Sijoitusstrategiasta, ja sen jalkautuksesta

Paras tapa sijoittaa on tunkea kaikki liikenevä raha heti indeksirahastoihin. Joka muuta sanoo, mörökölli hänet vieköön. Alla kerron, miksi näin on, ja mitä itse teen. Niin kuin aina, kannattaa tehdä niin kuin sanon, eikä niin kuin teen.

Miksi indeksirahastoihin?

Paras sijoituskirja, jonka olen lukenut, on Burton Malkielin A Random Walk Down Wallstreet.

Se kertoo, kuinka passiivinen indeksisijoittaminen on ainoa järkevä tapa sijoittaa rahansa pitkällä aikavälillä. Aktiivisesti hoidetuissa rahastoissa korkeapalkkainen, yleensä tiukan seulan läpi valittu rahoitusalan ammattilainen tiimeineen tutkii osakkeita täysipäiväisesti, ja valitsee mielestään parhaat sijoituskohteet päästäkseen mahdollisimman hyvään tuottoon. Kirjan mukaan näistä rahastoista selvästi suurin osa häviää passiiviselle indeksisijoitukselle, jossa vain ostetaan kaikkia, tai suurinta osaa pörssin osakkeista sen suurempaa valintaa tekemättä.

Sama tulos toistuu monissa eri tutkimuksissa. Vaikka yksittäisinä vuosina osa rahastoista aina hakkaa indeksin, käytännössä kukaan ei tee sitä vuosikymmenestä toiseen. 

Näistä tutkimustuloksista johtuen sijoitusstrategiani on sijoittaa indeksirahastoihin. Se on helpoin, ja samalla tuottoisin mahdollinen keino sijoittaa pitkällä aikavälillä. Edes parhaat, täyspäiväiset analyytikot eivät pääse parempaan pitkällä aikavälillä, joten miten minä pääsisin satunnaisella osakkeiden seuraamisellani?

Miksi kaikki liikenevä raha, ja heti?

Uskon, että markkinan ajoittaminen on mahdotonta. Ajoittamisen vaikeuteen tuntuu uskovan moni sellainenkin ihminen, joka ei muuten usko että passiiviseen sijoittamiseen.

Markkinan suunta vaihtelee satunnaisesti, eli seuraavan heilahduksen suuntaa ei voi arvata. Jos eilen meni ylös, tänään voi yhtä hyvin mennä ylös tai alas. Satunnaisuudesta johtuen markkinan ajoittaminen on mahdotonta, ja sen yrittäminen tuomittu epäonnistumaan. 

Vaikka heilunta on lyhyemmällä aikavälillä satunnaista, pidemmällä vuosikymmenten jaksolla markkinat tuottavat jonkinlaisen positiivisen tuoton. Keskimäärin tuotto lienee ollut jotain 5-10% välillä per vuosi vähän riippuen ajanjaksosta ja pörssistä jota tarkastellaan. 

Joka päivä kun olet poissa markkinoilta eli pidät rahaa käteisenä, menetät markkinan tuoton verran voitoistasi. Sen takia markkinalla kannattaa olla koko ajan – et tiedä mihin suuntaan markkina heilahtaa seuraavaksi, mutta voit olla kohtuullisen varma siitä, että heilahdus on pidemmällä ajanjaksolla yleensä aina ylöspäin, eli markkina tuottaa jotain positiivista.

Miten toimin käytännössä?

Olen opiskellut rahoitusteoriaa ja ollut tietoinen kaikesta ylläolevasta ainakin 15 vuoden ajan. Olen opastanut jokaista, joka on erehtynyt kysymään minulta asiasta, että rahat pitää laittaa indeksirahastoihin heti, ja niitä ei pidä hajauttaa ajallisesti. Samaan aikaan olen ollut todella huono toteuttamaan tätä strategiaa itse. Miksi? Jonkin jutun tietäminen, ja sen aito sisäistäminen tuntuu olevan hyvin eri asioita.

Käytännössä minulla on ollut aivan liikaa rahaa käteisenä odottelemassa sitä oikeaa hetkeä, mitä ei sitten koskaan ole tullutkaan. Ensimmäinen varma ostokuoppa, jota jäin käteisen kanssa odottelemaan oli, kun muistaakseni cuonna 2015 Kiinan talouden piti romahtaa velkakuorman alla. Ei muuten romahtanut. Koronakriisissä romahdus tuli yllättäen, ja laitoinkin rahaa vähän markkinalle pohjan tuntumassa, mutta nousu oli niin nopeaa että jäin rahatukon kanssa asemalle nyyhkimään kun juna oli jo mennyt ja kaikki tuntui taas kalliilta. Yritän parantaa tapani ja uskoa sanomisiani – rahat markkinalle heti.

Osakesäästötilin myötä olen erehtynyt tekemään myös suoria sijoituksia, ja leikkinyt osakekauppaa näillä osakkeilla kuin mikäkin Gordon Gekko. Yritän parantua tästä addiktiosta, mutta paranemisprosessi vaikuttaa olevan hitaanlainen. 

Tällä hetkellä minulla on n. 15% likvideistä varoistani käteisenä, 35% yksittäisissä osakkeissa, ja loput indeksirahastoissa. Indeksirahastoista olen valinnut kuukausisäästöön S&P500 ja Stoxx Europe 600 rahastot, ja lisäksi minulla on jotain jämäeriä Emerging Markets -rahastoa ja Nordnetin pohjoismaisia rahastoja.

Osakkeiden lisäksi taloudessamme on sijoitusasunnoksi jäänyt entinen kotimme, jossa vipua on n. 60%. Asuntosijoittaminenkaan ei varsinaisesti kuulu sijoitusstrategiaan, vaan oli sellainen nollakorkoajan hullutus joka on kaduttanut sittemmin. Ei niin paljoa nousseiden kulujen takia, vaan sen vaatiman vaivannäön ja huolen. Sijoitusasunnon riskiprofiili tuntuu erittäin vastenmieliseltä. 

Varsinaisten sijoitusten lisäksi säästämiseemme kuuluu oman asunnon lainalyhennykset. Ostimme asuntomme aivan markkinan huipulla, ja nyt asuntomarkkinan alamäen myötä asuntoon menevä raha tuntuu enemmän kululta kuin säästämiseltä. Saa nähdä näkeekö näitä lyhennyksiin käytettyjä rahoja enää koskaan, vai menevätkö vain kankkulan kaivoon arvon laskemisen myötä. Onneksi hommasimme korkokaton, ettei ihan kaikki liikenevä raha uppoa näihin seiniin.

Pohdimme kyllä aikanaan hieman vuokralle muuttamista, mutta nollakorkoaikana tuntui, että asunnon ostaminen olisi ainoa järkevä liike. Yleensä sanotaan, että pienissä asunnoissa on parempi vuokratuotto ja tätä vasten minusta tuntuisi loogiselta, että isoa asuntoa ei kannattaisi ostaa, vaan vuokrata, sillä vuokralaisena maksaisit pienempää vuokratuottoa isännälle. En ole jaksanut ajatella juttua loppuun asti, mutta jotenkin houkuttaisi pistää rahoja enemmän osakkeisiin kuin seiniin. 

Yritän vastedes parantaa tapani, ja toimia strategiani mukaisesti: Kaikki liikenevä raha osakkeisiin heti. Yksi syy tämän blogin pitämiseen on, että pysyisin paremmin strategiassani..