Miten sain ylennyksen ja palkankorotuksen

Ura- ja palkkakehitykseni on ollut ihan hyvää, mutta se on perustunut lähinnä hyvään onneen esihenkilöiden suhteen. He ovat nähneet työni hyödyllisyyden, vaikken olekaan sitä mainostanut kunnolla.

Pysähdyin viime kesänä ensimmäistä kertaa miettimään, miten voisin optimoida työskentelyäni niin, että saisin siitä enemmän hyötyä itselleni. Näköjään optimointi tuotti tulosta, sillä sain sillä aikaan ylennyksen ja palkankorotuksen. 

Aidon nettisensein tavoin jaan tässä testatut ja toimiviksi todetut (n=1) vinkit, miten pääset urallasi eteenpäin. Prosessi menee näin:

1. Selvitä miten ylennyspäätökset tehdään organisaatiossasi
2. Mieti asiaa päätöksentekijöiden näkökulmasta
3. Kerro kaikille, mitä haluat
4. Keskity olennaiseen, ja jätä muu sillensä
5. Kun paikka tulee, lauo
6. Varmista että kaikki huomaavat maalisi

Käydään kukin kohta läpi tarkemmin

Mieti ensin, miksi haluaisit ylennyksen

Ennen kun tavoittelet ylennystä, on hyvä pysähtyä funtsimaan, miksi sellaista haluat. Onko lisävastuun ja lisäpalkkion suhde järkevä? Lisävastuuta ja työtä ei kannata ottaa vain työntekemisen ilosta, vaan joskus voi olla fiksua vain pysyä nykyisessä tehtävässä. 

Viime syksyllä jätin ottamatta uuden työpaikan, vaikka siitä olisikin saanut tuntuvan palkankorotuksen. Lue lisää: Ylös tai ulos, tai ehkei sittenkään – miten minusta tuli downshiftaaja

Minun kohdallani tämä ylentymisinto tuli siitä, että CV:ni kaipasi piristystä, ja tietenkin myös ylennyksen tuoma palkankorotus kiinnosti. Ansioluettelo näistä suurempi ajuri, koska en varmaankaan tule istumaan nykyisessä työssäni eläkkeelle asti, ja ylennys toimisi seuraavassa rekryprosessissa todistuksena hyvästä työstä.

Kun tavoitteeni oli saada ensisijaisesti actionia ansioluetteloon, tiesin minkälaista uutta positiota lähtisin myymään, ja mitä en. Tavoitteeni ei ollut saada määräänsä enempää lisävastuuta, eli Suomeksi lisää työkuormaa, isompaa tiimiä tai muuta sellaista.

Ensimmäinen askel jonkin asian optimoimiseen on ymmärtää, miten systeemi toimii. Näin myös ylennyksiä metsästäessä.

Selvitä miten ylennyspäätökset tehdään organisaatiossasi

Avain ylennyksen saamiseen oli lähestyä tittelin- ja palkankorotusta ikään kuin se olisi myyntiprosessi. Minun ylennykseni on se kaupan oleva tuote, ja ostajia ovat esimieheni ja kaikki ne henkilöt, jotka tulevat tekemään ylennyspäätöksen. 

Jotta voi vaikuttaa tähän ylennyspäätökseen, on kriittistä tietää miten päätös tehdään. Tajusin että en ollut tähänastisissa duuneissani oikein ikinä selvittänyt, miten niissä saadaan ylennyksiä tai palkankorotuksia.

Ylennyspäätökset tehdään tietenkin vähän eri tavoin eri firmoissa ja työtehtävissä, mutta hyviä juttuja selvittää ovat ainakin

• Minkälainen prosessi ylennyspäätöksen takana on
• Millä perusteilla edelliset ylennykset on annettu
• Ketkä ylennyspäätöksen tekevät
• Milloin ylennyspäätöksiä tehdään

Nykyisessä työpaikassani ylennysprosessi menee niin, että kaksi kertaa vuodessa, tammi- ja heinäkuussa, esimies voi esittää alaiselleen ylennystä tai palkankorotusta. Palkankorotusesitykset perustuvat meriitteihin, ja johtoryhmäläiset tekevät lopullisen päätöksen esimiehen esityksen pohjalta.

Minun pitää siis vakuuttaa esimieheni lisäksi myös johtoryhmäläiset, jos haluan päästä uralla eteenpäin. Jos vielä voin ajoittaa urotyöni lähelle näitä päätöshetkiä, aina parempi, sillä ihmismuisti on lyhyt. 

Ylennysprosessi on monissa firmoissa ihan hyvin kuvattu ja sitä noudatetaankin, mutta ylennysperusteissa julkilausutut ehdot eivät välttämättä toteudu käytännössä.

Mieti asiaa päätöksentekijöiden näkökulmasta

Tärkein oivallukseni oli, että ei edes parhaita esimiehiä kiinnosta urani, vaan lähinnä heidän omat tavoitteensa. Tämä on ihan luonnollista, eikä minun kannata taistella sitä vastaan. Esimiehellä on omat tavoitteensa, eikä niiden kärjessä ole minun urakehityksestä ja palkankorotuksesta huolehtiminen.  Samoin esimiehen esimiehellä on omat tavoitteensa, jotka eroavat esimieheni ja minun tavoitteista. Minun tehtäväni on myydä ajatus ylentämisestä esimiehilleni.

Kun tiedän miten ylennyspäätös tehdään, seuraava steppi myyntiprosessissani on ymmärtää kaikkien päätöksentekoon osallistuvien tarpeita. Hyvä itsensä myyjä pyrkii juttusille kaikkien ostopäätökseen osallistuvien kanssa.

Puhu esimiehellesi ja kaikille päätökseen osallistuville, ja yritä ymmärtää, mikä juuri heille on tärkeää. “Haluaisin ylentyä seuraavalla ylennyskierroksella. Mitä konkreettista haluaisit nähdä minulta että voisit tehdä ylennyspäätöksen hyvillä mielin?” Kysy myös yleisemmin heidän tavoitteistaan, sillä se auttaa sinua ajattelemaan asioita heidän näkökulmastaan käsin. 

Voi olla, ettei heillä ole antaa mitään kovin konkreettisia vastauksia urakehitykseesi liittyen, mutta jo se, että otat heidät mukaan keskusteluihin on arvokasta. Heidän on helpompi hyväksyä ajatus ylenemisestäsi, kun ovat saaneet sulatella asiaa ja kokevat että heitä on kuultu asiassa. Samalla saatat oppia minkälaisia ominaisuuksia ja tekoja he näkevät ylentämisen arvoisina ja osaat nostaa näitä piirteitäsi esiin jatkossa.

Esimerkiksi edellisessä työpaikassani tajusin vasta ylennyksen saatuani, että esimieheni mielestä ylennyksen kannalta kriittistä oli kehittää jotain tiettyä liiketoiminnan kokonaisuutta eteenpäin pitkäjänteisesti. Minä taas olin keskittynyt ideoimaan ja käynnistämään uusia hankkeita, ja mieluusti antanut hankkeen eteenpäin sen valmistumisen jälkeen, jos halukkaita ottajia löytyi tiimistä. Urakehityksen kannalta olisi ollut parempi jatkaa saman hankkeen parissa pidempään, vaikkei se tiimin tai firman tuloksen kannalta ollut mitenkään parempi ratkaisu. Jos olisin selvittänyt ylennysperusteet jo aiemmin, olisin ehkä toiminut toisin ja ylennyt aiemmin.

Kerro kaikille, mitä haluat

Nuorempana ajattelin, että töissä minun hommani on tehdä hyvää työtä ja hyvän työnantajan tehtävä on palkita minua siitä. Oli naivia olettaa, että voin jättää vastuun palkka- ja urakehityksestäni muille. 

Jos en itse nosta asiaa esiin, ei ole reilua minulta olettaa, että esimies edes tietäisi minun odottavan ylennystä tai palkankorotusta. Odottaminen on myös lähes varmasti hitaampi tie päästä urakeskusteluihin kuin jos itse ottaisin asian keskusteluun.

Palkankorotuksen tai ylennyksen perään kyseleminen tuntuu kiusalliselta, mutta se kannattaa. Vaikka hidas urakehitys ärsyttäisikin, kannattaa pitää torahampaat piilossa ja kysyä asiasta avoimesti mutta neutraalisti. 

Itse aloitin pitkähkön palkka- ja urakehityshankkeeni tämän tyyppisellä Slack-viestillä esimiehelleni. “Olisin kiinnostunut ylenemisestä. Haluaisin kuulla millaisia näyttöjä haluatte nähdä minulta ennen kuin ehdotatte tittelin ja palkankorotusta. Sopisiko että puhuisimme asiasta esimerkiksi seuraavassa viikkokeskustelussamme?” 

Kirjoitin keskustelun tueksi dokumentin, jossa kuvasin miten näen liiketoiminta-alueemme kehittyvän, ja mitä tätä kehitystä vasten pitäisi tehdä. Kerroin miksi tämä uusi kehityssuunta tukisi firman strategiaa, ja miksi minä olisin oikea tyyppi vetämään tätä ja miksi olen siitä kiinnostunut. Lopulta ehdotin itselleni uutta titteliä ja palkkaa.

Tämän dokkarin omakehu oli kirjoitettu niistä lähtökohdista, mitä johtoryhmäläiset nostivat esiin tärkeimmiksi ylennyksen ajureiksi.

Uskon että dokumentin kirjoittaminen auttoi monella tapaa ylenemistäni. Esimiehelläni oli nyt selvä kuva siitä, mitä haluaisin tehdä ja hän sai valmiit firman tavoitteista johdetut perustelut ylennysesitykseni tueksi. Samalla dokumentin kirjoittaminen varmisti, että minäkin pohdin ylentämistäni firman tavoitteiden kautta, enkä vain omien toiveideni kautta.

Paraskaan myyntityö ei tuota tulosta jos tuote ei ole kunnossa. Kun myyt itseäsi ja palkankorotustasi, on tietenkin tärkeää, että sinulla on myös tuloksia joita esitellä. Sinun pitää tehdä hyvää työtä – työtä joka hyödyttää esimiehiäsi. Tässä auttaa, kun keskityt olennaiseen.

Keskity olennaiseen, ja jätä muu sillensä

Lempi sananparsiini kuuluu Jari Sarasvuolta kuulemani 

“Vähän liian vähän on paljon, paljon enemmän kuin vähänkin liian paljon”. 

Ensimmäinen juttu mitä tein saadakseni ylennyksen oli hieman epäloogisesti jalan ottaminen pois kaasulta. Päätin alkaa keskittyä mahdollisimman paljon vain korkean tuottavuuden tehtäviin, ja delegoida jollekin muulle sellaiset hommat, jotka joku muu voisi hoitaa.

Delegointi tuntui aluksi väärältä. Aiemmin ajatukseni on ollut kutakuinkin että “jonkunhan se on tehtävä, joten miksei sitten minun”. Nyt yritin opetella, että palaverin päätteeksi en vain automaattisesti imuroi kaikkia nakkeja itselleni, vaan kysyn muilta, voisivatko he tehdä ne.

Delegointi tuntui laiskottelulta, mutta aloin huomata että siitä seurasi monia hyviä juttuja:

• Ensimmäisenä minun työtaakkani laski, kun turhia hommia oli vähemmän.
• Kun olin vähemmän kuormittunut, ne hommat joita tein sujuivat paremmin, ja mikä tärkeintä, olin töissä paremmalla tuulella ja energisempi.
• Yllättäen tiimini tykkäsi, kun delegoin hommia heille. Vertaisarvioissa sain kaikilta kiitosta siitä, että he pääsevät mukaan suunnitteluun ja tekemiseen. 
• Samalla tiimi tunsi suurempaa omistajuutta tekemisistään, kun he joutuivat tekemään suuremman osan hommista. Heidänkin työnsä jälki parani. 

Korkeamman arvon tehtäviin keskittymällä sain parempia tuloksia aikaan samalla, kun säästelin itseäni, ja kollegatkin tykkäsivät. Lisäksi se vapautti aikaa ja energiaa reagoida selviin maalipaikkoihin. 

Kun paikka tulee, lauo

Vaikka sekä hyökkääjät että puolustajat ovat jalkapallojoukkueelle tärkeitä, urheiluruudussa katsellaan maalikimaraa eikä topparin säntäilyä puolustuspäässä. Samaan tapaan esimiehesi on helpompi esitellä ylennysraadille näyttävämpiä projekteja ja liiketoimintatuloksia kuin arjen tasaista puurtamistasi.

Kun olin delegoinut tehtäviä, joita minun ei ollut välttämätöntä tehdä, pystyin olemaan positiivisen energisenä työpaikalla. Olin vastaanottavaisempi uusille ideoille. Huomasin ilmiselvän maalipaikan korkean näkyvyyden hankkeen muodossa – sellaisen, josta koko firma aina toimitusjohtajaa myöten oli kiinnostunut. 

Päätin että pistän hankkeeseen kaikki peliin ja ylisuoritan sen. Jos en olisi delegoinut hommia, ei minulla olisi riittänyt yhtä hyvin paukkuja tähän hankkeeseen. 

Varmista että kaikki huomaavat maalisi

Ylentämisen ja palkankorotusten kannalta kriittistä ei ole vain hyvän työn tekeminen, vaan sellaisen työn tekeminen, jonka muut kokevat hyväksi. Kun tiesin, mitä firman johto arvostaa ja olin onnistunut haistamaan hienon maalipaikan, aloin pitää huolen siitä, että kaikki tietävät miten hienoa työtä minä ja tiimini teemme. 

Vähän puoliväkisin aloin kertoa narratiivia siitä, mitä olen tekemässä, miksi ja minkälaisia tuloksia olemme saaneet aikaan. Alkuun homma tuntui falskilta omakehulta kunnes tajusin, että itse asiassa oman tekemisen visiosta ja tuloksista kertominen ei ole vain päälleliimattua krumeluuria, vaan keskeinen osa hyvää työtä. Se auttaa muita ymmärtämään, mistä tulet ja mihin olet menossa, ja tämä taas auttaa koko organisaatiota toimimaan paremmin yhteen.

Opin myös ulkomaalaiselta työtoveriltani mainion tavan markkinoida itseäni. Kun annoin hänelle positiivista palautetta, hän kiitti ja pyysi että välittäisin palautteeni myös hänen esimiehelleen. Ihan mielettömän yksinkertainen ja hieno idea, jonka teho on valtava. Tällaiset palautteet eri puolilta organisaatiota toimivat kuin asiakasreferenssit myyntityössä. Kun esimieheni kuulee tällaisia spontaaneja kehuja tekemisistäni, hän saa sosiaalisen vahvistuksen sille, että Oven ylentäminen ei olisi ihan naurettavan typerä idea.

Yhteenveto

Sain palkankorotuksen ja ylennyksen kun aloin lähestyä urakehitystäni vähän kuin se olisi myyntityötä. Prosessiin on hyvä varata aikaa, eli alkaa puhua palkasta ja urasta jo aika aikaisessa vaiheessa. Näin kaikilla on aikaa asennoitua urakehitykseesi oikein.

Avainaskeleita oli selvittää, miten palkankorotuspäätöksiä tehdään organisaatiossamme ja mitä esimieheni ja muut päätöksentekijät arvostavat. Tämän jälkeen tein selväksi kaikille, mitä haluan, ja varmistin että minulla on tarjota näyttöjä siitä, että olen palkankorotuksen arvoinen. Homma ei vaatinut merkittävästi enempää hikoilua, koska samalla lopetin ylimääräisen säntäilyn ja keskityin vain olennaiseen.

Olisinpa tajunnut tämän jo aiemmin.

Jos tykkäsit, jaa teksti somessa, ja seuraa minua twitterissä:

Lue myös:

• Julkiset verotiedot palkkaneuvottelujen tukena
• Ylös tai ulos, tai ehkei sittenkään – miten minusta tuli downshiftaaja