% tässä kuussa. Olin aidosti yllättynyt, että rahaa meni vähemmän kuin edellisissä, sillä mukaan mahtui isompia kertaostoksia, ja tuntui että ostelin kaikkea kallista ruokakaupasta. Ostimme kotiin uuden turvalukon, kun taloyhtiöömme murtauduttiin ja vaimoni oli sitä mieltä että tällainen olisi hyvä. Ostin kaupasta valmisruokia, kun arki tuntui taas haasteelliselta. Ja vaimoni vielä laskutti yhteistilitämme monen sadan edestä ostoksia, joita oli maksanut aiempina kuukausina omalta tililtään. Kuluja laski seuraavat tekijät:

Emme ajaneet autolla juuri lainkaan, ja tankki oli kuun alussa täynnä, joten autoilun kuluja ei tullut käytännössä ollenkaan
Päiväkotimaksu oli vain puolet normaalista, koska olimme edellisessä kuussa niin paljon kipeinä kotona. Tiesittehän muuten että jos on yli 11 päivää sairaana, ja muistaa ilmoittaa päiväkotiin sairauden aina aikaisin aamulla, päiväkotimaksu puolittuu?
Vaimon sairastelun takia hän ei käynyt lähikaupassa täydennysostoksilla niin usein. Näiltä täydennysostoksilta tarttuu mukaan aina kaikenlaista vähemmän välttämätöntä, ja lähikauppamme on k-kauppa, jolloin hinnat ovat taivaissa.
Emme oikeastaan käyneet kahviloissa koska olimme edelleen survival-moodissa milloin kukakin kipeänä.

Kulujen oli määrä olla paljon suuremmat, mutta sairastelun takia kaksi sukulaisvierailu ja niihin liittyvät majoituskulut jäivät väliin. Näihin olisin kyllä tuhlannut mieluusti.

Sijoitukset ja varallisuus

Ensin pieni katsaus tämän osion lukujen taakse. Varallisuuteen lasken sijoitusasunnon ja osakkeet. Sijoitusasunnon arvoa päivitän kerran kvartaalissa vanhojen asuntojen hintaindeksin perusteella. Sijoitusvarallisuuden ulkopuolella meillä on lisäksi omistusasunto jota vasten on tuntuvasti velkaa, autopaikka ja siihen paikkaan sopiva käytettynä ostettu, kohtuuhintainen perheauto. Varallisuusluvut ovat aina kuun lopun lukuja, ja kun palkka tulee kuun viimeisenä päivänä, tilillä oleva rahasumma on aina aika paljon suurempi kuin mitä se paria päivää aiemmin oli.

Minulla on n. 90% salkustani indeksirahastoissa, ja OST:lla n. 10% eli 20 t€. Yritän olla sijoituksissani lähes kokonaan passiivinen, mutta kun välillä tekee mieli treidailla, OST saa toimia alustana siihen. Uskon että tällainen pieni treidailusalkku auttaa minua pysymään sijoitusstrategiassani suurimmalla osalla rahoistani.

Marraskuussa varallisuuteni nousi jälleen uusiin huippuihin, ja sijoitusvarallisuus kasvoi 10 000 eurolla kuukaudessa. Huima homma, kun nettotulot ylitetään mennen tullen.

Parempaankin olisi pystynyt. Jenkkimarkkina on ollut viime aikoina erittäin vahva, ja esimerkiksi viimeisen kuukauden aikana S&P 500 nousi yli 5 %, samalla kun OMXHGI tippui 4 %. Jenkkien vahvuudesta huolimatta uskon, että tuottoero Euroopan ja USA:n välillä kuroutuu umpeen vielä joskus, ja että pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa edelleen sijoittaa myös Eurooppaan. Tämän takia olen viime vuosina sijoittanut rahojani 50–50 jenkkeihin ja Eurooppaan. Nyt, kun kuukausisäästöni ovat pienemmät, olen ohjannut ne maailmanindeksiin, jossa jenkkipaino on noin 60–70 %.

Tämä uskomus Euroopan noususta on tuntunut etenkin tänä vuonna erityisen pahalta. S&P 500:n tämän vuoden tuotto on ollut 27 %, samalla kun oma salkkuni on hikisesti 10 %:n paremmalla puolella. Tuo jenkkien tarjoama noin 15 % lisätuotto tarkoittaisi salkkuni kohdalla yli 30 000 euroa lisää. Huomaan, että sisäinen tuulipukusijoittajani tuntee kovaa FOMOa, kun katselen, miten S&P 500 pistää eurooppalaisille – saati sitten suomalaisille – turpiin mennen tullen. Liskoaivot ajattelevat, että nyt kannattaisi siirtää paino jenkkimarkkinoille ja vähän äkkiä. Samalla liskoaivot kiroilevat, kun tuo kryptoralli joka Trumpin valinnasta seurasi vaikutti niin itsestäänselvältä, että olisi pitänyt tajuta mennä mukaan treidaussalkullani.

Yleensä liskoaivoja ei ole kuitenkaan kannattanut kuunnella, enkä ajatellut kuunnella nytkään. Liskoaivot kertovat, mitä olisi kannattanut tehdä kuukausi tai useampi sitten, eikä mitä nyt kannattaa tehdä. Sanonpa vaan että homma haisee, mutta jatkan silti aiemmin määrittämälläni strategialla ja selittelen itselleni miksi jään koko ajan muista.

Varallisuuteni nousua on rajoittanut Euroopan ja Suomen markkinoiden pehmeyden lisäksi omien analyysitaitojeni pehmeys. Global Atomic on väijynyt nousupaikkaa tiikerin tavoin – siis ihan hiton kärsivällisen tiikerin, joka on tottunut paastoamaan. Päätin nyt istua tämän kyydissä Q1:n loppuun asti, mutta yhtään rahoituspäätöksen lykkäystä en aio enää ottaa vastaan. Ellei sitten firman toimari Stephen Roman taas vakuuta minua haastatteluissa. Hän on aika kovanahkaisen ja päättäväisen oloinen kaveri, ja sellaisten kyydissä on tavallaan kiva olla.

Sijoitusasuntorintamalla koettiin jänniä paikkoja – tai siis minä jännitin vuokrankorotusviestin kanssa ennen kuin painoin lähetä-nappia. Jo pari viikkoa on kulunut eikä irtisanomisilmoitusta näy, joten näinköhän tästäkin selvittiin? Taloyhtiön vastike nousi tuntuvasti tänäkin keväänä, joten ei tunnu pahalta nyhtää vuokralaiselta huomattavasti vastikekorotusta pienempää korotusta. Mutta koska en ole Hekan kaltainen julkisrahoitteinen organisaatio, kulujen siirtäminen vuokralaisille ei ole itsestäänselvyys.

Kotielämä

Kotirintamalla ei mitään järisyttävän uutta. Tämä jatkuva sairastelu harmittaa niin paljon, etten oikein jaksa edes kirjoittaa siitä. Koko syksy on ollut aika survivalia.

Vauva nousi kuun alkupuolella seisomaan tukea vasten, ja jo seuraavana päivänä alkoi kävellä sohvanreunaa pitkin. Huikeaa miten nopeasti nämä edistyvät. Tämä jatkuva kiipeily kaikkia tukia vasten tekee vauvan vahtimisesta tuplasti raskaampaa. Hän saa sormensa ujutettua patterin väleihin ja vaikka minne pieniin koloihin, joita pitää sitten vältellä. Kaikki esineet sohvapöydältä ja muilta matalilta tasoilta ovat vaarassa. Vauhti tulee tästä vain kiihtymään.

Lapset leikkivät keskenään jo hienosti. Taapero saa vauvan kikattamaan katketakseen pelleilyllään, ja näillä on jo pieniä leikkimuotoisia painimatseja menossa, joissa isompi antaa pienemmän kiivetä päälleen ja vetää tukasta, ja sitten pyöritään varovasti ympäri matolla. Jo pelkästään tämä sisaruusmeininki tekee tämän toisen lapsen kanssa touhuamisen kaiken vaivan arvoiseksi.

Blogi

Tässä kuussa olen ollut somessa melko hiljaa, mutta arjen ahdingon keskellä löysin muutaman vapaan hetken, jolloin ehdin ja jaksoin kirjoittaa ajatuksiani blogiin.

Jännittävä tilanne tuli vastaan, kun minulta pyydettiin pientä haastattelua erääseen lehteen. Homma kuitenkin kariutui siihen, etten halunnut esiintyä kokonimelläni, sillä blogissani on toisinaan arkaluonteisia työelämäpohdintoja. Silti oli hauskaa huomata, että tällaisella vanhakantaisella blogiformaatillakin voi saada julkista näkyvyyttä.

Sain myös yhteistyöehdotuksen eräältä yritykseltä. Oli mukava huomata, miten tämä harrastus kehittyy, vaikka vielä vuosi sitten ajattelin, ettei tätä kukaan lue – onhan blogi formaattina niin vanhanaikainen.

Blogin luetuimmat artikkelit:

Jos haluat seurata matkaani kohti taloudellista riippumattomuutta, ota tilini seurantaan somessa:

Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.