Isyysvapaa

Isyysblogi, jossa kirjoitetaan aika paljon rahasta ja taloudellisesta riippumattomuudesta

Miten kertoa lapselle, että perheeseen tulee vauva?

Kirjaston lastenosastolta löytyy hylly, jossa on kirjoja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Kirjoja, joissa käsitellään kuolemaa, sairauksia ja muita lapsille vaikeita teemoja. Samasta hyllystä löytyy kirjoja isoveljeksi ja -siskoksi tulemisesta, sillä onhan vanhempien huomion jakaminen varmasti valtava stressin aihe pienelle lapselle.

Meilläkin tuli aika kertoa taaperollemme, että perheeseen on tulossa uusi tulokas.

Vaikkei taapero juuri ollut kiinnittänyt huomiota äidin mahan paisumiseen, jotenkin hän tuntui aistivan, että jotain outoa on tapahtumassa. Erilaiset vauvaleikit alkoivat jo aika aikaisessa vaiheessa syksyä: unilelujen kutsuminen vauvaksi ja kätkeminen paidan sisään olivat todella suosittuja leikkejä.

Päätimme olla kertomatta lapselle raskaudesta, ennen kuin se olisi niin pitkällä, että vauvan eloonjäänti olisi jo todennäköistä. Toisaalta vaakakupissa painoi, että lähipiiri tiesi jo raskaudesta, ja tällaiset asiat lipsahtaisivat helposti keskustelussa. Lapsi kuuntelee puheitamme tarkemmin kuin Itä-Saksan turvallisuusministeriö, eikä homma varmasti menisi häneltä ohi. Lopulta päätimme paljastaa asian n. puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaa, kun olimme koko perhe joululomilla. 

<p>"Spare" is divided into three parts chronicling the different stages of Harry’s life: grappling with inadequacy in young boyhood, learning his purpose as a soldier and holding himself to a higher standard as husband and father.</p>

Ennen paljastusta aivopesimme lasta muutamia viikkoja lukemalla hänelle kirjaston kaikki “Puppe saa pikkusiskon”, ”Sinusta tulee isoveli” ja ”Spare” -kirjat, joissa asiaa kuvataan hyvin.

Paljastuspäivä vähän jännitti. Vaimon kanssa suunnittelimme seuraavan viestintästrategian:

  1. Kerrotaan asiasta aamulla. Näin lapsella on koko päivä käsitellä asiaa eikä yöunet mene.
  2. Käytetään lähipiirin esimerkkejä. Lähipiirissä on muutaman vuoden vanhempia leikkikavereita ja serkkuja, joita aina katsotaan vähän ylöspäin ja joilla on mukavia pikkusisaruksia. Lähdimme kertomaan asiaa näiden kautta: “Tiedätkö kuinka Elmolla on pikkusisko…?”
  3. Korostetaan miten hän saa tässä ikään kuin ylennyksen. Hänestä tulee nyt isosisarus, ihan niin kuin Elmokin on. Hän voi neuvoa pientä ja opettaa hänelle kaiken mitä jo on oppinut.
  4. Tuodaan esiin homman edut: kohta hänellä on leikkikaveri myös kotona.
  5. Lahjominen: asiaa voi juhlistaa pihlajanmarjakarkilla.

Paljastuksen jälkeen annoimme taaperon soittaa mummoille, vaareille ja tädeille, ja kertoa uutisesta: siitä että hänestä tulee isosisarus! Lähipiiri osasi innostua aiheesta asiaankuuluvasti ja tämä tuntui innostavan taaperoa aiheeseen entisestään.

Sekä minä että vaimomme olemme molemmat aika ylianalysoivia ihmisiä, ja eikä taaperomme ole välttynyt näiltä geeneiltä. Tätä vauva-asiaakin hän on prosessoinut jo pitkään ilmoituksen jälkeen, mutta onneksi pääasiassa positiivisen kautta. Esimerkiksi kaupassa hän on ehdotellut, että voisimme ostaa vauvalle lahjaksi milloin mitäkin leluja, ja todennut että vauvahan voisi käyttää hänen pieneksi jääneitä vauvavaatteita ja leluja, joille hänellä ei ole enää käyttöä.

Taapero on ollut myös erittäin kiinnostunut esimerkiksi siitä, miten ne vauvat tulevat ulos sieltä äidin mahasta. Olen selittänyt asian hänelle mahdollisimman selvästi: näitä kannattaa kysyä äidiltä.

Tähän asti kaikki on siis mennyt hyvin, mutta saa nähdä miten homma etenee sitten kun vauva oikeasti tulee taloon. Taapero on ehkä aistinut tulevat valta-asetelman muutokset, sillä isä on muuttunut viime aikoina täysin kakkosluokan kansalaiseksi. Nukkumaan on päästävä äidin viereen, enkä aina kelpaa edes vaipanvaihtoon. Uskon ettei tästä ilman mustasukkaisuuskohtauksia selvitä.

Vauvan syntymän jälkeistä aikaa ajatellen olemme varustautuneet niin, että meillä on taaperolle sisaruslahja, jonka vauva tuo mukanaan hänelle. Olemme ohjeistaneet lähipiiriämme tervehtimään häntä aina ennen kuin vauvaa – vauva ei tätä huomaa mutta taapero kyllä. Hankimme myös eteiskaappiin pieniä lahjoja – tarroja ja piirustuslehtiöitä – joita vieraat voivat antaa taaperolle kun tulevat katsomaan vauvaa. Tämä on varmasti vanhanajan kasvattajalle aivan turmiollista pilalle hemmottelua, mutta uskon että ensivaikutelma vie tässäkin hommassa pitkälle.

Varmasti edessä on monia vaiheita, mutta tähän asti taaperon suhtautuminen on ollut aika liikuttavan herkkää. Koko porukka odottaa uutta tulokasta innolla.

Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös