Ihmismieli on tottunut lineaarisesti kasvaviin asioihin. Omenapuuhun tulee vuosittain lisää se parikymmentä senttiä riippumatta edellisien vuosien kasvusta. Samaan tapaan lapset kasvavat muutaman sentin vuodessa, ja pahimmankin kasvupyrähdyksenkin kohdalla puhutaan vain kymmenistä senteistä. Kasvu ei kiihdy vuodesta toiseen, eikä edellisvuonna metrin mittaisesta 110 senttiseksi kasvaneesta tule seuraavana vuonna pari metristä millään.
Lineaarinen kasvu tuntuu luonnolliselta ja on ihmiselle helposti käsitettävää.
Ekspontiaalista kasvua havainnollistetaan joskus seuraavalla aivopähkinällä: Oletetaan että pandemiaan sairastuneiden määrä tuplaantuu päivittäin. Päivän 57 kohdalla 1000 000 ihmistä on sairastunut tautiin. Monennenko päivän kohdalla sairastuneita on 550 000? Lineaariseen kasvuun tottunut ihmismieli ajattelee intuitiivisesti, että vastaus löytyisi jostain kolmannenkymmenennen päivän tienoilta, mutta vastaus on tietenkin 56. päivän kohdalla.
(Koronapandemian aikoihin tätä eksponentiaalista kasvua opetettiin kansalle, mutta maltillisin tuloksin: oikea-aikaisetkin sulkutoimet tuntuvat arjessa aina ylimitoitetuilta, koska varotoimia pitää tehdä jo paljon ennen kuin tilanne on levinnyt käsiin.)
Korkoa korolle -ilmiötä kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi, koska siinä on kyse ihmismielelle käsittämättömästä, ihmeellisesti eksponentiaalisesta kasvusta.
Ilmiön käsittämättömyys on myös tragedia pitkäjänteisen kuukausisäästäjän näkökulmasta, sillä samaan tapaan kuin pandemian alkuvaiheen sulkutoimet tuntuvat tarpeettomilta, sijoittamisen alussa pääoman tuotto on niin pientä että koko sijoittaminen tuntuu turhalta. Homma jätetään sillensä, tai sitten hitautta yritetään kompensoida ylenpalttisella riskillä.
Toisaalta, jos ymmärtää korkoa korolle -ilmiön ja eksponentiaalisen kasvun kunnolla, voi alkutaipaletta helpottaa valitsemalla oikeat etenemisen mittarit.
Otetaan esimerkiksi minun tilanteeni: noin miljoonan varallisuudella olisin taloudellisesti riippumaton palkkatyöstä, sillä neljän prosentin säännön mukaan se summa riittäisi kattamaan vuosittaiset kulumme. Säästän n. tonnin kuussa indeksiin, jolle voi olettaa vaikkapa 7%:n tuottoa. Kuukausisäästölaskurien mukaan miljoonan euron varallisuuden kartuttamiseen kuluisi tällä tahdilla 28 vuotta.
Matkallani miljoonaan olisin korkoa korolle -laskurin mukaan saanut vuoden 14 kohdalla kasaan n. 280 000€, eli vain noin neljänneksen halutusta summasta. Jos pidän matkamittarina varallisuutta, olisi matkaa epämotivovan paljon – yli 700 000€, mutta jos mittaan etenemistä ajassa, huomaankin olevani jo yli puolivälin!
Nyt kun minulla on kasassa n. 300 000€ varallisuus, olen jo voiton puolella!
Toisaalla samaa aihetta käsiteltiin, hieman eri luvuilla ja näkökulmasta. Kysymyksenasettelu oli, miten monta vuotta menee saavuttaa kukin tasasatku, jos sijoittaa 7% tuotolla 10 000 € vuodessa. Ensimmäinen 100 000€ vie yli 25% siitä säästämisajasta, joka menee miljoonan kerryttämiseen, ja puolen miltsin jälkeen sadat tuhannet vain viuhuvat.
Tasaisen vauhdin taulukoiden kanssa kannattaa olla tarkkana – todellisuudessa tuotot heiluvat paljon enemmän kuin mitä nämä näyttävät, ja lopputuloskin on epävarmempi. Korkoa korolle -ilmiöön luottaminen on silti paras konsti vaurastua, eikä sijoittajan kannata tuskastua liikaa alkumatkan näennäisestä hitaudesta, sillä kun lumipallo lähtee kunnolla pyörimään, se kasvattaa kokoaan koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Pitää vain luottaa prosessiin.
Jos tykkäsit kirjoituksesta, olisi kiva jos jaat sen somessa tai seuraat minua twitterissä
Liity postituslistalleni, niin saat ilmoituksen kun artikkeleita. En jaa sähköposteja ulkopuolisille tahoille.
Vastaa