Isyysblogi: Monta tapaa hoitaa parisuhteen raha-asiat

Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä jo pitkälle yli kymmenen vuotta. Matkan varrella tulotasomme on heitellyt opiskeluajan köyhyydestä nollakorkoajan hyvätuloisen ja matalakuluisen dinkkuilun kautta nykyiseen ruuhkavuosien taaperrukseen. Eri elämänvaiheiden myötä olemme yrittäneet keksiä vaiheeseen sopivan tavan jakaa parisuhteen rahat.

Käyn tässä blogissa läpi kolme eri vaihetta, joita meillä on matkallamme ollut.

Seurusteluvaihe

Parisuhteemme alussa olimme vielä opiskelijoita, eikä tuloja ollut juuri jaettavaksi. Asuimme eri osoitteissa ja meillä oli erilliset taloudet. Periaatteemme oli, että taloutemme ovat täysin erilliset – maksamme omat kulumme ja pidämme omat tulomme.

Tätä jatkui myös ensimmäisiin työpaikkoihin siirtyessämme. Yhdessä vietettyjen hetkien ja etenkin lomamatkojen myötä yhteisiä menojakin kertyi. Käytännössä minä usein maksoin kulut kulutuksen hetkellä, sillä etenkin ulkomailla lasku tupattiin tyrkyttää miehelle automaattisesti, mutta puolisolleni oli tärkeää, että nämä menot jaetaan tasan. Hän piti varsin säntillisesti kirjaa rahaliikenteestä ja maksoi tasaukset takautuvasti minulle.

Dinkkuvaihe

Kun muutimme yhteen totesimme, että yhteinen tili olisi järkevä, ja meidän kannattaisi myös jotenkin huomioda maksujen jakautumisessa mahdolliset tuloerot.

Vaikka yhteenmuuton hetkellä tienasimmekin suurin piirtein yhtä paljon, halusimme laittaa pystyyn systeemin, joka olisi reilu myös ikävämmissä tilanteissa, kuten jos toinen joutuisi työttömäksi. Jos tuloerot kasvaisivat tällaisen ikävän sattumuksen takia suuriksi, voisi toisella olla halu kuluttaa enemmän kuin toisella. Tämä tulisi aiheuttamaan meille riitoja hetkellä, jolloin voimavarat olisivat muutenkin koetuksella, joten tuntui tärkeältä sopia jo nyt systeemistä, joka toimisi myös vastamäessä.

Kun päätöksiä tekee hyvän sään aikaan, ne voi tehdä rawlsilaisittain tietämättömyyden verhon takaa. Kun sopimusta tehdessä ei tiedä, olisiko tuen saaja vai antaja, on helpompi miettiä, mikä olisi reilu toimintatapa. Omia tai toisen piileviä motiiveja ei ole vielä olemassa. Tästä syystä olemme aina pyrkineet sopimaan tällaisien tukalienkin tilanteiden toimintatavat jo etukäteen, jotta sitten pahan hetken tullen emme joutuisi riitelemään asiasta.

Päädyimme siihen, että jaamme menomme nettotulojemme suhteen. Tienasin nettona ehkä 3300 € ja puolisoni ehkä 2500 € (harmittaa etten ole pitänyt menoista ja tuloista kirjaa jo tältä ajalta, joten summat ovat hatusta), joten siirsin perustamallemme yhteistilille noin 330 € ja vaimoni 250 € kuukausittain. Yhteistililtä maksettiin aina ruokakaupassa, eli ostettiin ruoan lisäksi kaikki muut päivittäistavarat. Rahaa käytettiin myös yhteisiin huvituksiin ja kesälomaa ennen yhteistiliä tankattiin samassa suhteessa. Omilta tileiltämme ostimme sitten vaatteet, omat huvituksemme ja mitä muuta milloinkin tarvitsimme.

Tällaisen jaon seurauksena maksoin hieman suuremman osan yhteisistä kuluistamme, mutta silti suurituloisempana minulle jäi enemmän varallisuutta säästöön. Koska sitä työttömyyttä ei osunut kohdalle ja tulomme olivat suunnilleen yhtä suuret, ei ero menoissa ollut koskaan merkittävä.

Järjestelyn onnistumisen ehdoton edellytys oli, että meillä on aika samanlaiset rahankäyttötavat. Saatoimme luottaa siihen, ettei toinen tee yhteisillä rahoilla mitään älytöntä. Pientä hankausta aiheutti, että olen suurempi ruokainen, ja esim. ravintolaillallisella saatoin tilata oluen tai kalliimman ruoan kuin puolisoni. Tasailin näitä kuluja aina satunnaisen säännöllisesti, muttemme oikein koskaan keksineet tähän hyvää systeemiä. Ongelma ei ehkä kasvanut niin suureksi, että olisimme jaksaneet pohtia sitä enempää. Voin uskoa, että mikäli kulutustottumuksissa olisi ollut suurempia eroja, olisi hankausta voinut syntyä enemmän. 

Lapsen hankinta

Kun aloimme miettiä lapsen hankkimisesta, kävimme pitkällisiä keskusteluja raha-asioiden hoidosta jo kauan ennen kuin raskaus ehti edes alkaa. Pähkimme, miten raha-asiat kannattaisi hoitaa niin, että tilanne olisi reilu molemmille osapuolille hoitovapaalla ja sen jälkeenkin.

Tässä hieman näkökulmia, joita pohdimme:

Vanhempainvapaan vaikutus tuleviin tuloihin. Molemmat meistä halusi käyttää vanhempainvapaat, mutta tiesimme että vaimoni jäisi pidemmäksi ajaksi pois töistä. Vapaa hidastaa urakehitystä ja vähintäänkin leikkaa bonukset niiltä vuosilta, kun hän olisi poissa töistä osan vuodesta.

Vanhempainvapaan vaikutus tuleviin eläkkeisiin. Kotihoidontuella eläkettä ei kertyisi, ja eläke leikkautuisi hieman kaikilta tulevilta eläkevuosilta. Tein tätä varten Excel-harjoituksen, jonka jälkeen totesimme että vaikutuksen nettonykyarvo olisi aika minimaalinen – muutaman satasen sijoitus osakkeisiin riittäisi paikkaamaan kotihoidontuen aiheuttaman aukon tulevissa eläkkeissä. Lisäksi molemmat meistä viettäisi hieman aikaa kotihoidon tuella, joten emme miettineet eläkevaikutuksia sen enempää.

Sijoitussalkun kasvattaminen. Halusimme varmistaa, että molemmilla meistä on nimissään osakesalkku, ja että voisimme jatkaa pitkäaikaista säästämistä myös vanhempain vapaan yli. 

Sijoitussalkun kasvattamiseen liittyvä keskustelu oli ehkä tunteisiin menevin osuus, sillä sen tausta-ajatuksena oli, että mikäli joskus tulevaisuudessa eroaisimme, halusimme varmistaa että molemmilla on omaisuutta nimissään, ja että tuota omaisuutta voisi kerryttää myös lasta hoitaessaankin reilulla tavalla. Emme ole naimisissa, joten omaisuutta ei eron hetkellä automaattisesti puolitettaisi. Olemme molemmat aika rationaalisia ihmisiä, ja onnistuimme käymään tämän keskustelun, mutta se vaati aikuismoodin omaksumista ja useamman illan jutteluita.

Olimme etuoikeutetussa asemassa näissä keskusteluissa, sillä rahojen riittäminen vanhempainvapaalla ei juuri ollut huolenaiheena. Keskusteluissa oli kyse enemmän siitä, miten parisuhteen rahat voi jakaa reilusti huomioiden vanhempainvapaat ja toisaalta sen jälkeinen urakehitys.

Päädyimme lopulta yksinkertaiseen ratkaisuun. Kun edellisessä elämänvaiheessamme olimme jakaneet menomme, nyt jakaisimme tulomme tasan.

Täydellinen tulojen tasaus tuntui reilulta, sillä molemmat kokivat vahvasti, että käymme töissä pääasiassa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Käytännössä järjestely näyttää tältä: Jos vaimoni vaikkapa tienaisi 3000 € ja minä 4000 €, siirtää hän yhteistilille kuukausittain 500€ ja minä 1500€. Tällä summalla sitten maksetaan kaikki menot, niin yhteiset kuin omatkin. Molemmille jäisi omalle tililleen 2500€. Tästä summasta maksetaan sijoitusasunnon menot ja sijoitetaan haluamallaan systeemillä osakkeisiin ja muualle.

Vuoden lopussa vielä tasaamme tulot, mikäli toinen on saanut bonuksia tai muita ylimääräisiä palkkioita matkan varrella.

Tulojen täydellinen tasaus on tuntunut tähän lapsiperhe-elämään parhaiten sopivalta ratkaisulta. Kun dinkkuillessamme meidän itsenäisillä päätöksillämme oli vähemmän ulkoisvaikutuksia toisen elämään, puskee nyt toisen suurempi työkuorma lähes automaattisesti toiselle suuremman lapsenhoitovastuun, joten mielestämme molempien pitää saada työstä yhtä suuri korvaus.

Tasauksen ansiosta molemmat voivat kartuttaa varallisuutta omiin nimiinsä, ja tehdä sen oman riskinottohalunsa mukaan – myös hoitovapaalla. Tulojen tasauksen myötä riskiä voi sijoituksissaan myös ottaa enemmän, sillä puskurirahastoa ei tarvita niin paljoa – molempien yhtäaikainen työttömyys on hyvin epätodennäköistä. Sijoitukset ovat omissa nimissämme, joten jos joskus eroaisimme, ei kumpikaan jäisi puille paljaille, vaikka olisikin tehnyt valintoja perheen etu mielessään.

Tulojen tasaus antaa meille myös mahdollisuuden optimoida toimintaamme yhtenä yksikkönä. Esimerkiksi kun minulle tuli hiljattain työtarjous, jossa olisin saanut enemmän palkkaa mutta luultavasti myös joutunut samalla tekemään enemmän töitä toimistolla nykyisen etätyön sijaan, pystyi puolisoni ottamaan päätökseen kantaa paremmin, kun tulonlisäys toisi myös hänelle saman määrän taloudellista hyötyä kuin minulle. Totesimme ettei korkeamman palkan perässä kannata nyt juuri juosta.

Vaikka yleensä olen markkinatalouden kannattaja, näin kotioloissa kommunismi näyttäisi siis toimivan ihan hyvin.

Yhteenveto

Olemme kokeneet, että erilaiset raha-asiat ovat toimineet meille hyvin eri elämänvaiheissa. On tärkeää, että löytää tavan, joka toimii molemmille osapuolille.

Lyhyesti siis matkamme on kulkenut seuraavien kolmen vaiheen läpi:

• Erilliset taloudet ja yhteismenot tasattua 50/50
• Yhteiset menot jaettuna nettotulojen suhteessa
• Täysi tulojen tasaus

Parisuhteemme alkuvaiheissa rahasta keskusteleminen saattoi tuntua hieman kankealta, mutta pikkuhiljaa huomasimme, että avoin keskustelu ja yhteiset päätökset tekivät meistä vahvemman tiimin. Tämä jälkimmäinen rahanjakotapa on ollut meille selkein ja tuntuu meistä luonnolliselta ja hyvältä.

Tiedämme, ettemme ole ainoita, joille raha-asiat ovat aiheuttaneet pohdintaa, joten kerro ihmeessä kommenteissa: Kuinka te hoidatte raha-asioita parisuhteessasi? Ja kuinka se on vaikuttanut teidän suhteeseenne?